seuraava »

[sideman]

Kauppalehti kertoi tänä aamuna, että noin 700 000 suomalaista käyttää
jotakin mielialalääkettä. Huomattava osa heistä lienee nuoria naisia,
jotka murtuvat työelämän ja muiden paineiden alla.

Ilmeisesti mm. tr. Pluton ja Suomen rx. Pluton oppositio ilmenee
sitten tuollakin tavalla...

 

[indiima]

haluaisin nyt vähän tulla vouhkaamaan siitä kuinka typerästi noita lääkkeitä annetaan jengille. Mutta. Sensuroin itseäni tai ainakin diplomatisoin, koska tiedän, että osalle ne oikeasti ovat must, että:

fakta:
http://www.aamulehti.fi/teema/liikunta/mista-liikunnan-mielihyva/42246

sen lisäksi
säännölliset ruoka-ajat ja alkoholin käytön minimoiminen!

Mua oikeasti harmittaa, kun suuri osa ihmisistä pystyisi ns. kotikonstein pitämään hyvää huolta itsestään ja lopettamaan pillereiden käytön.

Allekirjoitus:
Minulle on masennuslääkkeitä keskivaikeaan masennukseen tyrkytetty, en suostunut ottamaan, vaan muutin elämässäni suurimman osan itseäni kiusaavista asioista, ja kas, masennus, joka on TERVE reaktio elämässä tapahtuviin takaiskuihin, haihtui!

[Hiisitär]

Minulla oli kanssa vaikea kausi yläasteikäisenä, johon minulle oltiin jatkuvasti tyrkyttämässä hoidoksi lääkkeitä. En ottanut ja hyvin selvisin!

[Asterix]

Mie käytän aika ajoin Citalopramia 20 mg päivä.
ADHD:hen mulla on aina kun opiskelen, tuo korvike-kokaiini, Ritalin,
mutta kun en opiskele, niin olen mieluiten ilman laajentuneita pupilleja.

Mulla oli tosi vaikeaa Suomessa ja siitä on kestänyt selviytyä
-terapiaakin olen tarvinnut ja varmaan jatkan jälleen,
kun tuon Jouskarin narsismia aletaan hoitamaan.

Mulla on myös aika raskas urakehitys ollut ja mä en ole kuintekaan suostunut
luopumaan siitä, koska olisin varmaan pahemmassa kunnossa ilman kunnollista
toimeentuloa.

Ennemmin mä sen napin ja terapian otan ja elän normaalia elämää,
kuin yritän urheasti selviytyä itse ja sitten yksi aamu huomaankin, että olen jäänyt
sängyn pohjalle, enkä pääse ylös tai olen niin seko,
että ympäristö alkaa pitäämään erikoisena ja arki alkaa olla vaikeuksia täynnä
ja sitten varman ollaan eroamassa, tappelemassa lapsista ja sosiaaliluukulla
kerjäämässä rahaa ja sympatiaa.

Mie olen kokenut tämän hyväksi itselleni.
Omasta terveydestä huolehtiminen pitäisi ylettyä jokaisella myös aivoihin
ja mielenterveyteen.

Suomessa kait tuota asiaa jotenkin hävetään?

Täällä ajattelutapa on, että jos et pidä mielenterveydestäsi huolta, niin olet vähän seko jo silloin.

[indiima]

Minusta Suomessa ei hävetä mielenterveysongelmia. Ei ainakaan omassa lähipiirissäni. Taiteilijoille ja muille taivaanrannanmaalareille kaikki on kait sallittua. Elän itse aika avarakatseisten ihmisten kanssa, mutten ole myöskään tuolla syrjäkylillä kulkiessani ja opettamassa ollessani tullut mitenkään vakuuttuneeksi suomalaisten perihäpeästä, minusta se on menneen talven lumia. Kun joka toisella on alkoholi- tai muu vastaava ongelma, ei siinä suuta kovin kummoiseen asentoon mielialalääkityksen kohdalla laiteta.

Pikemminkin tuntuu siltä, että täällä medikalisoidaan kaikki. Myös tunteet.
Häpeä on itse asiassa sekin ihan tervettä. Ei kaikkea kuulukaan tehdä ja toreilla toitottaa tehneensä. Häpeän kääntöpuoli on siinä, että kunnioittaa myös toisia ja toisten tilaa ja yksityisyyttä.

Terve häpeä, sitä on mielestäni olemassa.

Sinänsä olen samaa mieltä Sasha, että itsestään kuuluu ja on hyvä pitää maailman parhainta huolta. Jos siihen sisältyy lääkitys ja se on hyvä, niin sisältyköön. Harvoin näkee ihmisiä nauttimassa itsensä parantamisesta, hyvinvoinnin lisäämisestä terveeseen kehoon. Ehkä se on ajatus, joka täytyisi saada kollektiiviseen tajuntaan: nauti itsesi huoltamisesta jo nyt, ennaltaehkäisevästi, kuin vasta oireillessa.

Hyvää mielenterveyttä! Good Nite and good mental health! 

[Asterix]

Hmm, mun mielestä mielialalääkkeillä ei pysty vaikuttamaan kuin yhteen mielialaan kerrallaan,
jota on epänormaalin paljon.

Jos on liikaa surullinen, niin ei se normaalia ole ja sitä voi tasapainottaa lääkityksellä.
Se ei vaikuta normaaliin mielialaan mitenkään. Ihan samalla tavalla olet surullinen
ja iloinen jne, mutta se surullisuus ei ole kroonista eikä ilman todellista syytä.

Myöskin jos ihminen on kovasti koko ajan vihainen tai aggressiivinen,
niin ei sekään nyt ihan normaalia ole ja kyllä siihen voi rauhoittavat
jo ympäristön vuoksi laittaa.

Mun psykologi sanoo, että mä voin jättää Citalopramin pois,
mutta en halua vielä, koska Jouskarin kanssa voi tulla vielä raskasta ja tässä on mulle niin
paljon muutoksia elämässä, jotka vaatii extra ponnisteluja henkisesti,
joten... naa.. näinkin on hyvä ja elämä pysyy tasapainossa ja raiteillaan,
eikä siitä nyt mitään haittaakaan ole. Ennalta ehkäisevää siis. 
Citalopram sopii mulle loistavasti.

[Päivi]

monasti masennus on seuraus, ei syy.
mulla on kans ADHD jonka dg tuli vasta marraskuussa. tieto oli onnenpptku, opiskelu helpotti ja mikä tärkentä, ymmärrän miksi teen niinku teen, en olekkaan tyhmä laiska ja saamaton.
mulla on hoidettu vaikeita masennuksia eikä kukaan koskaan vaivautunu selvittään että masennuin ajoittan siks etten saanut mitää aikaseks, koulut jäi kesken kun ei riittänyt virikkeitä jne.
mutta nyt mennään concertalla 18mg silloin kun pitää jotakin tehdä.

[Asterix]

Totta, masennus on seuraus ja kun tietää, mistä se tulee, niin sitä oppii ennakoimaan.
Siksi mä en halua tuota Citalopramia lopettaa, kun nyt on taas niin paljon pelottavia
muutoksia elämässä -sitoutuminen ja opettelu elämään tiiviissä parisuhteessa.

Mulla on tuo ADHD-lääkitys ajottain -kun on jokin isompi projekti tai opiskelu menossa.
Siitähän suositellaankin luovia taukoja pidettäväksi.

Jos se pilleri arjen tekee miellyttävämmäksi ja helpommaksi,
niin miksi lähteä kärsimään?

[Asterix]

Tuli mieleen, että mitähän nappeja ne määrää narsismiin?
Jouskarillahan alkaa nyt terapia narsismista.

Mua ei varmaan siksi kauhistuta tuo sen taipumus,
kun itsekin olen päästäni sekaisin. 

Jotenkin ymmärrän häntä.. -toisekseen, hän on kuitenkin pärjännyt
tuolla narsistisuudella hyvin elämässään ja luonut uskomattomat urat itselleen
ja saavuttanut hyvän aseman yhteiskunnassa.
Sitä ei pidä aliarvioidakaan, yrittää vain elää sen kanssa tai vähintäänkin opetella elämään.

[Ratkaisu]

Mielestäni mielialalääkkeiden käyttäminen voi toimia joillekin ja ne varmasti auttavat ja ovat välttämättömiä.

Lähinnä itse vain olen törmännyt näissä taiteilijapiireissä siihen, että juodaan viinaa ja käytetään vaikka vähän mitä siihen päälle ja sitten mennään terapiaan valittamaan siitä miten aina on niin kauhea ja masentunut olo ja ihmetellään mistähän se mahtaisi johtua. Sitten tullaan sieltä ulos kolmen eri reseptin kanssa ja vedetään niitä sitten yhtä aikaa viinan kanssa. Itse en vain ymmärrä miten ihmisille jotka muutenkin käyttävät kaikenmaailman päihteitä väärin myönnetään vielä päälle raskas mielialalääkitys. Voiko se tehdä hyvää? Tuntuu välillä, että mitä enemmän nappeja myönnetään sen sekaisemmaksi ihminen menee. Olen nähnyt niin monen nuoren ihmisen käyttävän lääkkeitään väärin, jakamalla niitä muille ja vetelevän niitä miten sattuu, että huh...

Ja niin, ainakaan näissä taiteilijapiireissä lääkkeet eivät ole asia mitä hävetään, lähinnä tuntuu olevan harvinaista jos joku ei lääkkeitä käytä. Joissain piireissä niitä varmaan hävetään, mutta nuoret ihmiset eivät tunnu niiden käyttöä häpeilevän.

Hmm, mutta niin, onhan tietysti niitäkin joille lääkkeet oikeasti ovat apu ja he osaavat niitä käyttää oikein, joten en halua tuomita heitä. En usko hetkeäkään, että lääkkeet yksin parantavat mitään ja mielestäni niihin pitäisi aina sisällyttää terapiaa.

Itse en ole koskaan käyttänyt mielialalääkkeitä, kun en ole kokenut tarvetta niihin. Lisäksi olen erittäin herkkä kaikenmaailman lääkeaineille ja jo allergialääkkeistä olen mennyt niin sekaisin, että muisti on  hävinnyt sen jälkeen kun lääkkeen on ottanut. No joo, eiväthän nämä sama asia ole, mutta en jollain tapaa halua mitään pillereitä napsia, ei ole minua varten, muttaen ole koskaan masentunut ollutkaan, ainakaan normaalia enempää.

[Asterix]

No voihan kaikkea käyttää väärin.
Mutta silloin voi miettiä, mikä se tarve ja funktio mielialalääkitykselle on ja onko se sen arvoista
koko elämän kannalta.

Monet käyttää ADHD-lääkitystä kokaiinin sijasta, kun sitä ei saa (hetkellisesti)
ja/tai kun se on riskimpää laittomana. Toiset käyttää ADHD-lääkitystä ihan
oikeastikin koksun korvikkeena, koska kokaiinilla pilaa nenänsä ja on kroonisessa
pahassa nuhassa.

Tosin oikeille ADHD:ta sairastaville ei lääkityksestä ole samoja kiksejä,
kuten ei myöskään kokaiinista. ADHD-ihmisen se tasaannuttaa, siis normalisoi,
kun taas normaalin ihmisen se tekee energiseksi, hiukan hulluksi ja yltiöpäisen seksuaaliseksi.

Citalopramin kanssa pitää olla varovainen alkoholin kanssa
-känniin nimittäin tulee helpommin kuin tavallista ja ei taas liikaa kännissä ole kiva.
Siksi mä en käytä vahvaa alkoholia ollenkaan.

Tai no, onhan niitäkin, jotka haluaa tavalla tai toisella totaalisen sekaisin,
mutta mikä kaunis tulevaisuus edes lähitulevaisuudessa sillä on?

Joskus turhamaisuudesta ja luxumman elämäntyylin tavoittelusta on hyötyä.
Se pitää hyvin sopivuuden rajoissa ja on ihmeen eteenpäin vievä voima
vaikeuksienkin keskellä.

Varmaan syy, miksi musta ei koskaan tullut lastenkoti-aikanani raggaria, punkkaria
ja kitesevää ja epätoivoista yksinhuoltajaa, jonka huippuhetket on paikallisessa lähiöbaarissa.

Otan siis terapiani ja nappini ajoissa, vaikka se veisi viimeiset rahani sillä hetkellä,
ennen kuin vaivun moiseen, josta ei ole tietä enään muuta tietä ylös kuin sosiaalitoimistoon
hakemaan vuokrarahat ja tappelemaan lasten isän, tai jopa isien kanssa.

Ja nyt en halua mollata niitä, jotka ovat sosiaalitoimiston asiakkaita,
-olen itsekin ollut Suomessa, kun konkurssin tein,
vaan niitä, jotka arvostelevat meitä lääkityksellä olevia ja nuppilääkäriä tarvitsevia
ja sitten ovat jo seuraavassa lauseessa valittamassa moisia asioita,
eivätkä tee omalle elämänlaadulleen itse mitään, vaan olettavat sen tulevan
yhteiskunnalta ja muilta valmiina pakettina ja muiden ottavan vastuun hänestä
ja niistä mahdollisista pennuista.

[tuonen joutsen]

onneksi tuokaan taiteilija=alkoholisti, huumeidenkäyttäjä ei ole yleistettävä totuus.


voi olla taiteilija ja ihan päihteetön. eikä riippuvuuksia. sekä vielä vastuuntuntoinen ja järkevä.


sinänsä ihan hyvä kysymys, mutta en koe tarpeelliseksi alkaa julistamaan lääkkeitäni muille, koska miksi. käytän mitä käytän ja jonain päivänä en enää käytä.


olen kyllä vähän samaa mieltä siitä, että Suomessa ehkä medikalisoidaan LIIKAA.

mutta AINA mielenterveysasiat ovat hyvin yksilötapauksia. jopa yhden saman lääkkeen vaikutus on eri henkilölle erilainen. tätä varten kai ne kerää niistä tutkimustuloksia.


hieman olen sitä mieltä, että osa tuossa medikalisaatiossa on bisnestä. jopa kehitellään häiriönimikkeitä, jotta saadaan uusia lääkkeitä. mutta ei täysin sitä, osa.


ja jos ei häpeä, niin jonkinlainen pelko saattaa heijastua mielen ja tunteen alueen 'ongelmia' kohtaan siinä, jopa lääkäreillä, että kaikki täytyy saada heti loppumaan. koska kyllähän suru ja tuska on osa tervettäkin elämää. mutta riippuu missä suhteessa.


itse koen tarvitsevani tuota lääkettä mitä käytän nyt.se etu minkä siitä sain, oli varsinkin aikoinaan kullanarvoinen. en olisi saanut päätäni sammumaan, eli nukkumaan ilman sitä. se on yksi helvetti....

 mutta olen päättänyt että lopun elämääni en sitä käytä.


hieman häiritsee jopa lääkärien asenne, että kerran tarve lääkkeelle, tarve tulee olemaan lopunikää, tai ainakin todella pitkään. aivan kuin he eivät uskoisi, että parantuminen ja lääkkeetön elämä voisi olla enää mahdollista, jos on kerran sairastanut.

[Asterix]

hieman häiritsee jopa lääkärien asenne, että kerran tarve lääkkeelle, tarve tulee olemaan lopunikää, tai ainakin todella pitkään. aivan kuin he eivät uskoisi, että parantuminen ja lääkkeetön elämä voisi olla enää mahdollista, jos on kerran sairastanut.

No jaa, riippuu kait lääkäristä. 
Oma lääkärini haluaisi lopettaa lääkitykseni ja uskoo mun pärjäävän jo ilmankin,
mutta mie en halua... -kait olen niin addiktoitunut henkisesti sille? :
Fyysistä addiktiota citalopram ei ainakaan lääkärien mielestä tee.

No, ei siitä lääkityksestä hattaakaan ole ja mulla se on niin lievä,
vain 20 mg.
ADHD-tabuja kun otan, siis silloin kun on tarve, niin 10 mg mulla on ollut annostus
ja silläkin menee yöunet ja ruokahalu, joten siksi en käytä sitä jatkuvasti.

[tuonen joutsen]

kiva että on lääkäri joka tekee noinkin päin! itselleni on sattunut toisin, mutta katsotaan kuinka kauan lääkärin mielestä syön tätä lääkettä.

olen kuitenkin kiitollinen lääkkeen olemassaoloon. ainoa vika siinä on, että olen n 10 kiloa painavampi sen vaikutuksesta, mutta tämä ei haittaa minua koska koen olevani yhä sopusuhtainen. mutta jotain toista se voisi haitata paljonkin, ymmärrän.

olen kuullut ADHD lääkkeen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta keskittymiskyvylle. eräs ystäväni sai lahjansa käyttöönsä sen lääkkeen avulla. eli ilman sitä ei pystynyt keskittymään tekemisensä loppuunsaattamiseen, mutta sen kanssa tekee upeita juttuja käsillään, esim vaativia vaateompeluita.


kyllä lääkkkeiden kehityksessä ja tutkimuksessa on paljon hienoja puolia.



yksi mikä Suomessa on surkeasti on tv:nkin mukaan psykoosilääkkeiden syöttäminen ei-psykoottisille vanhuksille, jotta heistä tulisi 'helpompia'

[pikkari]

Kas kas  

Sasha, onko sulla todettu ADHD? Ritalinia ei helposti täällä Suomessa määrätä aikuisille joilla ei ole testein määritelty keskittymishäiriö.

Mulla on em. lääkitys ja diagnoosi myös.

Jos ns.terve ihminen ottaa niitä lääkkeitä, on vaikutus sama kuin amfetamiinilla/kokaiinilla

Ok, oli miten oli sun kohdalla, mut nyt ymmärrän sun ylimielisen tyylin kirjoittaa.

Narsistille tämä lääkitys on oiva apu buustaa egoo vielä lisää. Oletko sä sokee itselles?