seuraava »

[K-NRJ]

Kyllä, Innali! Tämä syksy on ollut minulle jo paljon parempaa aikaa, kun pääsin eroon tuosta vihasta. Olen nauttinut elämästä ja tuntuu ettei aika riitä kaikkeen kivaan mitä haluaisin tehdä (esimerkiksi se etten ehdi käydä läpi kaikkia täällä kirjoitettuja aiheita )... Mutta viime kevät meni aivan pilalle tuon vihan takia.

Jos sitä aikaa löytyy, niin jooga olis seuraava harrastus! 

[Taiga]

Hei Innali ja Kaurisenergiaa,

Kyllä minullekin jooga sopii ja auttaa tasapainottamaan yleensäkin. Samoin esim. shindo, vyöhyketerapia ja shiatsu-hoidot. Samoin voisin mainita intialaisen lääketieteen, Ayurvedan (mm. Robert Svoboda - Ayurvedaa naisille  ja Deepak Chopra - Täydellinen terveys). Joskus voi olla vihainen tai ärtyinen siksi, että menee liian lujaa, eikä pysähdy miettimään mikä oikeasti sopii itselle ja tarviiko edes kaikkea saada ja kaikkeen pystyä.

En ole aivan samaa mieltä siitä, että viha olisi turhaa, kyllä sillä on jokin opetus mukanaan. Ehkäpä joskus täytyy mennä vihan kautta ja sen taakse, että oppii puolustamaan itseään ja sanomaan ei. Eikä silloin kannata itseään syyllistää (ja tässä en taas tarkoita sitä, että mitä tahansa voisi tehdä sillä varjolla ja ettei voisi anteeksi pyytää). Jos kuitenkin tietää, että se voi olla välivaihe matkalla onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Mielestäni elämään ei kuulu pelkästään kivaa, vaan myös muita sävyjä.

Tämä on taas minun näkemykseni oman elämänkokemukseni kautta. Minulle ei syntymähetkelläni suotu juurikaan maata tai vettä  . Toiset pääsevät ehkä helpommalla, mutta niin se vain on. Ja kuitenkin, eikö juuri astrologian kautta voi oppiä ymmärtämään eri ihmisiä joilla on erilainen temperamentti kuin itsellään    .

Kynttilänlämpöisiä iltahetkiä teille ja kaikille muillekin 

[Yksisarvinen]

:2funny:Lenkille lähteminen tai luvun laskeminen kymmeneen tai yön yli nukkuminen viilentää ylikuumenneita tunteita kummasti tai vaikka sitten eri tilaan/huoneeseen poistuminen tilanteesta hetkeksi

[Hiisitär]

Joskus olen tajunnut, ettei kaikki sisälle patoamani energia olekaan vihaa tai surua, vaan sitä elämänenergiaa jonka voisi antaa vapaasti virrata, eikä ahtautua johonkin kiltin tai mihinkä tahansa ulkoiseen muottiin...

Siinä oli asiaa, olen samaa mieltä!   

[mermeli]

Jon Kabat-Zinn kirjoittaa kirjassaan Olet jo perillä, siitä kuinka Dalai Lama vastasi ihmettelevälle toimittajalle ottaessan vastaan Nobelin rauhanpalkinnon. Toimittaja kysyi kuinka on mahdollista että hän puhuu kauniita sanoja kiinalaisista, jotka ovat tuhonneet niin monin tavoin Tiibetin kansaa ja kulttuuria.
Dalai Lama vastasi: "Kiinalaiset ovat vieneet meiltä melkein kaiken, antaisinko heidän viedä vielä mielenrauhanikin?" Myöskin Dalai Lama sanoi, että vihan tunteita herää myös hänessä edelleen, kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen.

Samainen kirja antaa vastauksia "tietoisen läsnäolon taidon" opettelemiseen.
Helinä Siikalan Voiman ja Ilon käsikirja sisältää runsaasti erilaisia harjoituksia, jotka pohjautuvat hengitykseen ja tiedostamiseen. Sieltä löytyy myös käsite "hengittävä yhteys tunteisiin", joka on portti ulos reagoimisen pakosta.

Tässäpä riittää opeteltavaa koko elämäntaipaleelle, etten torju tunteitan, etten takerru niihin, etten kohdista vihaa elollisiin - vaan kykenen tunnistamaan heräävän tunteen, hengittelemään sen mukana ja tietoisena siitä että voin valita kuinka tunteeni energian käytän - käytän sen elämää rakentavalla tavalla.

Edellä mainittu soveltuu hetkellisten heräävien tunteidemme tunnistamiseen ja niiden kanssa elämiseen. Jos kyseessä on jollakin tavalla jo pulmaksi kasautunut viha, tarvitaan muunlaista tukea. Apua voisi löytyä vaikka Psykodraamasta.

mermeli

[Taiga]

Hei Innali,

Niinpä niin, kyllä meistä moni on aika kovapäinen, ennen kuin suostuu ottamaan itselleen suotuisaakin opetusta vastaan    . Ja ehkä juuri siksi kerron omista kokemuksistani vihasta, kun eniten mua ottaa päähän jos satun hakkaamaan päätäni seinään ja joku toinen tulee sanomaan, että ei tuo kannata, hymyile vaan niin kaikki menee hyvin. Vaikka sitä kuinka toivoisi, että toiset pääsisi helpommalla, niin toisen puolesta ei voi elää, ehkä kuitenkin voi koittaa antaa eväitä selviämiseen.

Kiitos halista, samoin takaisin 

Ja kiitos Mermelille Dalai Laman lainauksesta, on hän kyllä vaan niin viisas ja kuitenkin pysynyt ihmisenä 

[CorvusLeonis]

Itse olen sitä tyyppiä joka ei näytä vihaa kovinkaan avoimesti, korkeintaan todella turhautuneena. Johtunee siitä kun voimakkaasti ulospäin suunnattu negatiivinen energia kääntyy jollain tavalla takaisin ja se on harvoin etujeni mukaista - mieluummin katson kun toiset paljastavat itsensä primitiivisillä hetkillään. :

Urheilu, työnteko ja Rammsteinin hoilaaminen on meikäläisen vihalääkitys.

[Ozzette]

Hmmm... Tämä aihe kohdallani hyvinkin viime päivät ollut ajankohtainen... Eli, kun tuntuu, etten aina hallitse vihaani, kiukkuani, raivoani... Puran sen lähes aina aivan väärin keinoin tai vääriin kohteisiin... Joko alan tietoisesti "tuhoamaan", tekemään pahaa itselleni, (vedän viinaa, lääkkeitä & yskänlääkkeitä sekaisin, tai ylipäätään pelkällä viinalla sekoitan päänuppiani, tai sitten teen jotain muuta itsetuhoista). Taikka sitten olen sanallisesti ja teoillani hyvin julma muille... En kuitenkaan käy kenenkään kimppuun, lähinnä vain hajotan tai viskelen tavaroita tms. Vaikka teini-iässä saatoin kyllä kimppuunkin käydä... Se oli kohdallani erittäin vaikeaa ja rankkaa aikaa ja muistan, kuinka sain jonkinlaista sairasta tyydytystä/mielihyvää väkivallasta... Mitä enemmän verta ja suolenpätkiä elokuvissa, sen parempi. HUH !! Mutta anyway, kun oikein raivostun, olen sananmukaisesti kuin raivo härkä ja ns. "hullunkiilto" silmissä... Ajattelematon, julma... Korostan kuitenkin, että NYKYÄÄN EN kenenkään kimppuun käy, korkeintaan umpihumalassa sellainenkin VOISI sattua... Kun kerran jatkuva psyykenlääkityskin päällä. Hmmm... Pitäisiköhän harkita jonkinlaista viha-terapiaa tms. ? 

[Nefertari]

noh...en jaksanut edes lukea koko ketjua...mutta mulla toimii nyrkkeily (ihan oikeasti harrastus) ja kirjoittaminen päiväkirjaan. Sitä vaan kirjoittaa ja kirjoittaa niin pitkään ja kaikki, ihan kaikki mikä vituttaa...ja sitten huomaakin ettei sitä vihan tunnetta olekaan. Ja tuosta nyrkkeilystä, niin se kun on nykyisin harrastus, ei minulla tule mitään agree-kohtauksia. Sitä vaan on ja toisinaan vituttaa huomattavasti monikin asia, mutta eipä ole sellaisia kohtauksia. Anteeksi muuten kielen käyttö, mutta ehkä asia yhteys nyt "vaati". 

[Artemis]

Itse puran vihaa lapsellisesti kiroilemalla, puran vihan suusta ulos ja sen jälkeen olo on taas tyyni 

[Kotkansilmä]

           

                   

               VIHA, tuo jo lapsuudestamme lähtien kerätty voima..

               Kuinka se kovin kourin koetteleekin kehoamme nyt..

               Kävin Rosen - terapiassa, ja kuinkas ollakkaan,, ?

               Tuota kertynyttä energiaa oli jopa möykyiksi asti..

J U S S I L L A   K E V Y E S T I    H E I L U U    P U S S I 
                             

[m.magia]

Kouluttauduin rentoutusterapeutiksi muutama vuosi sitten, ja siinä koulutusaikana tehtiin hyviä harjoituksia, sellaisia, joilla oli tarkoitus poistaa vihaa/surua/tms. ihan tuolta lihastunnosta saakka. Oli hurjaa, kun jostain tosi syvältä pulppusi tunteita, jotka oli opetellut pitämään piilossa vuosikaudet. Lapsuudesta saakka ne väkevimmät jutut nousi.

Ne harjoitukset oli AINA fyysisiä, väsytettiin itsemme ja hengitys oli tosi tärkeää. Idea on, että oikealla hengitystekniikalla päästään niihin syviin kerroksiin. Ja on vaikea rentoutua, jos kantaa myrskyjä soluissaan.

Huomasin kurssikavereista, että jokaisella oli oma tapansa päästellä näitä höyryjä. Yllättävää oli ehkä se, että hiljaisimmat räyhäsivät eniten ja rohkeammat itkivät syvää itkua. Mut yhtä kaikki, helpotuksen tunne oli valtava purkauksen jälkeen.

Kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä nämä harjoitukset pitävät sisällään. Voikohan noita tämmöinen tavallinen tallaaja käyttää ja hyödyntää turvallisesti?

[Myrten]

Kouluttauduin rentoutusterapeutiksi muutama vuosi sitten, ja siinä koulutusaikana tehtiin hyviä harjoituksia, sellaisia, joilla oli tarkoitus poistaa vihaa/surua/tms. ihan tuolta lihastunnosta saakka. Oli hurjaa, kun jostain tosi syvältä pulppusi tunteita, jotka oli opetellut pitämään piilossa vuosikaudet. Lapsuudesta saakka ne väkevimmät jutut nousi.

Ne harjoitukset oli AINA fyysisiä, väsytettiin itsemme ja hengitys oli tosi tärkeää. Idea on, että oikealla hengitystekniikalla päästään niihin syviin kerroksiin. Ja on vaikea rentoutua, jos kantaa myrskyjä soluissaan.

Huomasin kurssikavereista, että jokaisella oli oma tapansa päästellä näitä höyryjä. Yllättävää oli ehkä se, että hiljaisimmat räyhäsivät eniten ja rohkeammat itkivät syvää itkua. Mut yhtä kaikki, helpotuksen tunne oli valtava purkauksen jälkeen.

Kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä nämä harjoitukset pitävät sisällään. Voikohan noita tämmöinen tavallinen tallaaja käyttää ja hyödyntää turvallisesti?

Minäkin olen käynyt terapeuttikoulutuksen, jossa yhtenä osana oli kehosta tunnejumeja vapauttava hengitystekniikka. Sanottiin, että ei suositella tehtäväksi yksin. Voi tulla kramppia tai ruveta hyperventiloimaan. Mutta enpä tiedä miten sen toisen ihmisen läsnäolo tuollaisiin voisi kuitenkaan auttaa.

Itse ajattelisin ennemmin niin, että jos ei ole tehnyt tuollaista tunnelukkotyötä ennen, niin sitä ei pidä omin päinensä aloittaa ennen kuin ymmärtää, että miten se toimii ja mistä on kyse. Voisin kuvitella ainakin herkemmän ihmisen pelästyvän, kun raajat alkavat sätkiä tahdosta riippumattomasti, esiin nousee todella vahvoja ja ikäviä tunteita ja traumaattisia muistikuvia - todellisia tai symbolisia - kurkusta nousee huuto ja voi tuntea hajuja ja makujakin, eikä ole mitään tällaista kokenut aiemmin. Sitten, kun ne ovat tuttuja juttuja ja pystyy ne hanskaamaan, niin siittä vaan, niin paljon kuin sielu sietää.

[pikkari]

Nykkeilysäkki,kiitos
Mun vihanhallinta on välillä täysin nolla ja silloin ei auta kiukkukirjoitukset vaan fyysinen toiminta vaikken urheilullinen ole
Ihanaa että me ollaan kaikki niin erilaisia, omalaatuisia 
Opiskelin taideterapeutiksi ennen kuin sairastuin ja muistan tarkkaan sen kun opettaja kehotti meitä maalaamaan vihreän erisävyjä tosi isolle paperille. Sain pienen kiukkukohtauksen itseksein ja sitten tuli kyyneleet.
Maikka tuli juttelee ja päätteli et minus on paljon piilotettua vihaa. Väri laukaisi TUNTEEN
Oli aivan oikeessa
Viha tai mikä tahansa nega on saatava ulos ennen kuin se sairastuuttaa.
Mä asuin pienenä homekämpässä ja faija teki sellasen mokan tän nykyisen asunnon 8 vuotta sit tehdyssä kylppäriremontissa et kosteusvaurio ihanine homeineen tuli takas mun elämään.
Olen ollut niiiiiiiiin v####n vihainen isälleni 
Olen pyörinyt aikoinaan mitä ihmeellisimmissä piireissä ja mulle on tehty pahaa mutta ne vanhat jutut olen jo  anteeksiantanut.
Fyysinen koskemattomuus pitäis olla jokaisella jossainmäärin...
mut kyllä olisin halunnut nähdä että esim Jammu-setä olis oikeesti saanut pataansa ja kunnolla.
Nyt henkimaailmassa moinen paska ja kyllä se sielu varmasti tutkii omia valintojaan

[Kuuhilda]

Mä joudun jatkuvasti pitämään vihan sisälläni, niin tuoreen kun vanhankin...mutta eihän se siellä pysy! Tunkee pihalle väkisin, ja osaan kyllä purkaa sen sitten komeasti..kun pääsis jotenkin semmoseen virtaan tänkin asian kanssa, että se tulis ja vois tulla luonnostaan sitten kun on tarve, ettei tarvis räjähtää kunnolla, ja kattella sitten nolona seuraamuksia 
Yks mikä mulla hiukan auttaa pikaisesti ja pintaa myöten, on kiroaminen. Esimerkiksi sanassa; PERKELE; on niin paljon voimaa, että sitä ei voi sanoa edes hiljaa ja hymyillen ilman, että se purkaa ilmoille vähän padottua vihaa

Tein tuossa jokin aika sitten tunnelukko meditaatiota ittekseni, ja sairastuin sitten seuraavana päivänä...energiahoidolla tuntui menevän ohi vaiva, mutta jotenkin ilmeisesti en osannut purkaa sitä löytämääni kuonaa, vaan se jäi sisälle vellomaan