Hiisitär
|
|
« Vastaus #2 : 13.04.2010 08:49:05 » |
|
Minun pitää itse osa-aikaisena selvänäkijänä todeta tähän, että elämänvalmennusta tosiaan tarvitaan! Oma periaatteeni korttien ja asiakkaiden kanssa on, että annetaan ohjeita miten tilanne saataisiin muuttumaan mahdollisimman hyväksi - toisin sanoen kuinka siitä selvittäisiin. Tarkoitushan ei minusta ole (enää uuden energian aikaan) kertoa, että "om~om~om~, suuri henkiolento sanoo, että sinun täytyy nyt tehdä näin eikä muita vaihtoehtoja ole, piste". Se on ihmisen vapaasen tahtoon puuttumista. Tässä katsontatavassa lähdetään lähestymään ja ratkaisemaan ongelmaa jonkin avainsanan kautta - toivo, usko, rohkeus, rentoutuminen, voima, itsetunto, itsekuri, ilo, tyyneys, päättäväisyys jne. Vastuu asian ratkaisemisesta jää kuitenkin ihmiselle itselleen. Kukaan muuhan ei voi toisen elämää muuttaa tai hoitaa ongelmia hänen puolestaan. Auttaa voi.
Tällainen "minä katson neuvoja, sinä otat vastuun elämästäsi"-katsantotapa ei kuitenkaan ole miellyttänyt kaikkia, sillä ihmiset mieluummin tekevät niin kuin sanotaan kuin seisahtuvat katsomaan mitä he itse haluaisivat tehdä. Tai näkevät jo, mutteivät vaan syystä tai toisesta uskalla. Suurin syy minusta tähän on se, etteivät ihmiset tiedä miten maailma toimii - maailmahan ON henkinen paikka. Vaikka lähdettäisiin vain siitä, että muutetaan omaa ajatusmallia ja aletaan toimia sen mukaan, se on henkistä työtä ja muutosta. Työskentelyä itse Itsensä kanssa, uutta elämänohjelmointia ja ennen kaikkea sen henkisen lain noudattamista, että mitä annat itsestäsi, saat sen takaisin.
En kuitenkaan koe, että elämänvalmennuksessa tarvitsisi lähteä universaaleja asioita ruotimaan - esoteeriset jutut heille, jotka he sitä haluavat. Enemmänkin kyse olisi minusta elämänfilosofian opettamisesta ja sen hyödyntämisestä käytännössä. Kun tuloksia alkaa syntyä, ihminenkin huomaa, että tästähän ON hyötyä. Tärkeää elämänvalmennuksessa olisi, että paneuduttaisiin niihin ongelmiin, joita ihmisellä on ja opeteltaisiin toimimaan uudella tavalla. Jos henkilöllä A on rahahuolia, siihen tarvitaan erilaista elämänkoulutusta kuin henkilöllä B, joka ei tule toimeen sukulaistensa kanssa.
|