seuraava »

[Ratkaisu]

Tuo oli oikeasti tosi hyvä esimerkki elämän "arvattavuudesta" tuo rapu juttu. =D Mikäänhän ei ole täysin ennaltaarvaamatonta. Kyllähän  oikeasti ainakin kiehtovia ovat ^^

[tuonen joutsen]

Siis toisiksi edelliselle Ratkaisun viestille.


kiitokset, minusta oli hyvin mielenkiintoista lukea tuo. mieheni AC kanssa luennoi historiastakin mulle


mutta joo, tajusin pointin.


mikähän lie mun oma tavoite, kai löytää itseni kesken mahdollisimman täydellinen synteesi ja irroittautua 'ajan vankilasta'....



yksi lause minkä mieheni sanoi mulle vuonna hattu ja mustat lasit, ja mikä sai osaltaan ihastumaan.....


niin tässä sellainen 'iskulause' jolla minut iskettiin:


'Ihminen on enemmän kuin geenien ja kulttuurin tuote'



minä olin ihan lovena, vaikken ymmärtänyt täysin niin ajattelin että niin haluan minäkin olla. olen tuota lausetta miettinyt useasti vuosien varrella.


minusta hyvät kiteytykset, ajatukset lauseina, on niin syviä, että niistä löytää paljon sisältöä.


toinen hänen lauseensa oli mikä kauan sitten kolahti minuun oli:


'asioilla on vain se arvo minkä niille antaa'



siis tiesin jo silloin, että se oli minullekin totta, lause värähteli sieluni kanssa, mutta en osannut elää siten, koska silloin en vielä osannut itse hallita arvostuksiani.



nykyään kun osaan, olen PALJON vapaampi yksilönä, ja yksilönvapaus on mulle niitä tärkeimpiä asioita.

[Ratkaisu]

Onkohan tämä historia teema jotenkin kaikkia  yhdistävä juttu sitten =)
Aika fiksulta tuo miehesi kyllä vaikuttaa, että täytyy olla se  siellä kartalla 

Tuo oli kyllä erittäin hyvä tuo "asiolla on vain se arvo minkä niille antaa". Varsin osuvaa jopa. =)

[tuonen joutsen]

Keskiyön Vahinko? 'lle



minun nähden sinä tarvitsisit mielesi luovuudelle jonkun käytännöllisen kanavan. en tiedä kiinnostaako kuvataide, mutta kirjoittaminen tulee mulle ensiksi mieleen.


sinulla on niin paljon ajatuksia, että ne joskus näännyttävät lukijan


voisit olla hyvä scifi tai fantasiakirjailija. oletko kokeillut laulun sanoittamista, koska kuulemma musiikki kiinnostaa.



kun kuitenkin eletään maan päällä, niin täällä joutuu tekemään asiat maan tavalla....eli vaikka olisi kuinka korkealentoisia henkisiä ideoita, niin niitä välitetään toisille maallisten välineiden kuten painotuotteen tai elokuvan tai taulun kautta.


elokuvakäsikirjoitus?


älä huoli, ei tää maallinen elämä kauan kestä, nopeasti tämä ohi on, vaikka eläisikin normaalipituisen elämän.



mutta taiteessahan voi 'luoda maailmoja' ihan vapaasti.


ymmärrän kyllä, että jos haluaa ihan oikeesti, se voi tuntua että pyh ja pah, kirjallisuus ja elokuvat....pah....


mutta sille taas minä en voi mitään.


minä olen oppinut vaan antamaan arvoa maallisille käytännöille ja välineille.


mutta se on vaan mun suunta.

[tuonen joutsen]

niin tai KV?, miksi et alkaisi kirjoittamaan kirjaa omasta henkisestä matkastasi tai seikkailustasi. aluksi vaan itsellesi, ja sittenhän siitä voisi muotoutua jotain jota muutkin voisivat haluta lukea, jopa ostaa. ajatuksia ainakin sinulla on niin PALJON...... :

[Ratkaisu]

Tuli vain muuten mieleen sinusta KV, että harvoin muistan täällä ihmisten   merkkejä jos niistä ei ole ollut pidempää juttua täällä, mutta sinä olet kyllä teksteiltäsi niin  , että sen varmasti ikuisesti muistan. =D Jos nyt sitten olit kalat, mutta kyllä joo, kyllä olit. =D Niin, kyllä, kalojen luovuus vaan käyttöön, niin hyvin pitkälle pötkit, joten komppaan aamunsädettä =)

[tuonen joutsen]

Onkohan tämä historia teema jotenkin kaikkia   yhdistävä juttu sitten =)
Aika fiksulta tuo miehesi kyllä vaikuttaa, että täytyy olla se   siellä kartalla  

Tuo oli kyllä erittäin hyvä tuo "asiolla on vain se arvo minkä niille antaa". Varsin osuvaa jopa. =)

Joo, hänen ajatusmaailmansa on ihana.


hänen yksi entinen opiskelutoveri sanoi ettei sellaista hahmoa kuin hän voi käsikirjoittaa. molemmat opiskelivat myös käsikirjoittamista.



juuri se hänessä on minulle parasta, koska hän on niin ainutlaatuinen.


(mutta ei sillä etteikö KAIKKI olisi....)




oliko se siitä Anam Cara kirjasta, kirjoittajan lainaus joltain kirjailijalta, jonka nimeä en muista...oliko se näin 'kun vertailu loppuu, niin rakkaus alkaa'....


eli sitten kun rakastetusta tulee niin ainutlaatuinen sinulle etten enää vertaa häntä kehenkään.




asiasta viidenteen, olen muuten intohimoinen Romanttisen Rakkauden puolustaja.



romanttinen rakkaus on epäreilua, ja sille ei vaan voi mitään. se on erilainen kuin Jumalan rakkaus, joka rakastaa kaikkia yhtä paljon tai äidinrakkaus. romanttiseen rakkauteen kuuluu se, että rakastaa yhtä enemmän kuin toista, ja tavalla, kuin ei rakasta ketään toista.



jotkut ottaa pultit juuri tuosta epäreiluudesta. että kun pitäisi rakastaa kaikkia samalla tavalla.minä en koskaan tule siitä luopumaan.


minä rakastan kaikkia eri tavalla



ja aina kun rakkautta pakotetaan...niin, se ei vaan toimi. tai kun luodaan rakkaudesta dogmeja, että millaista sen pitäisi olla.

[Ratkaisu]

Yksi hyvä ideahan olisi pitää vaikka blogia omasta henkisestä tiestä, mitä kohtaa ja mitä ajattelee periaatteella, voisi olla mielenkiintoinen. Itse suunnittelin vähän samanlaista, mutta astro-jutuista, lähtisin ikäänkuin syventymän aihe kerrallaan eri asioihin, voisin vaikka aloittaa ihan perus merkeistä ja niiden laaduista, elementeistä sun muista ja koittaa selittää ne itselle siten, että ne ymmärrän. Voisi auttaa myös muita jotka tutustuvat astrojuttuihin. Voisi tavallaan samalla itse opiskella kun niitä lukee ja minä tietysti itseopiskelen kun kirjoitan. Mutta saa nähdä milloin ehdin, kun nyt muuttokin pukkaa päälle.

[tuonen joutsen]

Joo KV?, ala pitää blogia

nyt mun pitää mennä nukkumaan. paljon tekemistä huomennakin. sillon kun mulla on kiire niin en pysty syventymään minkään kirjoituksen lukemiseen vaan 'chattailen' kaikista aiheista, joista mulla lähtee mielipide kuin 'valmiina' sen kummemmin pohtimatta, kun aikaa pohtimiselle ei ole.

[Kristiina]

Oi kun kiva kun tänne on kehittynyt elämää!  mutta kertokaapas onko teillä koskaan sellaista omituista kokemusta, joita itse koen usein:

jos joku ihminen tulee käymään kotonani, koen kotini auran menevän kovin sekaisin siitä. ihan kuin kodilla olisi henki, ujo sydän, joka menisi pois tolaltaan. ilma käy hyvin levottomaksi, ja kaikki näyttää sekaiselta ja sotkuiselta kaverin lähdettyä, vaikka tapanani on pitää koti todella siistinä.

ihmisten lähdettyä on vain pakko sulkea verhot ja valot ja puhelin, pistää suitsuke palamaan, ja sitarmusiikkia soimaan kodin lepyttämiseksi. tunnen että koti on minulle kuin vihainen aviopuoliso, jota pitää maanitella ja "ottaa syliin".. mutta jos jokin todella hyvä ystävä tulee kylään, hänen lähdettyään ei tule tällaista oloa, vaan kaikki pysyy harmonisena..

Voi olla, että kaikki johtuu siitä, että vaikka olenkin puhelias ja sosiaalinen ihminen, en mielellään kutsu ihmisä kotiini, vaikka pidänkin heistä kovasti.. koti on ollut aina minulle jotenkin temppelin omainen pyhättö, jonka sijainnista kukaan ei saa tietää tarkkaan. paikka, jossa voi olla ja levätä maailmalta.. 

Olenko minä ihan sekaisin??    .... 

[tuonen joutsen]

ihanan  maista juttua


ymmärrän tuon, kai IC  mutta koti on mullekin jotenkin 'pyhä'.

tosin mielellään kutsuisin enemmän niitä hyviä ihmisiä sinne, mutta minun pitäisi ensin oppia joku taito siitä, kuinka koti laitetaan kuntoon vierailua varten...nyt on kaikki mun piirustuspaperit levällään ja lattia täynnä miehen kukkaruukkuja :

itse on tottunut liikkumaan omassa kaaoksessaan, mutta vieraille haluaisi jotenkin siistimpää...


olen synttäreistä asti pitänyt tapana polttaa tuikkua keittiön pöydällä pienessä (5 sakaraisen) tähdenmuotoisessa keramiikkajalassa, jonka sain joululahjaksi tädiltäni.


joskus oli toiset vaiheet, mutta nyt on ehkä viihtyisin koti yli kymmeneen vuoteen.


meillä käy niin harvoin ketään, että ikävä-tunnelmaisilta vierailta on kanssa vältytty....



*toinen kierros tiskiä*

[Kristiina]

joo kans mietin, et jos se johtuu rapuilusta.   mut mulla on ollut tota ihan lapsesta lähtien! aina tulin juosten kotiin koulusta, ja suunnilleen lahjoin äitin, että se sanoisi ovelle tuleville kavereille et pikku krisu ei saa olla tänään kenenkään kanssa, koska sillä on tekemistä, tai että se ei ole kotona.   sit vaan olin yksin ja veljen kanssa ja mielikuvituksissa..   mutta koti on aina ollut rakas <3 Onneksi on siunaantunut todella ihana kämppis, jolla on hyvä aura, (nouseva   ja aurinko  ).

Sit kun on kuitenkin niin kiltti, että jos jollain on asiaa tai hätä, ja tahtoo tulla kylään, niin ei siltä VOI kieltäytyä! Kohdelkaamme muita kuin haluamme itseämme kohdeltavan. ja rakkaus on kantava voima. ja muutenkin..

Joskus maailma kaikkine elävineen saa pään sekaisin kun ei tahtoisi kenellekään mitään pahaa.


Tietääkö kukaan muuten miten lemmikkieläinten kartat menee?  

Ja tosiaan noista bileistä.. mullakin nää bileet on sellasii et juuaan kaljaa kahdestaan jonkun tosi läheisen kanssa ja keskustellaan henkeviä..

[Ippuska]

Tuo kuulostaa niin tutulta,, ja oon sideerinen     

[tuonen joutsen]

 Ippuskalla ihanat maisemat avatarissa.

luultavasti sieltä päin mistä mun sukujuuret on...jos pääsis taas kesällä tsekkaamaan noita maisemia

mulla oli kanssa lapsena, että viihdyin omissa jutuissani, mutta toisaalta ystävät ja se 'bestis' oli mulle hyvin hyvin tärkeitä. siitä kertoo lapsuuden raapustukset päiväkirjasta jonka voi löytää vanhempien luota sellaisesta arkusta minne on säilötty kaikki sen ajan ja teini-iän pateettiset lippuset ja lappuset

niin, se sideerinen.....nousu en luovu....oon niin  'ta ja kai se tuo avoin ja rohkea leijonakin on usein toiminnassa, mutta sideerinen vesimies on mulle edelleenkin arvoitus, en osaa sitä määritellä. selvä juttu kuitenkin että eri kuin trooppinen  ....


njoo....tähdet on, vuodenajat on, on on on.....

[Ippuska]

Kaikki ON   

Kiitos kehuista  aamunsäde     kyllä se Ukko Kolilla on näpätty ja jos tulet(te) kesällä itäänpäin, niin miittiä pukkaa?

Hyvää viikonloppua kaikille