seuraava »

[Kristiina]

Päätin laittaa tällasen ketjun missä saa löpistä ihan mistä vaan . siis jos ja kun joku haluaa varmasti muutakin kirjoitella kuin astrologiaan liittyen.

Ehkä nämä hiljaisetkin innostuisivat höpöttämään 

Mikä sai teidät tänään onnelliseksi?

 Itse koin satumaisia onnenhetkiä kun pyöräilin ensi kertaa koko keväänä. voi sitä riemua! ihan kuin olisi ajamassa ensi kertaa ilman apupyöriä lapsena. siinä sitten liu'uin tietäpitkin ilman jalkoja ja soulcaptain band soi. <3 nyt sitten on virallisesti kevät <3

[tuonen joutsen]

Iloiseksi sai:

Piirtäminen ja lukeminen pakanallisista vuoden juhlista kirjoista ja netistä ja googlettaminen niistä kuvia....


Fields of the Nephilim, AC/DC ja Björk musiikkina ja ihana kirkas auringonpaiste ulkona ja se ettei tänään tarvi hoitaa mitään virasto-asioita

hmm...jännityksellä odotan viime viikonlopun bilekuvia, vaikka näytän ainakin 2 kertaa lihavemmalta pokkarikameralla ja salamavalolla otetuissa kuvissa, mutta ei se mittää.


ne on vaan optisia harhoja


yhdessä kuvassa ystävän miehen teema-asun 'koppalakki-homomies' hienot viikset oli hänen otsassa, ja pääteltiin että hänelle avautui kolmas silmä, ja siihen kasvoi ensiksi viikset

[Kristiina]

kaikki johtuu siiitä että kamerat käyttävät salaa laittomia aineita. ja me luulemme ongelmien johtuvan meidän silmistämme!

[tuonen joutsen]

 

on ne kieroja vempaimia kaiken kaikkiaan.....*pudistelee päätään* 

[tuonen joutsen]

Mieheni kertoi, että Gingko puu (hän opiskelee nykyään puutarha-alaa) elää 3000 vuotiaaksi


Gingko puun sukupuoli selviää vasta puun ollessa 20 vuotias.


näillä puilla ei siis ole kiirus mihkään.....hiljattain sain senkin tietää, että puilla on yleensä sukupuolet. vaikka olin han kuullut aikaisemminkin ala-asteella emistä ja heteistä....


puun toinen nimi on Neidonhiuspuu, ja sillä on kaikkia terveyttä edistäviä vaikutuksia



hihi...tässä ketjussa ei tarvitse edes selittää, että meni off topic'iksi, koska se on ilmiselvää



ei mulla siis mittää asiaa ollu



edit. ko puu oli ollut niin kestävä, että se oli selvinnyt Hiroshiman ydinpommista sijaiten n 3 kilometrin päässä räjähdyksestä



edit2. meillä on myös kotona pieni Gingko vauva

[tuonen joutsen]

Olen muuten miettinyt, että aika harvoin täällä kukaan kommentoi näkemyksiäni vaikkapa maailmasta tai no näistä energiajutuista noin yleensä. Olen miettinyt, että johtuuko se siitä, että selitän asiat niin monimutkaisesti tai jotenkin oudosti vai eikö kellään oikeasti ole mitään sanottavaa mietteisiini. 

Niin tai siis pointtinani on se, että vaikka täällä foorumilla aina toitotan sitä, että en pidä väittelystä ja riitelystä, niin kyllä minulle saa sanoa vastaan, jos kirjoitan asioista siten, että olette eri mieltä. Ei siis ole mikään pakko kommentoida, olen ihmetellyt vain, sillä yleensä muihin aiheisiin tulee mielipiteitä. Onko tämä jotenkin sellainen vaikeasti lähestyttävä aihe?

Tämä on kyllä aika oftopic, joten pahoittelut siitä.

No, mulle ei vaan ole tullut mitään sanottavaa, vielä. olisin kyllä uskaltanut sanoa.


ehkä näkökulmasi ovat tuntuneet minulle etäisiltä, eli ihan kuin minulla ei olisi oikein paljoakaan kosketuspintaa niihin....hmm...en osaa selittää mistä se johtuu, siis kyseessä ei ole siis mikään vika....


vaan olet puhunut sellaisista vinkkeleistä käsin mihin minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa...siis en ole osannut sanoa mitään... esim. ne fysiikan jutut vai mikä kvanttihomma se oli



hei täällä on tää kiva Off Topicci, muistutan.

[Ratkaisu]

Niin no, ei nuo nyt varsinaisesti mitään fysiikkaa olleet, sillä omasta päästähän nuo repii =D Ehkä ihan tärkeää nähdäkin, että ei se mitä kirjoitan ole välttämättä samassa linjassa fysiikan kanssa, sillä en tiedä tarpeeksi siitä voidakseni sanoa niin. Toki esimerkiksi kosmologia on erittäin inspiroivaa ja se vaikuttaa siihen miten asioita katson, mutta oma pohdintani on kuitenkin kaukana siitä.

Tokihan saman tekstin mitä kirjoitin olisin voinut kirjoittaa ihan arkielämän ilmiöiden näkökannalta, mutta se vie enemmän aikaa kun pitää esimerkkejä värkätä. ^^ Tai siis pointtini siitä dualismista oli se, että asia on suhteellinen siitä verrattavasta kohteesta. Eli kun vaikka jonkun ihmisen hyvyyttä verrataan miljooniin ihmisiin, niin voidaan sanoa, että hänen hyvyytensä ei ole mikään vastakohta, sillä muuttujia eli niitä ihmisiä joihin häntä verrataan on liikaa. Sama ihminen voi olla hyvä, paha ja kaikkea siltä väliltä, joten hän ei ole todellisuudessa mitään niistä, sillä hänen hyvyytensä ei ole absoluuttista. Kun jatkuvasti vertaillaan vaikkapa ihmisiä keskenään se muodostaan vertailujen luoman "todellisuuden", jossa ainoastaan aivan hetkellisesti joku tai jokin saattaa näyttää dualistiselta eli jonkun ihmisen hyvyys voi näyttää vastakohalta jonkun toisen pahuudelle, vaikka todellisuudessa ei kenenkään ihmisen hyvyyttä tai pahuutta ei voida määritellä eksaktisti.

Mutta siinähän tuo pääpiirteissään, jos se tuntuu yhtään helpommin lähestyttävämmältä =D Ehkä minulla on näissä tapana aina kirjoittaa siten, että sitä "teoriaa" voisi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, niin se ehkä jää vähän hämäräksi muille. =/

Niin olen vain lähinnä miettinyt sitä, että miksi näitä ei kommentoida kun kuitenkin mielestäni itsellä asiaa näistä olisi. Sitten toisaalta ei viitsi ruveta asiasta jauhamaan sen enempää, jos näkökulma tuntuu jotenkin epäkiinnostavalta. =/ Sen takia aina mietin kirjoitanko ollenkaan näihin aiheisiin, mutta kun tuoreita näkökulmia haetaan , niin aina tekee mieli kirjoittaa. Toisaalta miksi sitten aina kommentoidaan niitä vanhoja näkökulmia, joihin toivotaan jotain uutta otetta ja omani, joka vähän eriää monien muiden kannoista, jää vaille kommentteja. Ei siis millään tapaa oikeastaan liittynyt tämä kenenenkään erityisesti. Enemmänkin olisi ihan mukavaa tehdä näistä teksteistä helpommin lähestyttäviä, jotta näistä näkökulmista voisi keskustella.

Toisaaltahan nämä näkökulmat eivät sinänsä ole niin uusia. Sillä olenhan itsekin samaa mieltä vaikkapa siitä, että dualismi on vain harhaanjohtavaa pintaa. Mutta ehkä pyrin vain oikeasti selittämään miksi se mielestäni on niin, enkä jätä sitä sille tasolle, että sanon sen koska sen on sanottu olevan niin.

Mietin muuten voisiko tämä juontaa juurensa jotenkin tuolta  , jolloin koetan luoda järjestelmiä ajatuksilleni, rakenteita tukemaan ajatteluani?

[tuonen joutsen]

Ratkaisu

Eli kun vaikka jonkun ihmisen hyvyyttä verrataan miljooniin ihmisiin, niin voidaan sanoa, että hänen hyvyytensä ei ole mikään vastakohta, sillä muuttujia eli niitä ihmisiä joihin häntä verrataan on liikaa. Sama ihminen voi olla hyvä, paha ja kaikkea siltä väliltä, joten hän ei ole todellisuudessa mitään niistä, sillä hänen hyvyytensä ei ole absoluuttista

.

samaa mieltä tuosta lihavoinnista. itse en , ehkäpä enää, edes ajattele noin laajasta näkökulmasta, kuin miljoonat ihmiset. mutta mulla oli sellainen vaihe, pitkäkin, että mun piti aina suhteuttaa itseni ja ajattelunikin johonkin todella suureen kokonaisuuteen. ja en voinut oikein väittää mitään tekemättä aina vääryyttä jollekin toiselle joka katsoo toisesta kulmasta.


luulen että ihmisillä on omia kehityssuuntia. tunnen itseni sitä vapaammaksi ja onnellisemmaksi, mitä yksilökohtaisemmaksi kasvan. mutta mulla onkin suunta kaikkein kollektiivisimmasta merkistä   kohti hyvin yksilöllistä  ....


jollain toisella suunta on eri. minusta yksilöllisten nousumerkkien tehtävä on tulla yksilökohtaisiksi ja erillisiksi (alkupään merkit oinaasta  rapuun)....


nousujousimieskin on jo ihan eri juttu...en tiedä miten luonnehtisin, oinaasta rapuun yksilölliset ja individualistit, leijonasta skorpioniin 'sosiaaliset pienemmässä piirissä', 'seurapiirit' ja jousimiehestä kalaan yhteisölliset ja kollektiiviset, laajojen skaalojen näkijät.

Kun jatkuvasti vertaillaan vaikkapa ihmisiä keskenään se muodostaan vertailujen luoman "todellisuuden", jossa ainoastaan aivan hetkellisesti joku tai jokin saattaa näyttää dualistiselta eli jonkun ihmisen hyvyys voi näyttää vastakohalta jonkun toisen pahuudelle, vaikka todellisuudessa ei kenenkään ihmisen hyvyyttä tai pahuutta ei voida määritellä eksaktisti.

minun mielestä ihmiset on lopulta verrattomia.

[Violette]

Hmm, olen muutenkin niin off-topic, että tämä on mitä oivin keskustelu minulle. Olen suorastaaan syntynyt offtopiciksi. Violette not related!

Krisu-tädin nimi tuntui aluksi hassulta, vaikka Krisu toki on sukupuolineutraali lempinimi. Yhdistän sen vain ensin mieheen.

Huomenna olen 11 tuntia koulussa. Jeejee!

Menin eilen työhaastatteluun. Vaikka olin myöhässä ja muistin haastattelijan nimen väärin, haastattelija ihmetteli, miksen voisi aloittaa töitä jo aiemmin. Aika hyvä tuuri näin nuorisotyöttömyyden suuraikoina.

[tuonen joutsen]

'Violette Not Related' on kuin punk bändin tai albumin nimi


yhellä assalla luki seinätaiteessa lause:


'When the going gets weird, the weird get pro'

 


hyvä kuulla että noinkin voi mennä työhaastattelussa.

[Ratkaisu]

Aika jännä juttu tuo   vaikutus. Koen kyllä todellakin olevani sellaisten suurten ilmiöiden ja kollektiivisten asioiden havainnoitsija ja näkijä. Itse rakastan sitä, että näkee "kaavoja" historiassa, ihmisten käytöksessä ja toiminnassa. Ehkä se on vähän julmaa, mutta tietyt asiat vain tuppaavat menemään tietyllä tapaa. Toki mikään ei ole ennustettavissa, todennäköisyydet ovat vain hassuja ja ihania. Kaikista eniten rakastan sitä, jos joku pystyy yllättämään minut ja toimimaan sen todennäköisyyden vastaisesti Ehkä koska haluan nähdä näitä rakenteita ja järjestelmiä niin yksittäiset ihmiset tuntuvat minulle välillä hieman puuduttavilta. Tai no en hirveän pitkään jaksa samojen ihmisten seurassa aikaani viettää, mikä toki on aika julmaa, mutta en rupea itseäni myöskään tylsyyteen tappamaan.

Ehkä suuret skaalat ovat vain niin mielenkiintoisia, eikä niihin kyllästy. Kyllähän ne suuretkin näkökulmat koostuvat pienistä palasista, jotka toimivat yhdessä, joten ei se työnsarka noissa suurissa aloissa mihinkään lopu. Itseäni ymmärrän paremmin mitä paremmin maailmaa ymmärrän. Kun näen miten asiat yleensä menevät ja mikä niissä mättää niin on itse helpompi pyrkiä välttämään niitä asioita omassa elämässään tai jopa ymmärtää oman elämänsä tapahtumia.

Ehkä elämä on välillä hieman pitkästyttävää, kun kaikki menevät vain niiden tiettyjen, en halua sanoa kaavojen mukaan, mutta käyttäytymismallien. Haluaisin, että ihmiset tekisivät välillä jotain odottamatonta ja repäisevää.

[tuonen joutsen]

osaatko tai halautko heittää tarkemman esimerkin siitä, mikä esimerkiksi olisi repäisevä teko joka menee yleisten kaavojen ohi...?


*teen ruokaa*


lähestyn ihan toisesta kulmasta varmaan näitä asioita kiinnostaa vaan, että jos olet havainnut kaavoja yleisessä käyttäytymisessä, niin miten ne menee? joo, arvaan, että liian laaja ja pitkällinen kysymys. joten ei tarvi vastata, niin kuin ei tietenkään mikään ole pakko. haluaisin vain kuulla jotain yllättävää.


hih, etkö arvannutkin, että kysyn juuri näin?

[Ratkaisu]

Hih, on oikeasti vaikea sanoa, mikä olisi repäisevä teko, sillä vähiin aikoihin en ole sellaista nähnyt =D Hmm, olenkohan moniin vuosiin?

Niin no, kaavojahan on aika helppo nähdä ja jokainen niitä näkee. Esimerkiksi ihminen joka on seurustellut pitkään ja eroaa, sitten jos hän rupeaa seurustelemaan heti ja väittää päässeensä yli miehestään, niin meinaan jo siinä vaiheessa muljutella silmiäni. Sitten parin viikon tai päivän päästä saankin kuulla, että suhde kariutui, kun kyseinen henkilö tajusikin, että hänen täytyy ensin käsitellä entinen ero, ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Jo siinä vaiheessa kun näen ensimmäisiä merkkejä siitä, että vasta eronnut järjestelee itselleen pikku suhdetta voisin sanoa, että turhan vaiva. Ehkä piristävää olisi nähdä, että laastarisuhteesta kehittyy pitkä ja tasapainoinen suhde. Toisaalta kyllähän noitakin on tavallaan nähty. Ovathan ihmiset esimerkiksi löytäneet elämänsä kumppanin ollessaan naimisissa toisen kanssa, mutta toisaalta silloin ei ehkä voida puhua laastarisuhteesta. =/ No haluaisin siis nähdä ihmisen, joka on murtunut ja sekaisin erosta ja silti kykenisi aloittamaan uuden, tasapainoisen ja kestävän suhteen yhtä aikaa eron kanssa.  

Vähän huono esimerkki tuosta repäisevästä, kun tuo vaan menisi normaaleja odotuksia vastaan. Ehkä olisi repäisevää, jos oman luokkani lusmut ilmestyisivät joka päivä kouluun xD

No en minä tiedä. =D En tiedä millä minut yllätettäisiin. Eniten pidän itse ihmisistä joista en ole varma pitävätkö he minusta vai eivät, siinä on jotain tutkittavaa ^^ Sen takia   pidänkin, saa kaivella sitä oikeaa persoonaa sieltä syövereistä.

No mutta tämä teksti kyllä meni vain höpinän puolelle.

[tuonen joutsen]

jep, no varmaan tuollainen kaava on olemassa. mutta uskon että mikään kaava ei ole vailla poikkeusta.


hassua, että otit esille Ravut...hei tän ketjunkin on aloittanut  


Joskus kuulin lauseen astrologiasta, joka viittasi Kuun vaikutukseen Rapuun, ja se meni jotenkin niin, että 'alati vaihtuvat kuunvaiheet tekevät Ravun ennalta-arvaamattomaksi ja muuttuvaiseksi mielialoiltaan, mutta ravun ennalta-arvaamattomuus on itsessään jo ennalta-arvattavaa'


tajusiko kukaan....siis on niin varmaa, että Rapu on arvaamaton, että se on ihan arvattavissa.


Mulle on ainakin käynyt just ravun kanssa näin, että olen pystynyt ennakoimaan ravun muutoksia just siksi kun olen jo nähnyt sen millä tavoin hän muuttuu.



no, enää ei aurinkorapuja ole lähipiirissä, mutta sanon silti että aurinkorapu on sellainen, jonka kanssa ei elämä käy tylsäksi, mutta kalat ehkä pystyy näkemään ravun läpi. ja rapuhan ei tykkää yhtään siitä, että joku näkee kuoren läpi, eikös niin Ravut?


*hyvää yötä*

[Ratkaisu]

Niin niistä kaavoista. Aika useinhan esimerkiksi ihmisen elämässä menee sillä tavoin, tai näin olen itse huomannut, että tapahtuu sarja tapahtumia, joita voisi kutsua sanoilla teesi, antiteesi ja synteesi. Ensin tehdään jotain kuvitellen sen olevan se oikea juttu, esimerkiksi kuntoillaan paljon, koitetaan elää täydellistä elämää, kun huomataan, että tämä ei riitäkään, ei tästä tulekaan hyvää oloa, niin tullaan kohtaan antiteesi. Silloin koitetaan turhautuneena tai olevinaan viisaampana vastakkaista lähestymistapaa, hiljennytään, ollaan rauhassa, ja rakkautta korostetaan. Aika usein tässä vaiheessa unohdetaan ne hyvät jutut mitä teesin aikaan tehtiin. Vasta kun huomataan, että antiteesistäkin puuttuu jotain, täydellinen mieleen keskittyminen ei olekaan avain onneen, mutta ei ollut myöskään vartaloon keskittyminen, niin suunnataan ajatukset eteenpäin ja siirrytään kohtaan synteesi, jolloin edellisten asioiden hyvät puolet yhdistetään kokonaisuudeksi. Tietysti tästä voi jatkua uusi teesien, antiteesien ja synteesien sarjoja tiellä siihen, että pyritään saamaan käsiin se alkemiallinen kaava sen täydellisen synteesin luomiseen =D Whii whii, että sillä lailla tuo aika usein menee.

Aika samanlaillahan menee vaikkapa Marxin historianteoria ja muutkin historian kiertokulun teoriat. No jos yleisemmin ajattelee, niin esimerkkinä vaikkapa antiikin Kreikassa harrastettiin filosofiaa, eli sen aikaista tiedettä, jota voidaan pitää tämän asian teesinä. Sitten kristinusko tuo mukanaan antiteesin, jossa uskonto korostuu kaiken muun edelle totuudeksi. Renessansin aikaan löydettiin synteesi, jossa usko ja tiede kulkivat tavallaan käsikädessä. ja ne kumpikin vaikuttivat toisiinsa positiivisesti. Kun aika kulkee eteenpäin vanhoista synteeseistä muodustuu niitä uusia teesejä.

No tämä on vain yksi tapa nähdä maailma ja tapahtumat ja ainahan niitä kaavoja on nähtävissä loputtomasti. Oikeastaan historia on aika hyvä keino kun lähtee miettimään yksilön toimintaa ja maailman tapahtumia. Esimerkiksi nykyisten valtioiden väliset skismat ovat lopulta peräisin historian kulussa syntyneistä asetelmista. Ja niin aika hyvä esimerkki miten historia vaikuttaa on se, että koska jenkit ovat kokeneet kommunismin kanssa erittäin negatiivisia asioita noin valtion ja sitä kautta yksilön tasolla, niin he ovat kompensoineet sitä luottamalla täysin kapitalismiin. Nyt ehkä voidaan nähdä synteesi vaihetta tämän terveydenhuoltouudistuksen myötä, jossa kommunistiset ja kapitalistiset arvot kohtaavat.

Mutta joo, tämä on ehkä vähän turhan laaja aihe käsitellä kovin pikaisesti. Ihan mielenkiintoista näistä on keskustella ja näitä pohtia.  =)