seuraava »

[Mamie]

Sori, nyt viimeistään paljastan tyhmyyteni
mutta tarkoititko keho sitä, että jos ihminen reagoi johonkin juttuun, niin se on hänen pään sisällään oleva ongelma/haava tms?

[solnesko]

Mielenkiintoisesti ilmoitettu tuo omakin köökkipsykologiasi, jos oikein tarkastelet sitä huolella, sillä siitähän tässä kaiken aikaa on kyse, kun peiliämme vilautamme nytkin.    Eli kukaan ei KOSKAAN reagoi mihinkään muuhun kuin oman sisäisen pakon sanelemana silloin, kun sillä on eheyttävä vaikutus, joten tulihan todella hyvä esikuva taas kerran tänne foorumille siitä peiliteoriasta, josta on monasti jo ollut puhetta vaan esikuvat puuttui.   

Niin, mikähän tarve sinutkin ajoi toistamaan juuri sanomani toisin sanoin?  Peilailemisen esikuvista puheenollen tässäkin asiassa... olet siinä ihan yliveto...  [/size]

[solnesko]

Sori, nyt viimeistään paljastan tyhmyyteni

Auts....! 

[Keho]

Kyllä tarkoitan sillä vain sen kaikkeuden parhaaksi nyt tapahtuvaa puhdistusta, jossa me olemme vain "pelinappuloita" siten, että kukin tuo vuorollaan jotain sieltä esiin ja sitten niitä toisten eli sen peilinä toimineen avulla, toisenlaiseksi varaukseksi muunnetaan vain sen aidon universaalin Rakkauden eli Karunan tehdessä tekojaan, kuten olen kertonutkin.  
Joten hyvinhän se homma jo Solneskoltakin toimii! 

Eli näin se homma eteni jo aikojenkin alussa, kun niitä tunteita sinne kollektioon luotiin ja nyt vain sieltä puramme yksitellen ne, jotka ovat omien Sielujemme aikaansaannoksia eli yhteistä hyväähän tässä vain taas kokonaisuudelle tuotiin, kun niihin kuviin "tartuttiin".   
Ja pudasta saatiin aikaan jokaisella viimeiselläkin vedolla, joka tästä aiheesta esiin tuotiin! 

[Ajatus]

Arvasin....!!! Aina joku    nielee syötin kokonaisena!

Öh - et tainnutkaan siis itse tajuta, millainen kuva omasta viestistäsi välittyi? Eikö niitä siis uskalla ottaakaan vakavasti, koska ei voi tietää milloin "laitat syöttiä" ja milloin et?

Minunkin verenpaineeni on matala - kiitos geenien. Vatsahaavaa ei ole, puolisoakaan ei ole tavinnut hakata, alkoholia en käytä ollenkaan ja suolikin toimii... Tunteet ovat niiden tuntemista varten - eivät mielipuolista käyttäytymistä varten, vaikka olisivat vahvojakin. Senhän jo sanoinkin, mutta se taisi mennä ohi...

Jaa. Minusta kirjoitin itse ihan saman, siellä viimeisillä riveillä - tunteet ovat tuntemista varten. Enkä yhtään epäillyt, etteikö sinun verenpaineesi olisi ok. Tai sinun vatsasi, tai pääsi. Tarkoitus oli vain korostaa sitä, että meitä vähemmän aggressiivisesti tunteitaan ja ajatuksiaan ilmaiseviakin on olemassa. Viestistäsi MINÄ sain nimittäin kuvan, että ajattelet herkästi kaikkien rauhallisesti käyttäytyvien olevan teennäisiä. Monet muutkin tuntuvat ajattelevan näin. Tätä halusin oikaista. Ilmeisesti Keho on tässä se, joka oivalsi asian.

[Mamie]

Solnesko kaikesta päätellen inhoaa mua.
Mutta samapa tuo...

[Lilli]

Terve,

tässä on sellainen asia, jota allekirjoittanutkin on saanut elämänsä aikana opettelemaan. Täällä onkin jo hyviä neuvoja sadellut.

Mitä tulee suoraan, sensuroimattomaan vihanilmaisuun, niin se toimii vain harvojen tyyppien kanssa (siis jos kyseessä on vihastuminen toiselle henkilölle eikä epämääräisemmälle asialle). Tällöinkin on kuitenkin vaarana se, että suuttumusta aiheuttanutta asiaa ei ilmaista selvästi, vaan toinen nähdään itse pääpiruna ja pyritään tuhoamaan hänet hinnalla millä hyvänsä. Tällaiset tuhoamisyritykset - vaikka olisivatkin vain sanallisia - eivät unohdu ihan helposti.
Suutuspäissään on tosiaan hyvä laskea wanhanaikaisesti kymmeneen ja yrittää sitten mahdollisimman selkeästi eritellä se asia, mikä mättää. Itse olen päätynyt käyttämään riitatilanteissa minä-muotoa "minusta tuntuu" tai "minua suututtaa tämä ja tämä" tai "minua loukkaa kun.." Toinen kuuntelee mieluummin tällaista puhetta kuin syyttelevää äänensävyä. Suuttuneenakin voi raivota vain asiasta ja kunnioittaa toisen persoonaa.

Vihassa on hyvänä puolena se, että se voi toimia muutosvoimana. Suutuspäissään sitä on keksinyt ratkaisuja vaikeisiin ja jumittuneisiin tilanteisiin. Sitä on saanut voimaa pistää erinäisiä prosesseja käyntiin, jota ei olisi tapahtunut ehkä muilla keinoilla. Tämäkin onnistuu tosin vain silloin, kun kuumana käydessään pystyy pitämään mielen tarpeeksi selkeänä.

Itsekin olen perustemperamentiltani rauhallinen enkä vähästä suutu, mutta rajat ne on minullakin. Eli on tullut raivottua silloin tällöin. 

[Mirjam]

Mars  :ssa. Aivan mielettömän vaikeeta purkaa vihaa, kun jokaisen asian voi tiirata miljoonalta eri kantilta. Ja Oinaana tulistun nollasta sataan hetkessä, milloin mistäkin!
 
Kouluttauduin rentoutusterapeutiksi muutama vuosi sitten, ja siinä koulutusaikana tehtiin hyviä harjoituksia, sellaisia, joilla oli tarkoitus poistaa vihaa/surua/tms. ihan tuolta lihastunnosta saakka. Oli hurjaa, kun jostain tosi syvältä pulppusi tunteita, jotka oli opetellut pitämään piilossa vuosikaudet. Lapsuudesta saakka ne väkevimmät jutut nousi.

Ne harjoitukset oli AINA fyysisiä, väsytettiin itsemme ja hengitys oli tosi tärkeää. Idea on, että oikealla hengitystekniikalla päästään niihin syviin kerroksiin. Ja on vaikea rentoutua, jos kantaa myrskyjä soluissaan.

Huomasin kurssikavereista, että jokaisella oli oma tapansa päästellä näitä höyryjä. Yllättävää oli ehkä se, että hiljaisimmat räyhäsivät eniten ja rohkeammat itkivät syvää itkua. Mut yhtä kaikki, helpotuksen tunne oli valtava purkauksen jälkeen.

Ainakin itselleni vihan purkuun tarvitaan fyysinen kontakti, en pystyisi "järkeilemään" sitä pois. Moni kehuu Joogaa, jotkut käy lenkillä. Yksi tuttuni menee soittamaan rumpuja.
Ai niin, nythän on näitä huuto- ja nauruterapioitakin. Vaikuttaa siltä, että monia auttaa kun yhdessä melskataan, ikäänkuin julkinen tunteen ulostuonti auttaisi asian ylipääsyyn. 

Minusta viha ei ole vain negatiivinen juttu, sitä voisi käyttää polttoaineena vaikka pelkojen ylipääsyyn. Tai heikkojen puolustamiseen. Vihaisena sitä pystyy huimiin suorituksiin. Mutta patoutunut viha syö itseä sisältäpäin ja vie kamalasti energiaa. Ei hyvä 

Itsekin olen hiukan samanlaisia polkuja kulkenut, eli olen myös käynyt ns"rentoutusohjajan" yms. koulutuksen läpi ja sen parin vuoden aikana sitä oppi käyttämään kehoaan melkoisesti laajemmin kuin aikaisemmin.
Ja oli kuin olisi löytänyt  aivan uuden "aarreaitan" kehostaan  , sillä jokaisen jännittyneen kohdan, pisteen ja alueen takaa löytyi myös kireän lihaksen tai lukkiutuman myötä vapauttamattomia tunteita.

Ja samalla tietysti siinä aukeaa muutakin kuin lihastoksellista ja tunteellista puolta.... 

[Lemmikki]

Olen itse kokenut vihan purkamisen (panemalla kissan pöydälle) sen aiheuttaneisiin ihmisiin sekä myönteisesti että kielteisesti. Vihan purkaminen auttoi minua parantumaan masennuksesta, johon nuo ihmiset olivat osasyyllisiä. Vihan osoittaminen sanallisesti käynnisti paranemisprosessin. Toisaalta kärsin sitten syyllisyyttä siitä, että "räjähdin" niin voimakkaasti ja nyt kärsin jonkin verran siitä, että ihmissuhde heihin on katkennut. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että asian jättäminen sillensä olisi merkinnyt minulle erittäin vaikeita aikoja henkisesti. Parempi näin kuin jättämällä kaiken sisälle muhimaan ja vaikean tilanteen jatkumaan.

Olen käsitellyt vihaani vuoden verran ja oppinut hyväksymään negatiivisia tunteitani uudella tavalla. Nyt opettelen antamaan anteeksi, sanon itselleni joka ilta viikon ajan "annan anteeksi itselleni ja minua loukanneille ihmisille". Tämän voi sanoa tarvitsematta tuntea erityisiä tunteita. Anteeksiannossa on kuitenkin voimaa, sen tiedän vanhastaan.


Aurinko Vesimies, Nouseva Jousimies, Kuu Jousimies

[Tina]

Tämä on mielenkiintoista. Ilmeisesti veskaristelliumini tekevät minusta hyvinkin oinasmaisen, sillä olen melko (?) dynaaminen ja aggressiivinenkin. Suutun välittömästi, ja minussa se ilmenee erityisesti sanan säilän heiluttamisena (3. huone täynnä). Jos jotain oikein nopeaa ja uhkaavaa tapahtuu, ehdin jo lyödä ennen kuin ehdin hillitä itseni tai rekisteröidä tapahtuneen.

Olen purkanut aggressioita tanssiin, Synapsin mainitsema Prodigy (ainakin Firestarter) sai heti adrenaliinin nousemaan. Viime aikoina on jäänyt valitettavan vähälle, mitä nyt astroristeilyllä erään toisen vesimies-kuun kanssa vähän clubbailtiin...

Vanhenemisen ansiota lienee, että olen oppinut hillitsemään itseäni (vaikkei sitä kukaan muu huomaakaan kuin minä, lievennän aina hurjasti ulos purskahtavaa sanomaa ja silti se loukkaa jotakuta) ja saan siitä suurta tyydytystä. Itsensä voittaminen on minun keinoni kehittyä, vihan purkamista toisten sijaan itseeni. Suosittelen muille aggressikoille.

Tajusikohan kukaan mitä yritin sanoa?

[Sanaya]

Itse olen saanut eniten apua lähinnä buddhalaisuudesta tutuista mielen- ja tunteidenhallinta harjoituksista. Välittömien tunnereaktioiden hallinta on vielä hiukan heikompaa mutta muuten olen oppinut melko hyvin erottamaan toisistaan tunteen ja ajatukset  sekä katkaisemaan näiden kahden toisiaan ruokkivan noidankehän ja saan purettua tunne-energiat pelkästään niihin keskittymällä (tai niitä meditoimalla- tarkkailemalla).

Olisi tärkeää keskittyä tuntemaan pelkkä tunne-energia, lisäämättä siihen yhtään ajatusta. Tunne-energian kohtaaminen energiana hajottaa sen melko nopeasti, koska tunne harvemmin elää ilman ajatusta. Kokeilkaa seuraavan kerran mitä tapahtuu kun tunnette vihaa ja istutte, suljette silmänne ja tarkkailettekin pelkkää tunne-energiaa. Missä se tuntuu, miltä se tuntuu jne. Hiljentäkää mielenne, älkää ajatelko sitä tunnetta, älkää alkako analysoida mitään, unohtakaa mistä se tunnetila sai alkunsa.
Mikäli onnistutte pitämään mielenne ihan hiljaa, huomaatte, että se tunne-energia vaan hajoaa.

Osa vihasta ja kaunasta on mielen luomaa harhaa. Minulle on käynyt niinkin, että olin vuosikaudet pähkännyt lapsuuttani kun se mukamas oli niin traumaattinen ym. Kulutin paljon aikaa sen läpikäymiseen monelta eri kantilta. Järki osasi antaa anteeksi, sydän ei. Sitten kävikin niin, että meditaation aikana sain yhtäkkiä laajemman tietoisuuden ja ymmärryksen lapsuudestani, vanhemmistani ja itsestäni ja oivaltasin, ettei mitään sellaista edes ole mistä pitäisi kantaa kaunoja ja mitä pitäisi antaa anteeksi. Ymmärsin, että olin jäänyt kiinni mieleni luomiin harhoihin, jotka ylläpitivät negatiivisia tunnetiloja. Tällä hetkellä en ymmärrä miksi pidin lapsuuttani niin kauheana. Nyt näen vain sen kaiken hyvän, rakkauden ym. ja tunnen syvää kiitollisuutta ja onnea hyvästä lapsuudestani.
Samoin on käynyt monen muunkin asian suhteen. Oma kiero mieli on yleensä kaiken pahan alku ja juuri. Kannattaa tutustua mielen toimintaa käsitteleviin kirjoihin, saa perspektiiviä mielen toiminnasta sekä siitä, miten sitä voi hallita (ja samalla hallita tunteitaan).

Mainitsen nyt vielä, että Eckhart Tollen Läsnäolon voima kirja on mielestäni hyvä ja käytännönläheinen opas mm. tunne-energian käsittelemiseen. Suosittelen lämpimästi. 

[Stareyes]

Tämä on mielenkiintoista. Ilmeisesti veskaristelliumini tekevät minusta hyvinkin oinasmaisen, sillä olen melko (?) dynaaminen ja aggressiivinenkin. Suutun välittömästi, ja minussa se ilmenee erityisesti sanan säilän heiluttamisena (3. huone täynnä). Jos jotain oikein nopeaa ja uhkaavaa tapahtuu, ehdin jo lyödä ennen kuin ehdin hillitä itseni tai rekisteröidä tapahtuneen.


Vanhenemisen ansiota lienee, että olen oppinut hillitsemään itseäni (vaikkei sitä kukaan muu huomaakaan kuin minä, lievennän aina hurjasti ulos purskahtavaa sanomaa ja silti se loukkaa jotakuta) ja saan siitä suurta tyydytystä. Itsensä voittaminen on minun keinoni kehittyä, vihan purkamista toisten sijaan itseeni. Suosittelen muille aggressikoille.



Tajusikohan kukaan mitä yritin sanoa?

Heips Tina

Olin ällistynyt, kun katsoin visuaalisesti karttaasi
Joissakin osiossa mainitsin, että jos joku huone on täynnä planeettoja se on hyvin  maista :
Ja sulla sitä riittänee, voi pojat.
Meillä menee kartat muuten yksiin, sekä  , että DC, että IC, ilmankos herätit kiinnostukseni.

Putkahti mieleen, kun sulla on tuo Saturnus siinä rytäkässä 3. huoneessa, tunnetko ajoittain olevasi estynyt, rajoittunut, pikkumainen?
Mulla taas Saturnus on kodinhuoneessa ja täytyy myöntää että se rajoittaa aika tavalla.
Sulla muuten on  sarvipäässä . Niin,
 ja Verteximme yhtyivät, näin ollen myös Antivertex.

Palaan karttoihin, kun ehdin YV:llä
Pidä sillä aikaa hauskaa
terv. Stareyes

[Stareyes]

Heips  ,

Uskonkin siihen, että kun on kohdannut vihan itsessään ja syyt siihen vihaan, selvittänyt ne itselleen, niin sellaisia tilanteita ei tulee enää sillä tavalla vastaan. Niillä ei ole enää mitään annettavaa.

Jossain vaiheessa myös oivalsin, että vihastuminenkin on oma valinta.
Miksi siis valitsisin jotain sellaista elämääni, josta aiheutuu mielipahaa sekä itselleni että muille?

Oikein hyvä Innali

Oivallukset eivät koskaan ole "pahasta"

Niinpä, miksi valita vihastuminen, kun se kuitenkin kääntyy itseään vastaan (jollei se ole oikeutettua)?

Meillä skorpparinoususilla  on tässä paljon opeteltavaa, että olisi hyvä leppyä pikaisesti, eikä ainakaan kantaa kaunaa .
Kaikki vaan eivät koskaan tajua tätä ja sitten ihmettelevät miksi keho reistaa?
Sanonpa tyttäreni sanoin
EI OLE MUN ONGELMA[/color][/b]

Leppoisaa illan jatkoa kaikille astrolaisille

[Electra]

...Nyrkkeilysäkkiä voi käyttää kuulemma myöskin, tai hakata pesismailalla tyynykasaa...     

Näin on kaima.

Minäpä ryhdyin sanoista tekoihin ja hommasin itselleni kuntonyrkkeilysetin täällä saa säkki semmosta kyytiä että heikompia hirvittää!!!
Pakko purkaa agressionsa johonkin!!!

Saan muuten kärsiä hirveän usein tempperamenttisuudestani.
Ja pyydellä ihmisiltä anteeksi kun olen heitä loukannut, sanon aina ensin ja mietin vasta jälkikäteen että mitähän sitä tulikaan taas sanottua?
Miehenikin sanoo minua kuumeveriseksi italiattareksi. :
Katsoisiko joku minun karttaani mistähän tämä voisi johtua?

[Synapsi]

Ei nyt varsinaisesti ole tarkoitus pitää puolustuspuhetta vihalle, mutta tuntuu että jotkut puhuu vihan eri ilmenemismuodoista ja etenkin sen raivoksi tai kaunaksi muuttuneesta muodosta. Taitaa jokainen käsittää vihan jo sanana omalla tavallaan. Ja niin tietty pitääkin. Ihan puhdas viha tunteena ei mielestäni vie tilaa keneltäkään eikä loukkaa toisia vaan päinvastoin antaa voimaa pitää puoliaan. 

Eihän vihalla reagointi tietenkään oikeuta huonoon käytökseen. Jokaisen täytyy ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään, myös vihaisena.  Löysin juuri arkistoistani aikoinaan minuun kolahtaneen, ilmeisesti Tommy Hellstenin tekstinpätkän:

Viha on myönteinen tunne. Se on väline, jolla suojaamme omaa persoonaamme. Sen avulla kerromme muille: Tästä minä alan, kohtele minua kunnioittaen. Näin me estämme muita kävelemästä ylitsemme, ohitsemme ja lävitsemme. Mikäli emme ole saaneet vihata eli suojata itseämme väärinkohtelulta, viha jää purkamatta. Se asettuu asumaan meihin ja kääntyy itseämme vastaan. Se muuttuu raivoksi, joksikin, jota ihminen alkaa itsessään pelätä. Tästä syntyy helposti kuvitelma, että jos sen päästää esiin, koko maailma romahtaa. Väkivalta on patoutunutta, raivoksi muuttunutta  vihaa. 

Mutta mutta, näitä on hyvä pohdiskella, aihe on enemmän kuin mielenkiintoinen!!!