seuraava »

[tuonen joutsen]

no onhan 'peilaus-teoriakin' aihe .


edit. mun pitää taas lähteä juoksemaan 'kieli vyön alla', mutta palaan kyllä niihin henkisiin aiheisiin vielä.

[Ratkaisu]

Niin, no selvennän vähän niin ei väärää kuvaa tule. Lähinnä hain takaa sitä, että ainahan meistä tulee joku mielikuva, vaikka emme oikeastaan edes kirjoittaisi täällä mitään, niin jo se millainen meidän kuva tuossa vieressä on ja mitä tekstejä alhaalla lukee vai onko noita ollenkaan viestii meidänkin puolesta. Kyllä niitä viestejä tulee vaikka ihmisiä ei yrittäisi edes analysoida. En tiedä onko edes mahdollista, että me emme loisi tiettyä mielikuvaa toistemme päähän. Kyllähän meillä jokaisella on aina kuva päästä esimerkiksi kirjojen hahmoistakin, vaikka heidän ulkonäköään ei esimerkiksi kuvailtaisi ollenkaan.

Niin, itsekin pyrin siihen, että antaisin ihmisten itse sanoa mitä haluavat sanoa, enkä laita joka rivin väliin tulkintoja tekstin kirjoittajasta. Mutta kyllä minä ainakin itse koen, että vikaa tai vinksahtuneisuutta on minun omassa personassani jos aina näen toisista negatiivisia asioita. Tällöin voin miettiä miksi näin koen, mikä MINUSSA on se epätasapainoinen asia, kun jaksan aikaani laittaa toisten negatiiviseen ajatteluun. Peiliteoriahan on nimenomaan oman itsensä kehittämisen väline, eikä sitä mielestäni tulisi käyttää siihen, että analysoidaan sitä miten muut minusta itseään peilailevat.

Toisaalta kyllä voisi tässä sanoa, että eihän kaikkien tarvitse todellakaan tätä teoriaa omakseen tuntea. Se on vain yksi välinen muiden joukossa. Itselleni se on toiminut siinä mielessä, että se on lisännyt omaa suvaitsevaisuuttani ja pitää välillä suuni kiinni kun olen jotain ilkeää möläyttämässä, sillä tajuan aika usein juuri ennen näitä lipsahduksia, että ei se toinen minua ärsytä vaan joku asia omassa elämässä mihin en ole tyytyväinen. Esimerkiksi minulla oli vaikeuksia ymmärtää omaa erittäin negatiivista suhtautumistani ihmiseen, joka on lusmuillut elämässään viimeiset pari vuotta tekemättä mitään. Tämä herätti minussa suunnatonta raivoa ja ärtymystä. Kun tajusin, että se miksi tämä henkilö minua ärsyttää on se, että minulla itselläni ei ole ollut mahdollisuutta olla edes päivää irti velvollisuuksista ties miten pitkään aikaan, raivoni kyseistä ihmistä kohtaan laantui.

[tuonen joutsen]

peiliteorialla on paikkansa ja arvonsa, mutta jos minulta kysytään, olen käynyt aikaisemmissa kehitysvaiheissa sen suurimman peilausvaiheen, samaan aikaan oli se terapiakin 7 vuotta, jonka ideaankin kuuluu peilata siihen terapeuttiin kaikki mahdollinen jotta se voisi puhdistua itsestä.


siis, peiliteoria toimii joskus, mutta ei se voi olla kaikki.


on ihan mahdollista, että havaitsee toisessa joitain piirteitä, joita ei itsessä edes ole ja ne on ihan erilaisia, ja tämä havainto on ihan neutraali, ei edes mitään tunteita, suurta ärsytystäkään.


'hänessä on tuo piirre'....ja minussa sitä ei ole vaikka kuinka kaivaisin.

jos peiliteoria vietäisiin absoluuttiseksi, oli se kuin väite, että ihmiset olisivat täysin sokeita, muulle kuin itselleen. kyllä ihminen voi nähdä itsensä ulkopuolelle.


mutta en siis väitä että Sinä olisit väittänytkään peiliteorian olevan kaikki.



kyllä mulle nykyäänkin tulee joskus 'selittämättömiä ärsytyksiä' joistain ihmisistä, mutta tämä on vaan mulle itselleni mielenkiintoista, just niin että mitä se mulle opettaa. pidän siitä, että minua on stimuloitu, vaikka sitten ärsytyksenä. se laittaa liikkeelle.


mutta jos peiliteoriasta etsii hyviä puolia, niin ei unohdeta sitten positiivista peilausta ja inspiroitumista.


löydän jatkuvasti vaikka muusikkoja tai muita taiteilijoita, joiden hahmo tai taide herättää 'positiivisen peilauksen'...eli opin jotain uutta hyvää itsestäni, koska joku on tuonut jo näkyville sen hyvän mikä itsessänikin on ja mikä itseäni kutsuu, mutta ei ole vielä päässyt kunnolla minussa kukoistamaan. ehkäpä useammin innostun ja ihailen ihmisiä kuin pidän heitä ärsyttävinä. no suuri osa on tietysti aika neutraaleja. kaikista löytyy kyllä mielenkiintoista, jos pääsee sille asteelle että pääsee tuntemaan ja raottamaan julkisivun taakse johtavaa verhoa. luonnollisestikaan, läheskään kaikkiin ei ehdi tutustua näin läheisesti, että heitä oppisi tuntemaan.


*jatkamaan hommia*

[Ebenia]

peiliteorialla on paikkansa ja arvonsa, mutta jos minulta kysytään, olen käynyt aikaisemmissa kehitysvaiheissa sen suurimman peilausvaiheen, samaan aikaan oli se terapiakin 7 vuotta, jonka ideaankin kuuluu peilata siihen terapeuttiin kaikki mahdollinen jotta se voisi puhdistua itsestä.

Pakko tulla tähän väliin pilkunviilaustarkoituksessa, koska siis suurimmassa osassa terapioista ei todellakaan ole ideana, että peilataan terapeuttiin kaikki mahdollinen eikä se ole mitenkään toivottavaa eikä alusta millekään parantumiselle. Monet ihmiset tekevät näin ja se on tietyllä tavalla luonnollista, mutta mikään edellytys paranemiselle se ei ole. Monet vakavimmassa sairastumisjaksossaan kyllä peilailevat paljon ympäristöönsä, mutta se on enemmänkin oire ehkä itsensä kohtaamattomuudesta, kuin mikään tie puhdistukseen.

[tuonen joutsen]

Ok, kiitos Ebenia. tiedät varmaan paremmin.


en jaksa alkaa omaa terapiaani ruotimaan, kun siinä menisi liian pitkä aika ja turhaan voimia. siihen liittyi niin paljon erilaista sisältöä.


joka tapauksessa, tapahtui siellä mitä tahansa, se paransi minua, eli se toimi hyvin.

minulla ei ole enää neurooseja, ahdistushäiriöitä ja sun muita.


voin nyt niin hyvin, etten oikeastaan enää jaksa muistellakaan sitä vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.


kaikkien häiriöideni jälkeen osaan todella arvostaa tätä miten voin nyt.


terapia näyttäytyy minulle nyt taaksepäin katsottuna myös jotenkin mystiseltä prosessilta, mutta se voi johtua siitäkin että se on minua itseäni, itse koen asiat mystisesti.


oletko Ebenia samaa mieltä kanssani tästä väitteestä:



Terapian tarkoituksena on, että asiakas kasvaa omaksi itsekseen

?

'tule sellaiseksi kuin olet'

...noita sanoja mun terapeutti käytti.


no joka tapauksessa, tapahtui siinä mitä tapahtui, niin se oli parasta mitä olen itselleni koskaan tehnyt. joten voin suositella sydämeni pohjasta kaikille, jotka kärsivät ahdistuksesta, neurooseista ja muista mielen ja tunne-elämän epätasapainoisuuksista.


siis henkilökohtaisesti nyt, haluan vaan nauttia elämästäni keskittyä luovuuteen ja ammatilliseen kehittymiseen ja kaikkeen muuhun ihanaan elämässä. kun en ole suuntaamassa psykoterapeutiksi, ei minulle sinänsä ole olennaista edes tietää mitä terapeutin kuuluu tietää....

[tuonen joutsen]

Lisäänpä vielä sen, että minä en edes voi tietää, mitä joku toinen yksilö puhdistuakseen tarvitsee.


itselläni on puhdistunut olo terapian jälkeen.


ja sitten heille, joiden mielestä on ylpeää luulla olavensa 'täysin terve' tms...niin enpä minä niin väittänytkään.

olen riittävän terve nyt.

voi olla puhdistunut olo, ilman että väittää olevansa 'täysin puhdas'.

[Ratkaisu]

peiliteorialla on paikkansa ja arvonsa, mutta jos minulta kysytään, olen käynyt aikaisemmissa kehitysvaiheissa sen suurimman peilausvaiheen, samaan aikaan oli se terapiakin 7 vuotta, jonka ideaankin kuuluu peilata siihen terapeuttiin kaikki mahdollinen jotta se voisi puhdistua itsestä.

Pakko tulla tähän väliin pilkunviilaustarkoituksessa, koska siis suurimmassa osassa terapioista ei todellakaan ole ideana, että peilataan terapeuttiin kaikki mahdollinen eikä se ole mitenkään toivottavaa eikä alusta millekään parantumiselle. Monet ihmiset tekevät näin ja se on tietyllä tavalla luonnollista, mutta mikään edellytys paranemiselle se ei ole. Monet vakavimmassa sairastumisjaksossaan kyllä peilailevat paljon ympäristöönsä, mutta se on enemmänkin oire ehkä itsensä kohtaamattomuudesta, kuin mikään tie puhdistukseen.

Miten muuten käytännössä tarkoitat tämän peilaamisen? Tai siis lähinnä haen takaa, että näetkö kaiken peilaamisen oireena itsensä kohtaamattomuudesta? Kun itse olen siis kokenut, että tutkiessaan omia reaktioitaan muista ihmisistä, oppii näkemään ne piilotetut arvot ja ennakkoluulot ja ne tiedostamalla niitä voi käsitellä. Aika useinhan ihmisillä on valheellinen käsitys itsestään. Saatetaan vaikka sanoa, että olen liberaali ja suvaitsevainen, mutta jos aina vaikkapa kohdatessaan ulkomaalaisia ajattelet heistä negatiivisesti ja tuomitsevasti, niin voitko enää sen tiedostettuasi pitä itseäsi liberaalina? Eikö silloin ole vain hyvä kohdata itsensä ja nähdä itsensä oikeassa valossa, jotta itseään voi sitten halutessaan jopa kehittää.

Niin aamunsäteelle. Olen myös jossain määrin sitä mieltä, että peilaaminen ei kyllä kaikessa toimi. Enemmänkin näen sen sellaisena suodattimena. Tavallaanhan ne omat arvot ja asenteet ovat se minkä läpi kaiken näemme.

Vielä vähän lisäystä. Tuli vain mieleen se, että ehkä se peilaaminen täytyisi ensin määritellä, jotta siitä keskusteleminen olisi mielekästä ja kaikki tajuaisivat mistä kukakin puhuu. Joten kaikki vaan kirjoitelkaa miten te näette ja määrittelette sen peilaamisen. Voihan hyvin olla, että kaikilla meillä on varsin eri käsitys ja määritelmä samasta termistä ja teoriasta.

[Ratkaisu]

pyytäisin väittelemään Aiheista, muu on yksilöiden näykkimistä. koettakaa laittaa persoonat sivuun jookos?

Hmm, haluaisin muuten kysyä, että kenelle tämä oli osoitettu. Tai siis, itse ainakin keskustelin ihan noin yleisellä tasolla tästä peilaamisasiasta. =/ Härkinkö nyt tahattomasti jonkin yksityistä persoonaa? En muuten näe tätä keskustelua täällä edes erityisenä väittelynä, nyt ainakin nämä viestit tästä peilauksesta, ainakin siitä asti kun itse siihen olen osallistunut ovat olleet harvinaisen asiallisia ja mielestäni niissä ei kyllä ole yksityisiä persoonia näykitty. Olisi mukavaa jos selventäisit tuota kommenttia niin näkisin jos tässä on loukattu joitain yksilöitä, sillä sehän ei ainakaan itsellä tarkoituksena ole ollut.

[nikki]

Minä koen peilaamisen ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi.
Jos minulla ei ole ketään tai mitään mistä peilata itseäni,
olenko minä edes olemassa?
Miten olemukseni, sanomiseni, ilmeeni, eleeni tulevat "tosiksi"
jos kukaan ei reagoi niihin (mikä on hyvin yleistä täälläkin, ei vastata)
eli minulla ei ole mistä "peilata" omaa olemustani ja
tulla hyvinkin just siksi mikä olen kuten aamunsäde sen ilmaisi?

[mirka222]

No kyllä tuon peilaamisteorian todistaa esim. se, miten vaikka yliopistossa samaa alaa opiskelevat ihmiset voivat käsittää toisensa täysin väärin Heillähän on tuohon ikään mennessä kehittynyt periaatteessa se oma maailmankuva, aatteet ja arvot sekä kokemukset, miten asioita tarkastelee...Meillä on tuolla naisvaltaisella alalla uskomattoman paljon kuppikuntia, jotka ovat syntyneet lähinnä väärinkäsitysten johdosta..Joskus oikein naurattaa, kun joku voi ottaa nokkiinsa toisen persoonasta, vaikka toinen olisikin vain oma itsensä eikä mitenkään kiero tai muuta vastaavaa, tai jostain pienistä sanoista ja katseista tai siitä että on vaikka maininnut saaneensa hyvän numeron kokeista...Sekin voi vaikuttaa, että opiskelijat ovat eri puolelta Suomea ,joten eri paikkakunnilla vallitsee erilaiset toimintatavat yms..Mulla kävi niin, että toiset olivat oppineet puhumaan ystäviensä kanssa lähinnä työ- ja kouluasioista kun puolestaan itse olen tottunut jauhamaan ystävieni kanssa kaiken maailman asioista syväluotaavasti ja rehellisesti..Oikeastaan mistään asiasta puhuminen sinällään ei ole minulle tabu...Joitakin se hirvittää vietävästi..Luulisi, että parin vuoden ystävyyden jälkeen voisi puhua muustakin kuin auton korjaamisesta tai töistä..Minä peilaan omasta maailmankuvastani käsin heitä konservatiivisiksi, rajoittuneiksi ja jollain tapaa tunnekylmiksi esittäjiksi, jotka eivät uskalla olla omia itsejään toisten edessä..He puolestaan pitävät minua luultavasti liian vapaamielisenä, lapsellisena, naivina ja hörhönä, koska he katsovat minua omasta maailmankuvastaan käsin...Ja joku minun sanomani sana voi loukata heitä suunnattomasti, koska heidän kokemusmaailmassaan se on tarkoitettu loukkaavaksi tai ollut  loukkaava mutta minun kokemusmaailmassani se sama sana voi olla vain asioiden yleistä pohdintaa tai mietiskelyä...  

[mirka222]

Ratkaisuna tähän on, että hankkiudu samalla tavalla peilaavien seuraan, jos haluat välttyä väärinkäsityksiltä

[tuonen joutsen]

Hyvä kun Ratkaisu pyysi itse kutakin määrittelemään mitä 'peilauksella' käsittää.


minusta kun tuntuu että minullakin on ollut liian kiire selittämään siitä ymmärtämättä itse koko sanaa kunnolla.

Minä koen peilaamisen ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi.
Jos minulla ei ole ketään tai mitään mistä peilata itseäni,
olenko minä edes olemassa?
Miten olemukseni, sanomiseni, ilmeeni, eleeni tulevat "tosiksi"
jos kukaan ei reagoi niihin (mikä on hyvin yleistä täälläkin, ei vastata)
eli minulla ei ole mistä "peilata" omaa olemustani ja
tulla hyvinkin just siksi mikä olen kuten aamunsäde sen ilmaisi?

minä koen saman suuntaisesti kuin Nikki, ja nyt kun ajattelen, niin peilaan ihan päivittäin kaikesta,  näistä keskusteluista ja speissistä ja ihan jokaisesta ihmissuhteesta...


MUTTA tärkeä ero siinä on se, etten ole 'ulkoaohjautuva'....eli en ole niiden heijastusten orja, mitä saan takaisin....vaan koen että olen siinä luovassa prosessissa löytämässä itsestäni vuorovaikutuksen kautta.



hyvin surullinen on se tila, jossa toisten sanat ja ilmeet ja muut reaktiot määrittävät minäkuvan...luulen että olen ollut nuorena paljolti siellä päin tätä vaakaa....siellä ääripäässä....että toisten sanat ja ilmeet merkitsi liikaa.


no terapia auttoi siihenkin kyllä....kun oppii tietämään enemmän sitä mikä on, se ei enää heilu joka suuntaan sen mukaan millaisia heijastuksia saa...


eli osaan jo aika hyvin nykyään erottaa 'valheellisen heijastuksen' todesta. en ota kaikkien ihmisten angsteja joita he voi minun päälle kaataa, enää merkkinä siitä 'mikä minussa on vikana'....koska AINA ei ole kyse siitä......joskus on.


mulle oli esimerkiksi hyvä oppi oppia erottaaan kateuden aiheuttama kitkeryys todellisesta kritiikistä. esimerkkinä, jos 'yleisessä mielipiteessä' painetaan alas joku juttu, niin milloin kyse kateudesta (---sitä juttua tarvittaisiin kipeästi itselle lisää, josta yleinen moralisointi) ja milloin oikeasta kritiikistä joka pohjaa johonkin oikeaan moraaliseen seikkaan.


ääri-esimerkkinä taas tämä 'uskovaisten tanssi on syntiä'...kyllä se enemmänkin on sitä että haluaisi itse tanssia ja se käy kateeksi kuin että tanssi on todella moraalisesti väärin.

[tuonen joutsen]

Ratkaisuna tähän on, että hankkiudu samalla tavalla peilaavien seuraan, jos haluat välttyä väärinkäsityksiltä

Niin, se helpottaa huomattavasti elämää, jos löytää suhteellsien samanhenkistä seuraa.

mullakin on vihdoin ilo omata sellaista. mutta se ei ole ollut aina niin....toisaalta koko elämäni on koostunut ihmissuhteiden tasolla hyvin erilaisista yksilöistä hyvin erilaisine maailmankuvineen, ja yhä on jossain määrin niin....jossain välissä ahdisti se molemminpuolinen suvaitsemattomuus, minä aina siinä välittäjä-osassa, mutta sitten nykyään...pyrin suvaitsemaan parhaani mukaan kaikkien erilaisia maailmankuvia ja odotan samaa myös itselleni...


uskonnoista ja muista en ala IRL edes keskustelemaan tiettyjen ihmisten kanssa.....

[mirka222]

Sekin on muuten jännä juttu, että joidenkin kanssa tullaan toimeen todella hyvin vaikka se maailmankuva olisikin erilainen Ehkä se on sitten se suvaitsevuus ja että oppii tuntemaan sen ihmisen syvällisemmin ja tietää, ettei hän tarkoita pahaa tms. vaan se kuuluu vain osana hänen persoonaansa...Esim. meillä tuolla opiskelupiireissä oli yksi tyttö, joka oli aivan tavattoman ilkeä mulle opiskelujen ekat vuodet..kun opin tuntemaan hänet paremmin, huomasin, että hänen tyylinsä puhua oli monesti pisteliäs ja myönsi ihme kyllä, että oli ollut kateellinen minulle tuolloin alkuvuosina..Nykyään pidän häntä huipputyyppinä verrattuna näihin mun entisiin opiskelu-"ystäviin", koska hän on kaikessa siinä v-mäisyydessäänkin rehellinen ja aito

[tuonen joutsen]

se on aivan mahtavaa, kun tapahtuu niin.

on mullakin yksi rakas ystävä, joka inhoaa pitkätukkaisia miehiä ja asustautuu Vuittoneilla ja muilla merkkilaukuilla.....miksi sellaiset eroavaisuudet minua haittaisi, sehän vaan on sitä todellista erilaisuuden rikkautta, varsinkin kun ollaan tunnettu taaperosta asti....


ei tuollaiset ulkoiset seikat määrittele, sitä miksi ollaan ystäviä. eikä oikein mitään muutakaan, esimerkiksi persoonallisuutta, ne on vaan maku-asioita


minusta on aivan huippua vierailla sellaisen ystävän kotona jonka elämäntyyli on erilainen kuin minun. tietynlainen 'keskiluokkaisuus' on mulle kuin virkistävä keidas