seuraava »

[Eklektikko]

Solnishko ja ind1:
Olen teihin verrattuna melkoisen terve ja vammaton, mutta ehkä kuitenkin uskallan sanoa että minun teihin verrattuna vähäisemmistä fyysisistä vaivoista ne jotka ylipäätään voivat korjaantua, ovat helpottaneet huomattavasti sen jälkeen kun henkinen hyvinvointini parani henkisen/hengellisen avautumiseni jälkeen. Alkoi yhtäkkiä löytyä joihinkin vaivoihin helpotusta, sain tietoa mahdollisista helpottavista asioista yllättäviltä tahoilta.

Minulla on semmoinen olo hiukkasen, että jotkut minun fyysisistä vaivoistani olivat huomattavasti yhteydessä henkisiin solmuihin, hyvä esimerkki tästä oli täysin jumittava selkä, joka oli jumissa alle kymmenvuotiaasta ihan kokonaan, ja joka alkoi avautua ylhäältä alaspäin muutama vuosi hengellisen heräämiseni jälkeen pikkuhiljaa. Vähän hoitoapuakin siihen tarvittiin, mutta se toisaalta menee siihen että mielen tasapainottumisen prosessin aikana alkoi synkronistisesti tulla sitten eteen myös hoitajia ja hoitomenetelmiä jotka sen avaamiseen sopivat. Kymmenisen vuotta siihen prosessiin  meni, viimeisin jumin avautuminen aivan häntäluun yläpuolella tapahtui vasta puolisentoista vuotta sitten.

Tietysti se miten tuommoinen etenee tai ylipäätään on mahdollista, riippuu kovasti siitä mikä se vaiva on: ei minun oikeaa jalkaa lyhyempi vasen täyteen mittaansa kasvanut, mutta jotenkin tuntuu että kaikki mikä nyt vain voi helpottaa, alkaa sitten ajan myötä helpottaa.  Näiden helpottaneiden vaivojen osalta tuntuu  myös siltä, että ne jotenkin olivat 'kimpassa' henkisten solmujen kanssa ja  muuttuivat tarpeettomiksi henkisten solmujen avauduttua ja sen vuoksi tuli eteen sitten keinot päästä niistä eroon.

Ehkä tästä on jotain lohtua siinä mielessä myös niille joilla on parantumattomia vaivoja, sillä sellaisten ympärille kertyy helposti niitä paranevia vaivoja; osa selkäjumistani oli sen lyhyemmän vasemman jalan syytä ja selkäjumit poistuivat vaikka jalka on ennallaan. (Ei se paljoa lyhyempi ole, 1,5 cm - mutta sekin kuulemma aiheuttaa ongelmia ja on yleinen vaiva, sen vuoksi otin sen esimerkiksi.)

[Indium]

Eklektikko, kieltämättä minulla on tämän uuden etsinnän/avautumisen aikana tullut tielle ihmisiä, jotka ovat osanneet neuvoa joidenkin kipujeni helpottamisessa. Osa jopa on yllättynyt itsekin tuloksista. Nyt tämän syksyn aikana olen törmäillyt enemmän energiahoitajiin, jäsenkorjaajiin ja muihin "vaihtoehtoisiin" hoitajiin, kun aiemmin tielle osui mm. erittäin innostunut tk-lääkäri (kyllä, sellaisia on näemmä olemassa, ja hänestä oli apua). Se natsannee siihen, kehen olen ollut valmis luottamaan. Missään kohtaa en ole ollut täysin terveen kirjoissa tai vailla rajoittuneisuutta, mutta selviytymiskeinoja olen kyllä saanut aika paljonkin.

Heh, muokkailen tätä nyt kuin mitäkin, anteeksi vain lukijoille  Mutta joo, mahdollista on, että minullakin on vielä jokin tunne-elämän patti aukeamatta tuohon useimmin vaivaavaan kipukohtaani liittyen. Mutta kaikki ajallaan.

[Solnishko]

Tässä kohtaa kiitos Solnishko tästä keskustelusta, moni ajatus on jäsentynyt omassa mielessäni selkeämmiksi niin lukiessa sinun kirjoituksiasi, kuin pukiessa sanoiksi omia asioitani. smitten

Kiitos itsellesi, kiitos samoin.

Juu, kuten kirjoitinkin tuolla että sairaus jatkui, mutta muutti muotoaan. Sitä mukaa kun henkinen hyvinvointi asian ja muidenkin asioiden ympärillä parani.

Paljolle todellakin voi jotain eikä hyväksyminen tarkoita luovuttamista.

[Eklektikko]

Paljolle todellakin voi jotain eikä hyväksyminen tarkoita luovuttamista.

Minulle tulee tuosta mieleen neuvo, joka annettiin yhdellä kurssilla (Art of Living) ja josta tykkään kovasti:

Kun jotain ikävää tapahtuu, ihmisten ensireaktio on usein "ei" ja usein jopa ääneen sanottuna. Neuvo oli, että ei kannata sanoa "ei" koska silloin kaikki energia lakkaa virtaamasta. Parempi on sanoa vaikka "vau!" jos joku huudahdus nyt ikävän sattuman kohdatessa täytyy päästää, koska se on neutraali eikä estä energiaa virtaamasta.

Hyväksymisellä on varmaan samanlainen vaikutus vaikka se ei-hyväksyminen ei olisikaan sisältänyt varsinaista ei-sanan käyttöä, sanoisi intuitio tässä kohtaa.    Ja kun energia virtaa, asioita alkaa tapahtua.

[Indium]

Paljolle todellakin voi jotain eikä hyväksyminen tarkoita luovuttamista.

Jep, niinpä. En tiedä sitten, minkä tähden hyväksymiseen niin usein assosioidaan se luovuttaminen ja paikoilleen jämähtäminen?  Onko meillä kasvatuksessa jokin tällainen epäkohta, vai mistä se tulee, tietääkö joku?

Itsekin kun muistan joskus reagoineeni kovinkin negatiivisesti, kun joku puhui itsensä hyväksymisestä - kuin olisi herjaa heittänyt minulle. Oli niin paljon asioita, joiden olisin tahtonut olevan minussa toisin, ja oli sietämätön ajatus, että olisi pitänyt jäädä sellaiseksi kuin olin (vaikkei kukaan tosiaan sellaisia sanoja kirjaimelllisesti sanonut).
Meni ihan ohi se pointti, että tarkoitus oli päästä tilaan, jossa ajattelisin "No niin, tällainen olen nyt, selvä, mitäs alan tekemään että pystyn jatkossa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla omista lähtökohdistani?", lempeydellä ja rakkaudellisuudella itseäni kohtaan.

[Solnishko]

 

Mulla on ollut häkellyttävän kevyt(mielinen) olo koko eilisen ja tämän päivän. Kiitos tosissaan Indi ja muutkin, sain kerran jo ylipuhuttua itseni siihen ajatukseen, että näistä on ihan turha kirjoittaa tai kertoa mitään. Mutta nyt tuli ihan uusi kipinä taas kirjoitustyöhön. 

[Lilli]

Kyllä kirjoittaminen voi olla erinomaista sielun nuohousta ja jo pelkästään sen takia sitä kannattaa harrastaa. Jos joku muukin lukee näitä tarinoita (jos ne haluaa julkiseksi) ja saa niistä ajattelemisen aihetta, niin se on sitten pelkkää lisäbonusta. 
 

[Solnishko]

No niinpä. Mutta on se vaan eri asia kirjoittaa sinne pöytälaatikkoon kuin jakaa muillekin. Siitä varmaan tuo keveysolo, wouwouwou, uskalsin! 

[Indium]

Ei ole tosiaan turhaa kirjoittaa toisille! 

Kerrothan täälläkin sitten, kun kirjasi on valmis, Solnishko. Mielelläni lukisin sen


Tulipa muuten omaan päähäni osittainen vastaus omaan kysymykseeni siitä, miksi hyväksymiseen assosioidaan paikalleen jääminen. Mielessä pyörii nyt kovasti se "viisaus" mitä paljon viljellään, jotakuinkin näinhän se menee:
"Luoja, anna minulle voimia muuttaa se minkä voin muuttaa,
tyyneyttä hyväksyä se mitä en voi muuttaa,
ja viisautta, että erotan nämä asiat toisistaan"

 

Toi ei lopulta olekaan aivan niin viisaasti/kaikenkattavasti sanottu, kuin miltä omaan korvaani on aiemmin kuulostanut.

[Solnishko]

Kiitos Indi, tähän asti kauneinta mitä kukaan on sanonut projektin tiimoilta.  Jos se joskus todella ilmestyy niin lähetän sen sulle itse, niin paljon tästäkin keskustelusta olen saanut voimaa ja näkökulmaa. Ja onpahan sitten jotain, millä terrorisoida lähipiiriään joulu,- synttäri- ja mitänytikinä -lahjan merkeissä. 

Juuri eilen tuli ihan totaalinen plääh, luin Anja Snellmannin uuden Pääoma -kirjan esittelyn ja kirjailijan haastattelun aiheeseen liittyen. Että miten VOI olla niin samoja teemoja ja sama sairauskin, mistä hän on kirjoittanut, mitä saumaa mulla nyt sitten enää on jne. Näin itsensä aliarvioimisen ja häpeän tunteiden kanssa painiskeleva puhuu itseään ympäri. 

Loistavaa silti, että arvosteluja lukiessani samastuin kirjailijaan, enkä Maru-siskoon. Pieni lainaus yhdestä arvostelusta:

"Maru on päähenkilöä kymmenen vuotta vanhempi sisar, joka kärsi suulakihalkiosta ja pahasta nivelreumasta. Hän eli elämänsä sivullisena, pilkattuna ja selvittämättömänä arvoituksena jopa läheisilleen. ”Anteeksi, että joudun näin kysymään. Oliko sinulla oma luonne --- ? Tunsiko joku sinut? Olitko olemassa?”, sisar kyselee Marulta tämän kuolinvuoteella."

Aika hyvin kuitenkin sopii tuohon, mitä itse ajattelen tuosta sairaus/terveys -määritelmästä. Että mikä/kuka ihmisen sitten loppupeleissä vammauttaa.. Ja onhan näkökulma toki myös eri, olla itse kokija. Toivottavasti löydän oikean sävelen tähän työhön, itsestäni ainakin tuntuu vahvasti siltä, että Gurujen ja kaikenlaisten opetus/opastus/sääntö -kirjojen (Secret nyt jotain mainitakseni) aika on mennyt tai menossa ohi. Ihmiset haluaa ajatella itse ja muodostaa omat käsityksensä asioista sitä kautta.
Näytä, älä selitä!

Mulla on muuten pyörinyt tuo ihan sama sanonta mielessä. Ainakin kropan oireilujen suhteen on kehittynyt hyvin vahva vaisto, joka kertoo nopeasti sen, että mitkä on sellaisia kipuja joihin tarvitsen lääkäriä ja tulehduskipulääkettä ja mitkä ovat niitä, joita kannattaa pyöritellä henkisen hyvinvoinnin kautta ja vaikka energiahoidon avulla. Säästyy energiaa. 

[Indium]

Häh. Ihmiset kannustaa toisiaan ihan liian vähän, jos noin vaan onnistuin kauneimman asian sanomaan!  Mutta kiitos etukäteen! 

Ei siitä varmaan liian huolissaan kannata olla, että joku toinenkin on käsitellyt samaa aihetta. Maailmahan pursuaa kirjoja rakkaudesta, äitiydestä, ööö, onnettomuuksista, syövästä, halvaantumisesta, jne, jne, ja lisää tulee, mutta kyllä ne silti lukijansa löytävät. Sekaan vain siis.

Tuli tässä juuri nyt mieleen, että joitain aikoja sitten sitten luin kaksi kirjaa, jotka oikeastaan käsittelivät samaa aihetta - varhaisaikuisuuttaan elävän itsemurhahakuisuutta. Luin ne vieläpä peräkkäin, joten yhtäläisyydet ja eroavaisuudet huomasi selvästi.
No, siinähän kävi niin, että toinen kirja tempasi mukaansa, itketti ja liikutti, pysäytti pitkäksi aikaa, ja hakeuduin lukemaan samalta kirjailijalta muutakin. Toinen kirja lähinnä ihmetytti kun en millään pysynyt kertojan ajatuksenjuoksussa ja kielikuvissa mukana, vaikka sain senkin takakanteen asti luetuksi, koska tahdoin tietää, miten henkilöille käy. Joku toinen olisi voinut kokea päinvastoin, tai sitten pitää molemmista kirjoista, tai hylätä molemmat.

Hassua, mulle on viime aikoina tullut joka puolelta tuota Secret-kritiikkiä. Jossain aikaisemmassa vaiheessa sitä tuputettiin minulle, enkä tullut lukeneeksi. Ehkä ihan hyvä niin, vaikka sivistyksen vuoksi sen voisikin joskus pistää lukien.
Itsekin ajattelen, että on haitallista seurata yhtä opettajaa tai opasta. Montaa voi kyllä hetkisen kerrallaan kuunnella ja miettiä asioita, koska joillakin on oikeasti hyviä ideoita, mutta oma omatunto kyllä kertoo lopulta parhaiten, mikä sopii itselle. 

Toivottavasti itsellänikin vielä terävöityy käsitys noista krempoistani. Olisi oikein hyvä.
Tällä hetkellä tunnen olevani jollain lailla muutosvaiheessa (joka on aivan äskettäin tullut päälle), tietyt vanhat hyvinvointiin liittyvät rutiinit tökkivät oikein urakalla mutta uusia ei ole tullut vielä kunnolla tilalle. Saa nähdä että mitäs nyt sitten.

[Solnishko]

No ihan totta tuokin, onhan murhastakin saatu jo ties kuinka monta kirjaa aikaiseksi. 

Secret kannattaa lukea siinä vaiheessa, kun itselle on ehtinyt muodostua edes jonkinlainen oma käsitys asioista, ainakin terveys-sairaus -akselilla. Että voi ja osaa suodattaa. Fundamentalistisesti tulkittuna sopii yhtä lailla syrjinnän ja päähän lyönnin välineeksi kuin raamattukin.