seuraava »

[Synapsi]

Itsekin olen hiukan samanlaisia polkuja kulkenut, eli olen myös käynyt ns"rentoutusohjajan" yms. koulutuksen läpi ja sen parin vuoden aikana sitä oppi käyttämään kehoaan melkoisesti laajemmin kuin aikaisemmin.
Ja oli kuin olisi löytänyt  aivan uuden "aarreaitan" kehostaan  , sillä jokaisen jännittyneen kohdan, pisteen ja alueen takaa löytyi myös kireän lihaksen tai lukkiutuman myötä vapauttamattomia tunteita.

Ja samalla tietysti siinä aukeaa muutakin kuin lihastoksellista ja tunteellista puolta.... 

Hei Mirjam, kiintoisaa. Oletko päässyt hyödyntämään koulutustasi työhön saakka? Mitä olit siitä ylipäätään mieltä ja saako kysästä, missä opiskelit? :

[Ajatus]

Siis siihen miten ihminen näkee maailman ja miten se haluaisi sen olevan johtaa monesti negaatioihin, koska miten voit muuttaa sitä mikä muuttuu Itsestään?

Tässä on minustakin yksi aika olennainen oivallus. Yleensähän sitä automaattisesti lähtee siitä oletuksesta, että oma tapa toimia on se paras ja oikea ja vihastusta herättää toisten käyttäytyminen eri tavalla. Ajatellaan, että toisissa on syy silloin, kun itse vihastuu. Siksi useimmiten en itse näe syytä näyttää aggressiota suoraan vaan purkaa se muuten, esim. tässä ketjussa luetelluilla hyvillä keinoilla. En siis oikein koe oikeutta kierrättää aggressiotani toisiin ihmisiin, koska tiedän että reaktio on minun ja sen alkusyykin siis minussa. Lilli jo mainitsikin tuon tehokkaan keinon käyttää minä-sanaa, koska sillä viestitetään ulospäinkin että tunne on minun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään marttyyrimeininkiä, vaan ainoastaan sen tosiasian tunnustamista, että itse tavallaan synnyttää omat tunteensa eli on niistä myös vastuussa.

Keskustelimme tästä aggressio-aiheesta muuten hiljattain kaverini kanssa, jonka työpaikalla kahdessa eri yksikössä toimitaan hyvin eri tavalla. Toisessa huudetaan päin naamaa, eli aggressiot jylläävät ja näkyvät. Toisessa taas asiat hoidetaan hillitymmin. Kaverini pomo, joka edusti tuota ensinmainittua toimintatyyliä, oli puolustanut sitä sanomalla, että eikö kaverini tiedä, että sitä kutsutaan temperamentiksi. No, kaverini oli kuitannut tämän kysymällä, että tietääkö pomo miten tätä toista toimintatyyliä kutsutaan? Itsehillinnäksi. :

No, on ehkä ihmisestä kiinni kummassa ympäristössä työskentelisi mieluummin. Itse valitsisin jälkimmäisen, koska jatkuva aggressiivinen energia uuvuttaisi minut täysin. Joku toinen taas ehkä saisi siitä vaan lisää virtaa.

[Ajatus]

Olen purkanut aggressioita tanssiin, Synapsin mainitsema Prodigy (ainakin Firestarter) sai heti adrenaliinin nousemaan. Viime aikoina on jäänyt valitettavan vähälle, mitä nyt astroristeilyllä erään toisen vesimies-kuun kanssa vähän clubbailtiin...

...ja Vesimies-Marsin. Prodigyn Firestarter on minunkin lempparibiisejäni. Tanssin kautta aggressioiden purku on oikeinkin mukavaa.

[solnesko]

Öh - et tainnutkaan siis itse tajuta, millainen kuva omasta viestistäsi välittyi? Eikö niitä siis uskalla ottaakaan vakavasti, koska ei voi tietää milloin "laitat syöttiä" ja milloin et?

Minä jo luulin, että tunnet ilmaisutapani... Erehdyin. Ilmaisu "syötti" ja sen merkitys ja sisältö taitavat olla myös vieraita, otaksun?

Tarkoitus oli vain korostaa sitä, että meitä vähemmän aggressiivisesti tunteitaan ja ajatuksiaan ilmaiseviakin on olemassa.

Niin? Olenko sen kieltänyt? Enkö tuonut kysymys-esimerkein tarpeeksi huonoja vaihtoehtoja esiin? Niihinhän sinä tartuit ikäänkuin ne olisivat olleet esittämäni ihannetilanne...

Viestistäsi MINÄ sain nimittäin kuvan, että ajattelet herkästi kaikkien rauhallisesti käyttäytyvien olevan teennäisiä. Monet muutkin tuntuvat ajattelevan näin.

Jos monet muut sinusta tuntuvat ajattelevan kaikkien rauhallisesti käyttäytyvien olevan teennäisiä (näin tekstisi antaa ymmärtää), niin mitenkäs minä siihen syypää olen - etenkin, kun en sellaista sanonut.    Hypitkö muuten joka toisen lauseen yli lukiessasi? Mihin jäivät mahahaavapotilaat, suolitukkoiset yms.? Mitä minä niistä sanoinkaan? Entä perheväkivaltaiset? Niitäkö "hiljaiset" olisivat? Ööööö... Eikö paremminkin ne, jotka eivät osaa eivätkä uskalla tuntea ja/tai käsitellä tunteita? Logiikkasi menee niin lujaa ohitseni, että olen äimänä.      (En yksinkertaisesti tajua, mistä poimit nuo ajatukset, jos et muka reagoinut johonkin sanottuun tai sanomattomaan "peilinä"!)
Luepa ja pohdipa uudestaan. Muuta en osaa sanoa. 

Ilmeisesti Keho on tässä se, joka oivalsi asian.

Sen minä joskus haluaisin nähdä, ihan oikeasti!!!  [/size]

[solnesko]

Solnesko kaikesta päätellen inhoaa mua.   Mutta samapa tuo...

Juu... kamalasti.   Heti, kun saan sinut käsiini, laitan ojennukseen... 

[Mirjam]

Hei Mirjam, kiintoisaa. Oletko päässyt hyödyntämään koulutustasi työhön saakka? Mitä olit siitä ylipäätään mieltä ja saako kysästä, missä opiskelit? :

No hei Synapsi!

Lueskelin jo tuota aikaisempaakin kirjoitustasi tuossa ja piti vastaamani jo siihenkin.
No jonkin aikaa tein sitä heti koulutuksen jälkeen työkseni, mutta nyt en vähään aikaan ole tehnyt. Etsiskelen tässä hiukan erilaista toimintatapaa siihen ja työhöni. Ja hankin lisää koulutusta eri alalta ja samalla hiukan teen lisää sellaista "sisäistä työskentelyä".  :
Sellaista monitasoista prosessoinnin aikaa nyt.  

Tunteet ja kokemukset tästä on menneet välillä laidasta laitaan, mutta aina vain vahvistuu se vahva tunne sisällä, että se on todella vahva työskentely väline ja tapa.
Olen kahlannut noissa mielen ja egon hiljentämisen teorioissa ja laaksoissa ja lopun viimeksi tässä vaiheessa päätynyt tulokseen, että ihmisolennossa on monia erilaisia kerroksellisuuksia. On fyysinen keho, on monitasoisia tunteita, jotka ilmenee osaltaan energeettisestikin, kuten monet muut ihmisen olemuspuolet, on hengellisyyttä, on olevaa olemusta ja luomisvoimaa...

Pidän kuitenkin oleellisena täysivaltaisessa eheytymisessä sitä, ettei sieltä koukita vain jotain osa-aluetta ja kehitetä sitä, vaan huomioidaan kokonaisuus.
Vaikka tuntuu että monet etsii "sisäisyytään ja jumaluuttaan" taivaista, itse koen, että ei sitä etsiä tarvitse mistään, eikä sitä tarvitse harjoittaa erikseen tai pönkittää, tässä se on paikalla ja läsnä.   Ennemminkin koen haasteelliseksi sen, että osaan ottaa sen tähän fyysisen kehon liikkeisiin mukaan ja sen kautta koskettaa sitä. Etten koe tarpeelliseksi etsiä sitä erikseen mistään "sfääreistä".  
Silloin koen, että kokemukset tapahtuu jokaisella tasolla samaan aikaan.
Ja kaikki tunteet on tärkeitä ja jokaisella on käyttötarkoituksensa.
Silloin kun ne on ihmisen sisällä koettuna ja kohdattuna, ei tarvita mitään itsehillintää tai mielen hiljentämisiä...ne on sisällä "ihmisen oman jumaluuden ohjauksessa" (jos nyt näin 'karrikoidun' sanayhdistelmän tuohon sitä "Jotain" laitan tuohon kuvaamaan)  

En tiedä, ehkä tähän tarvitaan joku polku kuljettavaksi eteen tai sitten ei...sitä minä en tiedä..polun kautta itse olen kulkenut...
Lapset tuskin tarvitsevat sellaisia polkuja mitä me aikuiset vielä kuljetaan vain ja ainoastaan tutustuessamme ihmisolentoon kokonaisena tässä ja nyt.  

ups...vähän pomppasin aiheesta... :

Ja Helsingissä opiskelin.

 

[Keho]

Hypitkö muuten joka toisen lauseen yli lukiessasi? Mihin jäivät mahahaavapotilaat, suolitukkoiset yms.? Mitä minä niistä sanoinkaan? Entä perheväkivaltaiset? Niitäkö "hiljaiset" olisivat? Ööööö... Eikö paremminkin ne, jotka eivät osaa eivätkä uskalla tuntea ja/tai käsitellä tunteita? Logiikkasi menee niin lujaa ohitseni, että olen äimänä.      (En yksinkertaisesti tajua, mistä poimit nuo ajatukset, jos et muka reagoinut johonkin sanottuun tai sanomattomaan "peilinä"!)
Luepa ja pohdipa uudestaan. Muuta en osaa sanoa. 

Kylläpä kuulosti tutulta tuokin!  Näin se AINA tulee omallekin kohdalle koettavaksi, kun jotain tekee muille, sillä sekin on universaali laki eli vanha kansa sanoisi, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää ja sekin taas todistettua tuli!  Eli luehan joskus sinäkin ne rivien välit! 

[solnesko]

Näin se AINA tulee omallekin kohdalle koettavaksi, kun jotain tekee muille, sillä sekin on universaali laki eli vanha kansa sanoisi, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää ja sekin taas todistettua tuli!  Eli luehan joskus sinäkin ne rivien välit! 

Juu, että sitten taas vaihdoit totally puheenaihetta... ja sinusta siis myös on normaalia ja ihan järkevää lukea joka toinen rivi ja pitää joka toista riviä "rivin välinä"? Aika outoa. Queer, sanoisin.  Juu, mutta tuohonhan minä sanoinkin jo vähän aiemmin, että "sen joskus haluaisin nähdä"...    En vieläkään nähnyt, mutta toivossa on hyvä elää...  [/size]

[machos]

Viha on hyvin vakava asia ihmisen elämässä. Edellä on käsitelty joitakin hyviä kotikonsteja päästä vihasta. Se vain on niin, että tämä maailma pyörii monasti vihan voimalla eikä rakkaudella. Viha ihmisen sisällä on henkilölle itselleen näkyvää ja henkilölle itselleen tiedostamatonta. Kiinnittäisin syvää huomiota juuri tuohon  tiedostamattomaan  vihaan sillä se on silmittömän ankaraa ja niin tiedostamatonta, että se vie ihmistä mukanaan hänen sitä huomaamattaan. Siten ihmisen elämä saattaa kulkea vihan voimalla ja sen lähtökohdista. Mielestäni kaikki agressivisuus lähtee käsittelemättömistä tunteista. Tunteet eivät voi olla kovin pinnalla, jos henkilö ei ole katsonut omia pelkojaan.

Mainitsin aiemmin kaksi tasoa vihaa. Todellisuudessa, kun oman epäkohtansa tunnistaa, senjälkeen katsoo ja hyväksyy sen vasta sitten voi siitä laskea irti ja anta mennä. Läpilaskussa on hyvä virrata niin kauan kunnes  viha on poistunut koko olemuksesta. Asiolla on myös toinenkin puoli. Näitä kerroksia on useampia kuin jo kaksi mainitemaani ikään kuin risuisi vaatteita. Eri vaattet ovat vähän eri ominaisuuksisia.

Olisi hyvä vihan sijasta pyrkiä kauneuteen, näkemään ympärillään vain kauneutta, olla positiivinen ja  pidättäytyä arvostelemasta. Piilotajinen arviointi on hankala. Viha tai katkeruus ovat hankalia piilotajuisina. Mieli vääntää huomaamatta ajattelumaailmaa jos negatiivisuuteen tarttuu.

Viha on parisuhteessa huono seuralainen. Suurimmat ongelmat muodostuvat elmässä, kun ihminen antaa itsensä täyttyä vihasta. Tämä viha jos sitä ei osata käsitellä työnnetään muihin heikompiin ja tässäkin  puoliso on helposti se heikompi osapuoli. Lapset ovat syyttömiä aikuisten vihankiertoon ja heitä olisi hyvä varjella kaikilta äkkinäisyyksiltä jotka ovat vihasta, vihankierrosta javihanpidosta peräisin.

Luokaamme tästä maailmasta posittivisuudella ja rakkaudella paratiisi.

[Mio]

Lukea välistä ja höylätä pilkkua  
Mitä on kahden pisteen välissä?
Mitä siellä näkyy?  

[Keho]

Lukea välistä ja höylätä pilkkua  
Mitä on kahden pisteen välissä?
Mitä siellä näkyy?  

Oman mielen teot!   

[Synapsi]

Pidän kuitenkin oleellisena täysivaltaisessa eheytymisessä sitä, ettei sieltä koukita vain jotain osa-aluetta ja kehitetä sitä, vaan huomioidaan kokonaisuus.
Vaikka tuntuu että monet etsii "sisäisyytään ja jumaluuttaan" taivaista, itse koen, että ei sitä etsiä tarvitse mistään, eikä sitä tarvitse harjoittaa erikseen tai pönkittää, tässä se on paikalla ja läsnä.  Ennemminkin koen haasteelliseksi sen, että osaan ottaa sen tähän fyysisen kehon liikkeisiin mukaan ja sen kautta koskettaa sitä. Etten koe tarpeelliseksi etsiä sitä erikseen mistään "sfääreistä". 
Silloin koen, että kokemukset tapahtuu jokaisella tasolla samaan aikaan.
Ja kaikki tunteet on tärkeitä ja jokaisella on käyttötarkoituksensa.
Silloin kun ne on ihmisen sisällä koettuna ja kohdattuna, ei tarvita mitään itsehillintää tai mielen hiljentämisiä...ne on sisällä "ihmisen oman jumaluuden ohjauksessa" (jos nyt näin 'karrikoidun' sanayhdistelmän tuohon sitä "Jotain" laitan tuohon kuvaamaan) 

Hei Mirjam
Voi että tuntui hyvältä lukea viestiäsi. Olen ajatellut juuri tuonsuuntaisesti asioista itsekin. Itsellä se koulutus (Perheniemessä) tuli hyvään paikkaan, vaikken silloin sitä tajunnutkaan. Siitä alkoi todellinen itsetuntemuksen taival.

Kaikki suunnitelmani kuitenkin meni uusiksi, kun sain opettajista suurimman, kehitysvammaisen lapseni. Tässä olen sitten opiskellut elämää ihan uudesta vinkkelistä.

Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Missäs sinun astrokarttasi Merkurius luuraa? 

[Hiisitär]

Kuulostipa hienolle ja ihanalle, Lemmikki, että olet päässyt eroon masennuksesta antamalla tunteiden tulla ulos. Mikä hienointa, olet oppinut antamaan anteeksi ^_^ Minullakin oli se kovasti työn alla.

Vihan purkamisesta tuli mieleeni myös opitut tavat. Tajusin tässä, että yksi syy siihen, miksi en osaa ilmaista negatiivisia tunteitani kunnolla, vaan ne jäävät muhimaan sisään ja tulevat ulos esim. ihottumana, on lapsuuteni. Perheeni, eteenkin isä, on hyvin vanhanaikainen ja oikein kasvatetut lapset ovat hiljaisia, kilttejä ja nöyriä, jotka eivät koskaan kyseenalaista vanhempiaan. Kaikenlainen negatiivinen tunneilmaisu oli meillä "kiellettyä". Vanhemmille ei saanut sanoa vastaan, koska se oli kapinointia (vaikka kuinka kiltisti olisi yrittänyt piipittää "niin mutta kun...") Itkeä meillä sai, mutta yleensä sitäkin isä kommentoi hyvin paheksuvasti vain tokaisemalla, että "mitä tuokin nyt tuossa vänisee!" Pelkään edelleenkin loukkaavani jotakuta negatiivisilla ilmaisuillani ja sitä kautta aiheuttavani hallaa siitä itselleni.

Olen ilokseni oppinut itkemään vapautuneesti tarpeen tullen ja yleensä patoutunut kiukku muuttuu epätoivoiseksi, mutta puhdistavaksi itkuksi, kun tarpeeksi kauan odottaa. Olen ollut huolissani vaikuttaako sulkeutuneisuuteni esimerkiksi parisuhteeseeni, mutta luojan kiitos, minua siunattiin miehellä, jolta ei voi pitää mielipahaa salassa ja joka vaatimalla vaatii absoluuttista rehellisyyttä asiaan kuin asiaan - puolin ja toisin 

[Mirjam]

quote]
Hei Mirjam
Voi että tuntui hyvältä lukea viestiäsi. Olen ajatellut juuri tuonsuuntaisesti asioista itsekin. Itsellä se koulutus (Perheniemessä) tuli hyvään paikkaan, vaikken silloin sitä tajunnutkaan. Siitä alkoi todellinen itsetuntemuksen taival.

Kaikki suunnitelmani kuitenkin meni uusiksi, kun sain opettajista suurimman, kehitysvammaisen lapseni. Tässä olen sitten opiskellut elämää ihan uudesta vinkkelistä.

Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Missäs sinun astrokarttasi Merkurius luuraa? 

No heippa Synapsi ! 

Ja kiitos! 
Sanotaanko, että kolistellut olen päätäni tiiliseinään moneen otteeseen ennkuin nyt taas ymmärsin, että se oppimani kehotyöskentely onkin todella upea ja vahva työskentely väline ja että se todellakin sisältää kaikki ihmisen ilmenemismuodon tasot. Unohtamatta tätä pääasiaa; arjen elämistä ja sen kautta kasvamista. 
Minua on aina kiinnostanut ns."henkiset asiat" ja olen häröillyt vaikka missä. 
Buddhlaisuus ja sen ilmenemismuodot oli yhteen aikaan todellä tärkeitä minulle ja sain niistä paljon heijastus pintaa sisäisille ja ulkoisille teoilleni.
Toisaalta tutustuin myös moneen muuhunkin uskontoon, luontaisterapiaan, energeettisiin ilmentymiin, psykologiaan yms yms.
Niistä sitten kokosin palat yhteen ja löysin kokonaisen itseni!
No naarmuilla olen ja arpia täynnä, mutta tässä nyt paikalla kuitenkin.
Ja aina valmis oppimaan uutta! Ja lisää kokoamaan palasiani maailmalta!

On aina hienoa kohdata ihmisiä, jotka on kokeneet jollain lailla samalla tapaa tai löytänyt jotain samaa elämästä, vaikkakin ihan eri kautta joskus. 

Nuo lapset on kyllä sellaisia "taivaan lahjoja" !
Olen jopa kokenut, että heidän avullaan voimme löytää juuri sitä aitoa "hengellisyyttä" aidossa muodossa, jota jostain kumman syystä etsimme jostain "taivaista". Ja puolestaan he voivat oppia meiltä näitä fyysisen maailman tekemisiä.
Eilen illalla juuri oivalsin, että puhdistamalla tunnemaailmaamme, mieltämme ja kehoa yms, se "korkein itsemme" pääsee laskeutumaan meihin itseemme, eikä sen tarvitse enää ilmentyä jonakin vaikeasti ymmärrettävnä energettisenä ilmiönä.
Ja sitä kautta myös jokainen fyysinen tekomme, on "korkeimman itsemme" teko ! 

Uskon, että olette saaneet lapsenne muodossa lahjaksi Enkelin, jolla on paljon teille "kerrottavaa"!

Tuollaisen löysin omasta astrosta..mitä lienee sitten tarkoittavankin 

Merkurius 15° 44' Vesimies 1. huone

[Tina]

Putkahti mieleen, kun sulla on tuo Saturnus siinä rytäkässä 3. huoneessa, tunnetko ajoittain olevasi estynyt, rajoittunut, pikkumainen?

Stara! En huomannutkaan heti kysymystäsi. Voi kyllä, kyllä, kyllä. Tunnen!