itse jotenkin pidänkin valon ja pimeyden vaihtelusta, ja tämä dualismi aiheuttaa paljon kauneutta. valon ja varjon ja värien vaihtelut luonnossa.
tosiaan pahuuden käsitettä en näe riippuvaiseksi valon määrästä, kuten sanoinkin aikaisemmin, eli paha ei ole mulle yhtä kuin pimeys ja hyvä valo, vaan se on valon määrän ulkopuolinen ja riippumaton tekijä.
tarvitsen vielä ainakin hyvä-paha dualismia, koska tarvitsen moraalia, mutta moraalinikin on TÄYSIN henkilökohtainen ja yksityinen.
mutta siis minulle on olemassa pahoja tekoja. esim. just menen pihalle ja hakkaan lapsen, tekoni on paha eikä auta mikään seli seli.
Mä jotenkin tykkään sun ajatusmaailmasta, mutta tuossa muutama ydinajatus nostettuna.
Mulle hyvä-paha, valo-pimeys -asetelma on = luovuus ja kokonaisuus,
joita ei voi erottaa toisistaan.
Syyt syiden takana auttavat ymmärtämään koko kuvan.
Tätä voi harjoittaa hyvin miettimällä, jos esim. Hitler tai Stalin olisi ammuttu jo 2 vuotiaana lapsina,
niin millainen olisi meidän lähihistoriamme ja ihmiskunnan kehitys?
2 vuotiaan lapsen (tai ylipäätään kenen vain) ampuminen tuntuu käsittämättömän pahalle,
mutta toisaalta, olisiko ne 2. Maailmansodan kauheudet sitten tapahtuneet ko. tyyppien toimesta?
Sitten taas voi ajatella, mitä hyvää herrat Hitler ja Stalin kuitenkin saivat aikaan toimillaan
tai siinä kauheuksien rinnalla ja kuinka paljon he hyödyttivät toisaalta ihmiskunnan
jalostumista kehollisesti ja älyllisesti Euroopassa tappamalla ja sotimalla ihmisiä hautaan
ja siten sukupuuttoon ja myös avartamalla teoillaan ihmisen tietoisuutta?
Kaikki nuo riippuu siitä, miltä kantilta ja kenen puolelta katsoo asiaa.
Se mikä toiselle on pahaa, oli hyvää toiselle ja päin vastoin,
joten kuka on paha ja kuka on hyvä tai jos vain nousee tuon yläpuolle,
niin huomaa, että se musta ja valkoinen välkkyy.
Hyvä-paha-asetelma on siis oikeasti optinen illuusio?
http://www.hereinreality.com/optical/optical3.htmlhttp://www.hereinreality.com/optical/optical3.html