seuraava »

[Amber]

Huh, millainen oli vierailu?

Oma kissani on 19-vuotias ja vanhuus on tullut. Mitenkähän kauan jaksaa, kun nytkin vain nukkuu koko ajan.

[Mountain Lion]

 Jutteli kurinallaan ja sitten kapusi viereen nukkumaan.
Voi, kissasi on elänyt pitkän elämän. Minun kissani oli 3,5 vuotias.. 

 Olen myös pitänyt hirvistä. Odotan aina että jospa näkisin niitä kun olen metsässä.

 

[Amber]

Aistien toimintaa olen ihmetellyt. Näyttäisi että ei oikein enää kuule, mutta ainakin hajuaisti pelaa. Näöstä en oikein saa selvyyttä, välillä hän katselee minua tarkkaan ja välillä taas ei näytä näkevän jos vieressä heilutetaan vaikka jotain. Vai johtuuko se kiinnostuksen puutteesta tai hitaudesta. Suurimmat vanhuuden tuomat ongelmat näyttäisivät olevan elimistön kuivuminen ja ruoansulatusvaivat.

Kissa on sanut kyllä elää täydellistä elämää maaseututaajamassa. On ollut kissakavereita ja ulkona on saanut liikkua vapaasti niin paljon kuin haluaa. Ja sitten minä olen kissahulluna paijannut sitä kyllästymiseen asti.

Kissa myös reagoi rakkauteen, sillä nuorena kun elin aika voimakkaita tunteita, niin kissa tuli noihin aikoihin aina tankkaamaan minulta sitä rakkausenergiaa. Aina piti päästä pöydälle kun istuin sen ääressä ja sitten se laittoi pään mun rintakehän kohdalle ja paistatteli siinä. Visualisoin hänellekin sitä energiaa ja sitten se puski (merkkasi) minua hulluna. Jos joskus laitoin sen huoneesta pois että saan töitä tehtyä, niin alkoi hirveä miumau-huuto että 'päästä sisälle!'.

Että on annettu monipuolista hoitoa

[tuonen joutsen]

Kissoilla on tosiaan erilaisia persoonallisuuksia ja kykyjä. muistan edesmenneen kissani äidin, joka oli ollut lastenkodissa 'töissä', olin itse n 7 v tai alle, ja se kissa lohdutti kun itkin, eli tuli syliin kehräämään huomatessaan itkevän lapsen. se todella lohdutti, muistan!


tässä yksi vompatti-video. niin suloinen mössykkä mutta ihmettelen hieman mitä tuo vompattia sylissään pitävä ihminen oikein meinaa kun räplää otuksen intiimipaikkoja : se oli siis ainoa mikä hämmensi....muuten niin suloinen otus.


http://www.youtube.com/watch?v=mO0u9oI1XzQ&feature=related



edit. ah, nyt ymmärsin murteisesta englannin ääntämyksestä, että puhuttiin 'hännästä'...ilmeisesti siis vompateilla on jonkinlainen surkastunut pikku häntä...eikä se ollutkaan otuksen ****

[tuonen joutsen]

 

lisäsin listaan 'toteutettavia unelmia' että Vompatti täytyisi tavata Australiassa. mutta ei mullakaan kiire, riittää että vaikka sitten eläkeläis-iässä kun lähden kiertämään maailmaa : sitten otan vompatin syliin.


mutta jostain linkistä luin, en tiedä onko tämä totta, että vompatti sulattelee yhtä ateriaa yli viikon, eli sillä on todella hidas ruuansulatus, mutta mikä huvittavampaa, se merkkaa aluettaan papanoillaan...mutta sen papanat ovat kuution muotoisia.


evoluutio, joka on kehittänyt kuutioita kakkivan otuksen ei voi olla mennyt väärään suuntaan


pitää joskus myöhemmin tarkistaa jostain, onko tuo totta vai tarua. :

[tuonen joutsen]

Alpakkojen lähestymistapa.


http://www.youtube.com/watch?v=GP5D2apU2SE&NR=1


höppänät

[Mountain Lion]

 Minullakin on kokemusta tuosta kissojen rakkauden osoituksista. Niiden avulla olen selvinnyt teini-iän masennuksesta, (kerran kun "yksin" ollessani itkin paljon nyt jo edesmennyt kissani meni ulko-ovelle naukumaan kuulleessa kerrostalon alaoven käyvän, se kiinnitti huomioni ja seuraavalla kerralla seurasin häntä ja kysyin "Iikka, odotatko sinä apua minulle?". Vastasi maukasulla ja tuli sylliin kehräämään. Murheet oli pois pyyhkäisty sen päivänosalta. Surku kun eilen tuli vuosi hänen "poismenostaan"  ).

 Nykyinen kissani on minnuun tosi kiintynyt, huomaan sen kyllä kotona ollessa. Hän on ihan ihmeellinen, ei niin itsenäinen mitä useimmat tapaamani kissat. Onneksi hän välillä sentään osoittaa että on kissa ja ossaa sähistä ja olla vihainen. 

[Ippuska]

Ihania kuvia Kurtista 

[asboo]

Ihana Kurt 

Olen allerginen kissoille, joten mulla on ollut vain koiria. Olen nyt ollut muutaman vuoden ilman koiraa, mutta ensi keväänä pitäisi hankkia vihdoin pentu taloon. Kivaa, pääsee jälleen harrastamaan ja lenkkeilemään koiran kanssa.   Alunperinhän mulla oli aikomus ottaa pentu jo paljon aiemmin, mutta sitten suunnitelmat vaihtuivat eli olen päivisin jopa 12h poissa. Liian pitkä aika koiralle olla yksin.

Pidän myös linnuista ja olen ajatellut joskus ottaa muutaman pienen.

Hevosharrastuksen voisi aloittaa myös uudelleen, kun pääsee tienesteihin käsiksi. Näillä opiskelijan tuloilla ei paljon ratsasteta.

[Rakkauden enkeli]

Kurt 

[*Kide*]

Söpö Kurt  
Meil on sen serkku   Käy tyhjäämässä lintulaudan ja kun sille puhuu etäältä, huitoo häntäänsä vimmatusti ja saattaa päässtää muutaman kiukkuisen "tsik" ääneen  
...uskottavaa...

Mutta siis olenko ensimmäinen koiraihminen? Selasin ketjua ja ihan suoraan ei silmiin osunut...
Onhan meil nuo pakolliset kissat, jotta jyrsijä kanta ei tunge taloon, mutta siis koirat on lähempänä, jos näin mustavalkoisesti jaotellaan.

Tuo tuonelan joutsen (kyhmy) säväytti, koska joutsen yleensä se joka tulee kuvioihin jotenkin (usein unissa) kun homma sujuu huolella tai on lähdössä sujumaan. Joutsen (laulu) on myös kansallisella tasolla minulle merkityksellisempi, kuin leijona  
... joutsenne siivet ovat olleet jo hyvin varhain asia jota muistan itse käyttäneeni mielikuvissa pahojen unien pois viemiseksi...
 

[Mountain Lion]

 Oravista tuli hauska tapaus mieleeni. Olin ystäväni luona kyläilemässä, heiltä oli kuollut viimeinen kissa muutama kuukausi aiemmin. Kävelimme siinä pihalla, menimme navetan ohi jonka rikkinäisestä ikkunasta kurkisti 2 pientä oravaa. Toinen oli rohkeampi ja tuli luoksemme. Se pyöri kaikki ympäri ja kun se tuli mun kohdalle niin se hyppäs farkun lahkeeseen, kiipesi, hyppäsi maahan ja sitten toiseen lahkeeseen. Se oli kyllä hauska kokemus.

 Olin viime viikonloppuna isän mukana erämessuilla pitämässä Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin loossia yllä. Siellä oli pari täytettyä eläintä ja turkkeja. Sinne tuli sellainen kiva pikkutyttö joka kovasti naureskeli kun melkein mahtui supirukkanen pipoksi. Kerroimme siskon kanssa niistä eläimistä ja hänellä oli kovin hauskaa. Tyttö jäi mieleen sen takia kun hän oli kuin minä pienenä, katteli videolta hirvenlihan paloittelua ja totesi "tota isikin tekee". Se oli kuin minä.
Minulle metsästys on ollut hyvin olennainen osa koko elämäni ajan. Se ei ole vain eläimen tappamista tai riistan saamista vaan jo luonnossa liikkuminen rauhassa ja eläinten tarkkailu ympäri vuoden. Minusta tosi kuva viedä hieman vanhempaa leipää ja juureksia ja omenaa ruokinta paikalle ja käydä muutaman päivän päästä katsomassa onko siella  käynyt hirviä, peuroja tai kauriita. Tapanani on myös aina kertoa isille että "näin siellä ja siellä peuroja junan ikkunasta, nain ketun metsässä..."

[Amber]

Oma kissani on 19-vuotias ja vanhuus on tullut. Mitenkähän kauan jaksaa, kun nytkin vain nukkuu koko ajan.

No niin... nyt ei ole kissaa enää. Pieni ystävä tuli pitkän elämänsä päähän tänä aamuna ja jouduimme jättämään hyvästit.

[Amber]

Niin se taitaa tehdä.

[meimi]

Kyllä kissatkin viisastuu iän myötä! 

Mulla on kaks kissaa ja vanhempi on nyt 8-vuotias.  Se todella ymmärtää puheen, ja vastaakin melkein joka kerta.  Välillä me jopa väitellään! Jos se haluaisi pihalle, ja sanon, että nyt ei pääse, se väittää vastaan, oikein  äkäisellä 'määyy' - väitteellä, ja välillä keskustellaan asiasta pitkät tovit.  Tytär nauraa ja kyselee, että mistä te juttelette.

Eilen illalla se kissa tuli oikein viereen kehräämään rapsuteltavaksi.  Rapsuttelin sitä niin kauan kuin nukahdin, ja kutsuin siinä suojelusenkeliä meidän seuraksi.  Voihan se olla, ettei olisi tarvinnut kutsuakaan, kun se luultavasti oli siinä jo, mutta olen alkanut harjoittelemaan näitä juttuja- minä kun en tunne itsessäni näitä asioita muuten, kuin kovasti keskittymällä, ja silloinkin vain kovin vähäsen.

Olin jo unen rajamailla ja olo oli oikein hyvä, tuttu lämpö rinnan alueella, tämän olen ennenkin havainnut.  Raotin silmiäni, ja kissa katsoi mua, tapitti silmät ihan auki, ja kehräsi yhä.  Ajattelin sekunttia ennen nukahtamista, että kissa varmaan aisti joko enkelin tai mun hyvän olon tai molemmat.  Sitten nukahdin.

Jännä kokemus.