Minä myös tapaan työssäni ihmisiä, jotka käyttävät osa jotain noista listalla olevia lääkkeitä, sekä ad/hd lääkitustä, antipsykootteja, neuroleptejä jne, jne.
En ole varsinaisesti huomannut "holtitonta" käytöstä johtuen noista lääkkeistä, anestesia lääkkeiden ja morfiinin olen toki tavannut noita aiheuttavan ja aivan höpöjä on kuultu.
Mietinkin Ratkaisun kokeman "yletttömään" avoimuuteen, että olisiko syynä sittenkin se paranemisprosessi, jossa henkilö ei kiellä "sairauttaan" ja siinä paranemisvaiheessa on hieman liiankin avoin asian suhteen. Niin ettei aina tule ajatelleeksi mikä on sosiaalisesti soveliasta, vaan se oma ongelman myöntäminen päälimmäisenä ja sitten tulee sosiaalisia ylilyöntejä? Mene ja tiedä, tällainen ajatus tuli.
Itse olen käyttänyt monta vuotta sitten Cipramiliä myös, masennukseen, kun
sairastui velvollisuuden tunnossaan "korvaamattomuussyndroomaan". (oliskoko ihan
kansansairaus
)
Itse koin masennuksen sairautena, jossa mikään ei tunnu miltään... se se vasta pelottavaa olikin ja voi sitä riemua, kun ensimmäisen kerran V.....i!
Sain itse päättää, koska lopetan lääkitykseni, ainoa "ehto" lääkäriltäni oli, että syön vähintään 3kk, puolivuotta meni. Nyt voin hyvin ja Tiedän etten ole kenellekään tai millekään korvaamaton.
Ainoa ulkopuolelta katsoen tuleva "haitta" mielenlääkkeistä on, että niiden kun on tarkoitus tasata epätoivottuja mielenliikkeita, ne tuppaavat tasaamaan vähän niitä "toivottujakin".
Mutta yksilöllistähän on miten lääkkeet toimivat, kuinka sivuvaikutukset vaivaavat ja mitä kukakin pitää toivottuna tai ei toivottuina tunteina. (itse tarkoitin yllä olevass mielipiteessä mm. iloa) Yksilöllistä sekin vaikuttavatko tuohon ilon, toivon ja rakkauden tunteisiin.
Mutta sitten aloittajan miettimiin syihin!
Astrologisesti en ole pätevä arvioimaan mielenterveyden tilannetta maailmassa tai Suomessa.
Puolenvuoden pimeys/ valoisuus on varmasti yksi asia mikä vaikuttaa täällä pohjoisessa.
Mutta kaikissa "kehittyneissä" maissa mielenterveyden tila on saanut räjähdysmäistä huomiota jo pitkää. Olisko niin, että kun elämän kannalta perusasiat on meille aika helppoja.... ei tarvitse metsästää, keräillä, etsiä ja kantaa vettä 5km, jää aikaa Miettiä?
Ja sen mihin muuhun ajan käyttää....?
Osa mielenterveyden ongelmista liittyy minusta siihen käytettävissä olevaan aikaan tai "ajan" vaatimuksiin, miten se
pitäisi käyttää. Osa mielenterveyden ongelmista taas tulee, on olemassa, oli aikaa tai ei.
Mutta jos koko valveillaolo aika menee hengissäpysymisen varmistamiseen, jää kyllä psyykeen tilan miettiminen vähän vähemmälle.
Minusta kumpikaan ei sinällään ole toistaan huonompi asia, mutta se on tämän ajan henki?
Vai onko?