seuraava »

[Ulkopuolinen]

Meillä jokaisella on alempia energioita niin kauan, kun elämämme täällä 3D-ulottuvuudessa, nekin ihmiset, jotka ovat alemmista energioista päässeet irti kärsivät niistä niin kauan, kun ovat itse riittävän valmiita ja puhtaita hyväksymään toisen heikkouden.

Se on ikävää, mutta totuus. Nataraja Ishaya sanoi, että valaistuneena on helppo olla, mutta no siihen tie on pitkä ja paljon on opittavaa. Tarvitseeko sen olla niin, sillä ympäristömme tuskin muuttuu täysin, mutta me itse valitsemme sen, mitä vastaanotamme ja miten vastaanotamme. Ihmiset tulevat osittain aina olemaan ilkeitä ja pahansuopia, joskus tahtomattaan ja joskus se vain heijastaa sitä heidän omaa pahaa oloa, mutta totuudessa me olemme itsemme peilejä ja jos haluamme nähdä ja kokea tuon ihmisen piikittelyn, sen koemme, mutta jos kykenemme sivuuttamaan sen ja sallimaan toiselle pahanolon niin mikään pahuus ei yllä meihin, me olemme siltä suojassa.

Itse askensoin Ishayan tekniikoilla paljon ja huomaan sen vaikutuksen. Eräs ihminen, joka aistii energioita sanoo, että se taso, jolle menen on lähes pyhää, sitä kunnioittaa. Niin joskus riitatilanteissa ja vaikeissa vaiheissa askensoin päivätietoisuudessa ja tilanne rentoutuu. Todellisuudessa se on ihan sama, mitä tekniikkaa käyttää, mutta kun hiljentyy hetkeksi, rentoutuu, ajattelee rakastavast niin toinen aistii sen ja moni riitatilanne voi laueta sillä. Kokeilkaa. Näkymätöntä viestintää. Se toimii sillä positiivisuuteen vastataan positiivisuudella.

[Violette]

Olen itsekin pohtinut samaa. Joskus raivostuttaa ihmiset, jotka ilkeilevät häpeilemättä. Erityisesti suututtavat ihmiset, jotka osoittavat käytöksellään olevansa muiden yläpuolella. Ei sekään ole hyvä, että märehtii toisen ihmisen ilkeää käytöstä ja päivittelee sitä päässään päivätolkulla.  En ole itsekään täydellinen, mutta minusta tuntuu hirveältä loukata muita ihmisiä.

Tässä hiljattain ymmärsin vihdoin sen, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Joillekin raivoaminen on ihan arkipäivää ja joillekin muita kohtaan ilkeily ei merkitse yhtään mitään. Ehkä peilaan joidenkin ihmisten käytöstä liikaa omaan tunnemaailmaani. Saatan rauhallisena ihmisenä luulla, että jollakin on pahakin ongelma, kun hän vain elää arkeaan.

Usein yritän ajatella pahansuopia ihmisiä pikkulapsina, jotka ovat täysin tunteidensa armoilla. Kuten aiemmin monta kertaa todettiin, on ilkeillä ihmisillä usein ongelmia. Yritän myös ymmärtää heidän tuneidensa syitä ja taustoja. Koska en voi muuttaa toista, on minun muututtava itse.
   Esimerkki tällaisesta tapauksesta on entinen työkaverini, joka käyttäytyi todella epäkohteliaasti minua kohtaan ilman mitään syytä aivan ensimmäisistä työpäivistä lähtien. Valitettavasti hänen vastuullaan oli kouluttaa minut työtehtävään, joten helppoa ei todellakaan ollut. Kyseessä oli erittäin epävakaa persoona ja oikea energiasyöppö.
   Juttelin asiasta esimieheni kanssa, joka tunsi naisen erittäin hyvin. Esimies sanoi, että tämä vanhemmanpuoleinen nainen näkee minussa kaiken, mitä hänestä ei tullut. Hänen ainoa toiveensa olisi ollut saada oma perhe, mutta se ei ikinä toteutunut. Minulla taas oli jo hääsuunnitelmia ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen edessä. Kun ymmärsin tämän, minua ei enää juuri hetkauttanut naisen jatkuva aiheeton avautuminen, sillä näin hänet ihmisenä.

[tuonen joutsen]

Tässä hiljattain ymmärsin vihdoin sen, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Joillekin raivoaminen on ihan arkipäivää ja joillekin muita kohtaan ilkeily ei merkitse yhtään mitään. Ehkä peilaan joidenkin ihmisten käytöstä liikaa omaan tunnemaailmaani. Saatan rauhallisena ihmisenä luulla, että jollakin on pahakin ongelma, kun hän vain elää arkeaan.

Minäkin olen vähitellen oppinut ymmärtämään sitä.

alussa ja nuorena luulin (sitä ajattelematta syvemmin, tiedostamattani) että kaikki muutkin on samanlaisia kuin minä, ja kaikki muutkin toimii samalla logiikalla (tai sen puutteella ). no nykyään tai senkin myötä mitä enemmän opin tuntemaan itseäni, niin alan nähdä kuinka tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. siis erilaisia temperamentteja ja yksilöitä todella ON, ja heidän arvostuksensakin, millä tavalla ottavat jonun asian, mitä mikäkin asia heille merkitsee, ovat niin erilaisia!


ihan kuin puhuttaisiin 'erilaisista kulttuureista', jokainen yksilö olisi kuin oma maansa, jossa on omansalainen kulttuuri. jotkut enemmän samantapaisia, jotkut hyvin erilaisia.


sekin, mille antaa painoarvoa, on niin vaihtelevaa yksilöiden kesken.

minuakin varmaan 'herkkikseksi' syytetty/pidetty, ihan sama, mutta joidenkin minun näkökulmasta 'karkeus' on heille normaali volyymi....jne 1000 erilaista tilannetta.



edit. mutta tämä tekee kyllä elämästä paljon mielenkiintoisempaa, kun todella havaitsee kuinka erilaisia ihmiset on, ja jos osaa arvostaa sitä , 'Kuinka hienoa, että tämä ihminen voi opettaa minulle jotain uutta'. tarkoitan enemmän 'opettaa minua ymmärtämään uusia asioita ihmisistä'...en tarkoita että 'oppia muuttumaan itse samankaltaiseksi'.

[Metsänkeiju]

Itse suhtaudun niin, että ilkeät ja pahansuovat toimivat vain oppimiensa mallien puitteissa, eivätkä he tällä haavaa osaa muuta. Se on osa heidän toimintatapaansa ja luonnettaan, he ovat vaan erilaisia. Kukaan ei ole sisimmissään ilkeä tai pahansuopa, on vain miljoonia ja miljoonia toimintamalleja, käyttäytymismalleja, psykologisia viestejä, itsesuojeluvaistoa ja ennenkaikkea näiden kaikkien pohjalla pelkoa. Pelko siitä, ettei joku esimerkiksi hyväksy minua -> "hyökkäänpä ennen kuin hän kerkee hyökätä minua vastaan" ihan tavallisia reaktioita.. erilaisia ihmisiä ja henkisen kehityksen eri tasoja. Jokainen taatusti kantajalleen välillisesti tarpeellinen, ihan jo siksi ettei mikään ole sattumaa..
Ymmärryksellä siis yritän suhtautua ihmisten ilkeyteen. Silloin ei se ilkeyskään tunnu niin pahalta jos se tulee omalle kohdalle, voi jopa yrittää auta tätä ihmistä jolla on paha olla sisällä.. Tosin useimmiten en ryhdy auttajaksi ilman että pyydetään sillä se on aika hankalaa vieläpä hankalien ihmisten kanssa.
Mutta ystävällinen lause, oma suhtautuminen, saattavat jopa hämmentää ilkeitä ihmisiä niin että ilkeyden sijalle tulee hämmennys ja oudoksunta! Tai tuplasti ilkeyttä. Mutta usein myös hyvää ja iloa!

[tuonen joutsen]

Minua ihmetyttää, miksi minulta puuttuu tällä hetkellä elämästä ilkeät ja pahansuovat ihmiset. no en valita, vaan koputan puuta (vaikka omaa päätä....) löysinpä ainakin asian mistä iloita.


toivoisin että että ilkeydestä ja pahansuopuudesta tulisi hyvin epämuodikasta, ja 'yleisessä mallissa' (jos sellainen pitää kerta olla) mautonta.

[dodobien84]

Kumma juttu en ole törmännyt ilkeisiin ihmisiin öbaut puoleen vuoteen. Ärsyyntyneisiin ja muuten vain jumissa oleviin. Nykyään aistin aika nopeasti ihmisten olotilan muutamalla kysymyksellä, tai monesti vain katsomalla käyttäytymistä ja olemusta.  

Ennen menin aika lukkoon monen ihmisen kohdalla kun kuuntelin erilaista paskanjauhamista.

Kolmannen silmän ja kurkkuchakran avautumisen jälkeen kaikki tuntuu olevan toisin. Jos joku menee lukkoon niin se on sitten se toinen. Ymmärrän varsin hyvin että nuo chakrat eivät avautuneet sen takia voisin satuttaa toisia. Ehei, ne on ainoastaan kannustamiseen ja "paskanjauhamiseen", hyvällä mielellä.

Mutta kyllä tuosta saa maksaa melko kovan hinnankin. Olen juttuineni kuin näkymätön kala vedessä nykyään. Heitän niitä näitä mukavia ja jatkan matkaani. Ja kukaan ei jälkeen päin muista. Ainoa mikä nykyään merkkaa kenellekkään mitään on oma hyvä mieli. Näin se vaan menee. Olen jo tottunut melko hyvin tuohon.

Niin ja mistä tiedän että noi avautui?

Puolivalvetilassa. Kuten monet jännät asiat. Esim. ruumiistapoistumiset, unihalvaukset, hallusinaatiot, informaatiolataukset (tietotopaketteja) ja kuten joskus muutaman kerran, kun kuulin joidenkin radioasemien soittavan listabiisejä, pääni sisällä.

Kolmannen silmän (otsassa) ja kurkkuchakran avautuminen sattui samana yönä. Olin taas puolivalvetilassa, kun otsassa alkoi väreilemään vahvasti joku energia. Kuulin samalla musiikkia jonka tahdissa tuo energia väreili. Väreily siirtyi pään ja kaulan kautta kurkkuun. Kurkussa sama juttu, paitsi että aloin itse hyräilemään mukana ja musiikki seurasi täysin hyräilyäni ja siihen liittyi myös muita instrumenttejä mukaan. Lopujenlopuksi siinä olikin jo melkoinen konsertti pään ja kurkun kohdalla menossa.

Melkein sama, kun ensimmäisen kerran poistuin "vahingossa" ruumiista. Sitä ennen oli uni joka oli suoraa jatkumoa samankaltaisesta unesta joka sattui varmaan n. 6-8-vuotiaana, mutta ei siitä enempää. Muistan ilmalennon kerrostalooni varmaan kilometrin etäisyydeltä yläilmoista. Osuin nukkuvaan kroppaani ja ikäänkuin kimmahdin siitä pois. Tuon kimpoamisen jälkeen pään läpi meni autuaallinen "sähkövirta". Taaskin kolmas silmä. Ruumiin ja astraalikehon välille jää ns. hopeanauha ruumiistapoistumisissa, juuriki otsan kohdalla. On ikäänkuin eräänlainen turvaköysi.

Nojoo tulikin taas liian pitkä viesti. Loppu.