Sinä aamuna, kun isäni kuoli, tunsin heti herättyäni, että jokin oli muuttumassa. En vaan tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan. Iltapäivällä, kun palasin kotiin, äiti itki, ja ennen kuin hän ehti edes sanoa mitään, tiesin, että isä oli kuollut.
Seuraavalla kerralla, kun äitini mummo kuoli, kolme päivä etukäteen alkoi minulla kolmen päivän "raskas olo". Sydäntä painoi, se tuntui raskaalta ja mieleni oli synkkä. Oli aurinkoiset päivät ja siitäkin huolimatta, olin itse maassa. En edes ymmärtänyt, mistä se johtui. Vasta kun kuulin äidin puhuvan puhelimessa ja sanovan ääneen, että onko mummo kuollut, minua alkoi naurattaa. Raskas oloni häipyi ja minulla oli äärettömän huojentunut olo. En tietenkään ollut onnellinen, että äitini mummo kuoli, mutta sen kolmen päivän jälkeen, tuntui se ihanalta saada tietää, että mistä se raskasolo oli johtunut. Se oli muuten samanlainen kuin silloin, kun isäni kuoli.
Minulla on toisinaan fyysisiä oireita. Esimerkiksi silloin, kun eräs ystäväni kertoi olevansa ihastunut ja aikovansa pyytää häntä kahville, sydäntäni pisti. Se on sellainen todella syvä kipu, kuin neulalla pistettäis sydäntä. Se tuntuu siltä kuin saisi sydän kohtauksen. Sellaisia minulle on tullut usein ja ne aina tulevat silloin, kun joku epäonnistuu tai minä epäonnistun jossain tai jotain pahaa tapahtuu. Jos joku kuolee, niin sit se on se raskas olo.
Eri asia on, jos jotain hyvää tapahtuu. Silloin olo on aivan toista maata. Samoin, jos aavistan, mitä minun tulisi tehdä jossain tilanteissa. Vaikeaa selittää, niitä on ollut monia erilaisia tilanteita
Joo, mä tunnen paljon
Ja vielä tuohon kysymykseesi. Ihme kyllä, mutta vastaus on kyllä! Johtuneekohan se keväästä? Etenkin miespuolisia etiäisiä on ollut paljon
