Nostetaas...
Mielenkiintoinen aihe! Nimittäin itse olen kärsinyt pahasta herkkydestä jo ihan lapsesta saakka. Ehkä tähän liittyy vanhempieni vaikea avioero ollessani 3-vuotias ja tavallaan opin lukemaan vanhempieni mielialoja, etten herätä kenessäkään pahaa mieltä ja synnytä itse riitoja. Vanhempani ovat edelleen katkeroituneita erosta eivätkä ole eron jälkeen puhuneet toisilleen sanaakaan. Jo lapsena tavallaan toimin viestinvälittäjänä esim. siitä, koska menemme etävanhemmalle hoitoon jne. Olin vähän semmoinen heittosäkki.
Syntymäni oli myös haasteellinen, synnyin keskelle riitaista avioliittoa, 2 kk etuajassa keisarinleikkauksella. Ollessani isompi äitini sanoi, että hän oli syntymäni aikoihin sen verta stressaantunut, että synnytys alkoi etuajassa. Olin täysaikaista selvästi pienempi, mutta "keskiverto"keskosta huomattavasti suurempi syntyessäni, 2300 g.
Koulu alkoi... Olin ekasta 9. luokkaan asti koulukiusattu. Niiden parhaimpien oppilaiden kanssa mulla oli OK välit, vaikka olin hirmu ujo ja en oikein kenenkään kanssa puhunut. Mua kiusasivat ala-asteella ne luokan kovispojat, jotka pärjäsivät koulussa max. tyydyttävästi.
Yläaste oli pahempi, sillä silloin jouduin kovistyttöjen silmätikuksi. Pojat ala-asteella sentään välitunnilla heittelivät kiviä ja lumipalloja, tai varastivat tavaroitani. Tilanteita, jotka säilyivät lähinnä meidän välisinä.
Mutta tyttöjen kiusaaminen oli lähinnä nöyryyttämistä koko luokan edessä, kertoivat kovaan ääneen "faktoja" musta tai tekivät muuta "mukavaa". Esim. yhdellä kotitaloustunnilla yksi kovistyttö kaatoi heidän ryhmän kokkaukset mun lautaselle ja sanoi "syö, possu" (meillä siis köksäntunnilla piti syödä lautaset tyhjiksi) - opettaja näki, muttei ottanut asiaan mitään kantaa
Täristen lusikoin tavarat naamaani koko luokan tuijottaessa ja kävin sen jälkeen oksentamassa. Jonkun toisen kerran tehdessä ryhmätyötä, samassa ryhmässä oli kaksi kovistyttöä (opettaja oli jakanut ryhmät). Yrittäessäni ehdottaa jotain he vaiensivat mut saman tien ja haukkuivat, kuinka typeriä ideoita heittelen. Ja esitellessämme työtä nämä tytöt sanoivat opettajalle, etten ollut osallistunut koko tehtävään enkä sisäistänyt hommaa!!!
Onneksi kouluajat jäivät taakse, lukioajat oli jo helpommat. Opiskeluajat ovat menneet helposti, tosin muutaman ihmisen kanssa tuli ilmeisesti kitkaa, syytä en edelleenkään tiedä, mutta ilmeisesti persoonani ei miellyttänyt (eräs tyttöporukka harrasti p*skanjauhamista ja juorujen levittelyä musta, AIKUISET ihmiset!!!)
Töissä olen ollut miesvaltaisella alalla ja siellä olen saanut enempi varmuutta ja kykyä vastata piikittelyyn samalla mitalla - siis leikkimielisesti JA leikkimieliseen piikittelyyn (hope so..)
Jossain taisin todetakin, että mulla suhteet naisten kanssa ovat kimurantteja välillä, koska en halua ottaa osaa mm. näihin Seiskaa lukeviin juoruporukoihin ja ruokkia heidän mielikuvitustaan levittelemällä juoruja muista. En edes tykkää juoruta ihmisistä, mulle tulee paha olo muiden asioiden setvimisestä
Miesten kanssa tulen ehkä paremmin toimeen ja koen olevani oma itseni miesporukassa, ilman seksuaalisuutta - tämä on tuntunut ärsyttävän ainakin näitä opiskelijatyttöjä, joiden mukaan mulla ei ole kontrollia itsestäni sekä tyrkytän itseäni väkisin miehille (just joo
). Tämän kertoi eräs miespuolinen luokkakaverini, joka oli kulkenut tämän naisporukan ohi, kun nämä olivat ruotineet ihmisiä. En olisi oikeastaan halunnut tietää, koska sitten mua jää asia vaivaamaan ja haluaisin selvittää sen - vaikkei se aina olekaan mahdollista
Loppuopiskeluajan pysyttelin vain tästä porukasta etäällä ja jos jouduime tekemään koulutehtäviä samassa porukassa, pidin naaman peruslukemilla ja tarkoin mietin etukäteen, mitä sanon. Henkilökohtaista en paljastanut, en heille.
Nykyään reagoin vahvasti ihmisten tunnetiloihin ja helposti haistan heidän mielialansa, vaikkei heidän naamastaan tai käytöksestä näkisi mitään. Olen jollain tapaa edelleenkin aika riippuvainen muiden hyväksynnästä - ehkä taustalla nuo kouluajat, jolloin olin "jämäpala", jonka kanssa kukaan ei halunnut leikkiä
Riitoja en halua kenenkään kanssa enkä huonoa verta, vaan mielummin selvittää asiat jutellen läpi. Vihaan eripuraisuutta, se jää vaivaamaan
Tulipas avautuminen.. :
Ja meni jo juoruilun puolelle mun osalta, anteeksi
Voin vaihtaa mielipiteitä myös YV:llä.
Laitoin tuohon nyt karttani (Astro.comista), jos joku haluaa kertoa, missä näkee herkkyyteni ja sen laadun - ei tietenkään ole pakko