seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

No kertokaahan

olin eilen taas isossa yleisötilaisuudessa, missä oli tuhansia ihmisiä. Olen alkanut exän jälkeen todella ihmetellä, enkö aio rakastua enää. Hän petti niin monta odotusta ja kaikki se mitä luotiin yhdessä koskien suunnitelmia, rahaa, rakkautta, sielun yhteyttä ei olekaan yhtäkkiä mitään. Nähtävästi minun on tosi vaikeeta löytää tällä hetkellä mitään kohdetta tunteille. Olen puhunut kymmenten, satojen miesten kanssa ton suhteen jälkeen. Häntä en juuri halua tavata enää, koska muuttui niin paljon. Eli kyllä, ymmärrän että siihen juttuun ei paluuta.

Voin siis liikkua, toimia, matkustaa, keskustella, mutta en vaan rakastu. Rakkaus, vaikka sen pitäisi olla Jumalan ydinolemus, tuntuu ihmisten välillä erittäin heppoiselta asialta. Hetken joku sanoo että olet tärkeä ja hän kaipaa, sitten onkin vihat niskassa ja piittaamattomuus. Ihmiset käyttäytyvät aivan kummallisesti. Ei siis tee mieli päästää lähelle. Vanhempieni liitto muuten on hyvin riitainen ja sellaista en haluaisi.

Onko se joku kohtalon asia? Onko ratkaisuna ulkomainen mies? 

Joku tulee kun joku oikeasti rakastaa? Olen muuttunutkin niin paljon, ennen viime kolhuja olin rakastava ja halusin auttaa ihmiskuntaa. Sitten kuljin sen pimeän tunnelin läpi ja koetan vain hoitaa velvollisuuksia.. ja järjestää jotain hauskaa itselle ja lapselle. Mutta ihmisiä katselen kaikkialla ajatellen, miksi näitä kohtaan pitäisi jotain tuntea?

On tosi outo olo tästä, koska ei exällä olis pitänyt olla oikeutta vaikuttaa näin. Epäilen ihmisten motiiveja, eikö kukaan halua/osaa rakastaa (kun minäkin ehkä osaisin) kanssani ja missä tämä ihme löytyy. En halua mihinkään nettiin ilmoituksia laittaa, siitä on huono kokemus.

Olen kuullut että tällainen henkilö vain ilmaantuisi, esim näkijät sanoivat että tän vuoden syksyllä. Mistähän ja kukahan? Kun on niin omituista että edellisen kanssa meidän välillä tosiaan oli rakkaus mutta hänellä oli kiire tuhota juttu muutaman kk jälkeen. Sitten olemme tapailleet yhä harvemmin, loppuvuonna tuli se kriisi mikä syöksi aivan erilleen (huom, kumpikaan ei ole seurustellut vuoteen)..jatkan tästä aiheesta vielä, mutta tämä omituinen vieraantumisen tunne on tosiaan vahvasti päällä. Korostan, tapaan töissä paljon miehiä, matkustan ja liikun paljon, enkä ole ihan ruma tai tyhmä.
Olen puhunut muusikoiden, tavallisten duunarien, miljonäärien, akateemisten, kaupan myyjien, kaikenlaisten miesten kanssa - sekä Suomessa että 3 ulkomaanmatkalla. Mutta ei. Olen miettinyt että PITÄÄKÖ sen miehen olla henkisessä liikkeessä mukana että olis jotain arvoja, mutta en haluaisi mitään lahkolaista toisaalta. Ei mitään erityisrajoituksia mutta pitäis natsata. Jokin usko korkeampaan voimaan, tasapaino itsensä kanssa - ja siis se rakkaus.

Jos katselen esitystä, ajattelen miten kiva olisi jonkun kanssa nauttia taiteesta tai luoda yhdessä - olen ennen tehnyt sitä. Olemme jossain vaiheessa kannustaneet toisiamme. Musiikki voi kuvata tunteita ihmisten välillä - mutta en tunne mitään ketään kohtaan. Onko tunnekehoni jotenkin poltettu? Olen käynyt 2 kertaa regressiossa ja kerran energiahoidossa vuoden sisään.

Odotan sellaista oikeaa kemioiden kohtaamista, seksiä on ollut, en vaan luota enää ihmisiin. Enemmän kuin kemioita - rakkautta. Exäni on kai ollut johonkuhun ihastunut, juttu käsittääkseni loppui. Minä en ole ollut ihastunut, seksiä vain. Voisin siis sanoa että.. en teeskentelekään asiaa, mutta kun osuu kohdalle, pitäis arvostaa asiaa.
Olen kokenut kolmen vakavan suhteen päättymisen, viimeistä varmaan eniten kelailen, siis tätä tyyliä millä rakkaus piti torpedoida (järkyttää jotenkin se että kun rakkautta oli paljon, miehen logiikka on paeta, mutta ei kai se voi olla KAIKILLA miehillä). Arvasin että sen jälkeen menee kauan, koska rakkaus nyt on aika harvinaista, minulle siis (tosin viimeisimmät olen tavannut 2 v välein). Pitää olla niin paljon yhteistä asenteessa ja tekemisissä. Epäilen miesten motiiveja kanssani, niin monta kertaa keskinäinen yhteys katkennut ja ikävästi.

Minussa olis kai vielä intohimoa olemassa, mutta tuo luottamus olis niin tärkeää. Olen aika pihalla siitä mitä rakkaus on, mutta on se AINAKIN tunteita, intohimoa, sielun yhteyttä, yhteisen elämän rakentamista, välittämistä ja huolehtimista (onneks en muuttanut kimppaan viimeisen kanssa, olin just selvinnyt asumuserosta). 

Ja sitten pettämisestä, en ole pettänyt, minua petti 2/3 miehistä. Osaan sellaisenkin antaa anteeksi, tosin säröjä se tekee. Niin että aika paljon olisin valmis asian eteen tekemään mutta jostain syystä nyt ei kohtaa vaan. Väärät kandidaatit ilmoittautuu suhteeseen, eikä kiinnosta. VAIKKA olisi kyse miesten omista tunne/itsetunto-ongelmista, niin miksi he minulle niitä syytävät ja loukkaavat, varsinkin viimeisen kanssa ponnistelin tosi paljon antaakseni kaikkea hyvää, se ärsyttää häntä, ehkä koska tajuaa miten vähän itse lopulta antoi viime vuoden aikana. Niin tuntuu että miehet ei osaa tulla tuomaan hyvää minulle. Eli yhtaikaa ei tunnu että haluais antaa mitään.

May tästä vähän kirjoittelikin minulle, että haavoja oli luvassa elämälle, mutta mitä minä enää edes yritän kun näin yleensä käy. Miksi muut ovat onnellisesti naimisissa, sitä en tiedä. Myöskin exän ex vaimolla on kuulema "uusi ihana mies" jne perheonnea, töissä miehet on naimisissa ymv. Eka aviomieheni myös meni naimisiin. Kuulin että joku nainen löysi vaivan arvoisen miehen vasta 56 vuotiaana.. tosin, hänen tyttärensä erosi just, oli ihanat häät siellä ja siellä..inhaa!

Olis varmaan ollut parempi ettei olis exää tavannutkaan? Nyt on mielessä tosiaan eilinen tapahtuma ja niin edelleen..
Kiitos vinkeistä.

[selkälokki]

Onko teillä muilla tätä kokemusta että miehet kieltää tunteet kun ollaan lähekkäin?

Lukuisilla ystävilläni ainakin on.
Ehkä hekin (siis miehet) jotenkin suojelevat itseään, eivätkä uskalla antautua tunteilleen.

[enska]

"Suru on hinta jonka rakkaudesta maksamme"

[topcom40]

Pelkääkö vastapuoli rakkautta?    Joskus vain näin on. Ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ole ulkomaalainen mies. Moni pettää ja sen tuoma jälkitilanne on vaikeaa yksin purkaa. Sitä miettii mitä meni vikaan, mitä olisi voinut tehdä toisin. Sinä olet oma itsesi. Niin olen minäkin. Olen itse kohdannut monia pettymyksiä, mutta silti pyrin vahvasti luottamaan siihen että joskus tulen löytämään sen oikean. Mistä sen tietää? Tunnen monia ihmisiä kohtaan monella tavalla. Valitettavasti tielleni vain on tupannut eksymään tai ajautumaan kaikki ne joiden ei olisi tarvinnut sinne ajautua. Anteeksiantaminen on suuri asia. Kovinkaan moni vain ei osaa arvostaa sitä tarpeeksi. Kenties he pelkäävät vastata siihen omilla tunteillaan? Häpeävät tilannetta ja sulkevat sen sitten torjumalla tilanteen. Ehkä minulla ei kaikki ole kotona kuin tällaisia menen kirjoittamaan? Tämän vain olen tuntenut miehenä ja tunnen edelleen. Ehkä minun tilanteesta on puuttunut jotain mitä en itse ole ymmärtänyt etsiä. Tai sitten ei ole ollut mitä etsiä, vaan tarttuu ja tempautuu tilanteeseen mukaan. Älä luovu toivosta. Emmehän voi tietää mitä huominen tuo tulleessaan! :

[aQuarius~]

Tiedän todellakin tunteen... MEillä meni myös todella hyvin exän kanssa
mutta kuin tyhjästä, se kaikki loppui. Meni kauan aikaa ja en rakastunut
keneenkään ja ajattelin että näin tämä varmaan on tarkoitettu menemään, mutta nyt olen rakastunut...Tosin en tiedä onko itselläni mitään mahdollisuuksia.
Sulla on vielä tunteita sitä exääsi kohtaan jos et pysty rakastumaan muihin...Kannattaa rauhassa miettiä tunteitasi ja lopettaa etsiminen; ei onni hakemalla löydy. Yleensähän rakastuminen astuu eteen juuri silloin kun sitä vähiten odottaa...
Kyllä sinä miehen itellesi löydät!!
Pärjäile!

Ja voi jopa olla niin että et anna itsesi rakastua..Kun kerroit että monet ovat
sinua pettäneet! Täytyy muistaa, että vaikka kuinka moni olisi sinua
pettänyt, niin se ei tarkoita että kaikki ovat sellaisia jotka eteen sattuu.

[aQuarius~]

aQuarius, muistuttaako uusi edellisiä ja missä yhteydessä tapasitte?

Se exäni, kenestä oli vaikea päästä yli oli myös todella komea. Ja hänen jälkeen silmätkin ovat hakeneet just tollasta miehekästä tyyppiä..
Tämä nykyinenkin on komea ja yksi asia ainakin on sama -haaste.
Ei todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Tämän nykyisen tyypin, keneen amorin nuolet sinkosivat, tapasin parin
tutun kautta kun olin tupareissa!
Entiseen aloin kiinnittämään huomiota kun asuimme lähellä toisiamme (asumme muuten edelleen) .
Mutta näkyvin sama piirre mitä kaikista miehistä löytyy on just toi haaste..Haluan sellaisen kenen eteen pitää taistella ja kunnolla! Ja olen kyllä valmis taistelemaan... 

ps. Niin pinnalliselta kuulosti toi komea-juttu, mutta en todellakaan
katso ulkonäköä pelkästään. Luonne ratkaisee! En ikinä voisi seurustella sellaisen kanssa kuka on todella komea mutta luonne hirveä!

[aQuarius~]

Siis en halua että suhteen pitäisi olla haaste, mutta tyypin valloittaminen varovaista ja hidasta.. Että on aikaa tutustua -ja taistella.
Suhteessa voisi sitten jättää haasteet ja olla jo varma toisen tunteista. Lähinnä meinasin sitä, että rakastun sellaisiin ketkä ei ehkä ole yhtään kiinnostuneita minusta..
Tosin jos rakastun sellaiseen kenet saan, niin sekin käy! mutta tähän mennessä suurin osa on ollut haasteita, pari "itsestäänselvyyttä" kyllä löytyy !

[aQuarius~]

Tiedän että rakkautta ei voi pakottaa, minusta meillä vaan oli se rakkaus siinä, se oli niin automaattista. Jos se olisi vaan samalla tavalla jonkun toisen kanssa, ei asiaa tarttis miettiä, mutta eipä oo vielä löytynyt. Tosin, voi loytyä.

Kadehdin niitä joilla on perhe ymv kun minä ponnistelen yksin lapsen kans. Eilen tosiaan tapasin mukavan perheen äidin taas. Ja lapset. Äidin ja isänrakkaus. Arvostan miehiä jotka huolehtii esim 3 lapsen perheestään, ja sanon sen exälle. On vähän eri "arvot" hänellä.   (karkuun juoksu, "hauskanpito" vielä 38 vuotiaana + lyhyet suhteet)

Joidenkin välillä se rakkaus on ns. itsestäänselvyys ja tuntuu tosi vaikealta unohtaa, mutta kyllä se tapahtuu jos haluaa vaikka eihän tunteillensa mitään voi.
Minäkin arvostan niitä miehiä jotka myös huolehtivat perheestään sekä vaimostaan. Jos lapsia tehdään niin niistä pitää huolehtia..
Joillakin on näköjään ikuinen nuoruus, tuntuu ettei sellaset lapselliset temput ikinä lopu. Esim. tuo exäsi... 38-vuotias Tunnen yhden 44-vuotiaan joka on melko samassa tilanteessa-..Hauskanpito vie mennessään ja lyhyet suhteet.

Mutta jokainen meistä valitsee mitä tekee...Ja minkälaisin seurauksin. Jos joku haluaa pitää hauskaa ja viettää lyhyitä suhteita niin omapahan on asiansa, joku muuhan sitä kärsii. Kun haluaa vain ajatella itseään niin pitäis myös oppia ottamaan vastuu tekemisistään eikä sitten vaan toljottaa ja kysyä "Tä? Mitä mä muka oon tehnyt?" .

[sammaletar]

Sitä pitäisi myös tiedostaa miksi vetää puoleensa tietyn tyyppisiä ihmisiä...siinäkin on jujunsa  olen sitä viime aikoina paljon itse työstänyt. sitä ei uskoisi mitä kieroutumia sitä on itsessään miksi esim törmää aina niihin samoihin sitoutumiskyvyttömiin. Olen tässä itse reilun vuoden näitä yksin kelaillut...minä törmään aina tavalla tai toisella hyväksi käyttäjiin. viime kesänä hoksasin jo miksi...

Kaikki rakkaus lähtee itsensä rakastamisesta...silloin sallii myös ihanien asioiden tulla elämäänsä...sellaisten jotka todella ovat hyväksi. eikä tarvitse etsiä rakkautta itsensä ulkopuolelta.

Kaikki tapahtuu ajallaan, mitään ei tarvitse pakottaa.

[sammaletar]

Kuulostaa hyvältä sotkulta...hmmm...en itsekään ole moisissa mikään expertti ja lapset tekevät asioista mutkikkaampia, kun niiden takia toivoisi edes puhevälejä. (tai ei mitään välejä  ) Joku päivä sitä voi todeta olevansa ihmissuhdeammattilainen kun oikein treenaa 

Kaikkea hyvää sinulle sinne 

[selkälokki]

Tiedän että kun nettiin laittaa ilmoituksen niin tulee 50 tai 100 meilimiestä alta aikayksikön, mutta kun sekin on niin kypsää.

Joo, ystäväni laittoi juuri johonkin ilmoituksen ja laittoi vaatimukseksi mieheltä vähimmäispituus-rajan (hän itse on aika pitkä ) ja iän max 35 ja että läheltä oltava.

Niin hah, yli 500 km päästä on "alamittaiset" 50 vuotiaat miehet yrittäneet sinnikkäästi.
Noh, niillä on ainakin itsetunto kohdallaan.
Ja aivan hulluna tullut yhteydenottoja hänelle, myös ihan varteenotettavan tuntuisia. Joten ei taida miehet maailmasta loppua...

Itselleni en osaisi kuvitella tuollaista nettihommaa, jotenkin se ei sovi miun pirtaan.
Eikä onneksi ole tarvettakaan.
Mutta kukin tavallaan.

[Alzbeta]

off topic: Selkälokki kerro mikä on "pirta"? 

[ReZeus]

Ei se vaikeaa ole. joka päivä näen peilistä täydellisen rakkauden kohteen..... 

VITSI (siis toi äskeinen)

Mitä enemmän odottaa sen "täydellisen" kohtaamista, sen harvemmin sen kohtaa! Jonkinmoisen "valtataistelun" sydämenasioista käyneenä tiedän, milloin sen kohtaa. Mutta mitä rakkaus on? Itselläni toisen osapuolen onni on suurempi kuin omani, ja omani on TODELLA suuri!

Ei rakastaminen ole vaikeaa, ihmiset ovat.

[selkälokki]

off topic: Selkälokki kerro mikä on "pirta"? 

Jos joku sanoo, ettei käy minun pirtaan, niin se on sama kuin ei sovi minun suunnitelmiin, tai ajatusmaailmaan tai tyylliin.
Joo, enpä ajatellutkaan, tuo sanonta on jäänyt muistoksi Kainuussa vietetyiltä vuosilta.

[selkälokki]

Höh, kun googletin tuon sanan, niin löytyi sellainen sivu jossa oli selitetty tuota sanaa ja itsessäänhän se liittyy kankaakudontaan tietty.
Mutta siinä kävi ilmi, että Juicen sanoittamassa biisissä Rakkauden haudalla, lauletaan myöskin:
"Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan", eli se sama tarkoitus, sopia suunnitelmiin jne. on myöskin tuossa laulussa.
Enpä nyt  tiedä onko  se sittenkään niin Kainuulainen, mutta sieltä se mulle on tarttunut.
Sori vaan, tosi off topic...

http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2004/kielii2004_31.shtml