seuraava »

[Bilancia]

Hei Souls Adv.!!
Ihan hullua oli lukea ensimmäistä tekstiäsi, koska olisin juuri lähes sanasta sanaan voinut itsekkin kirjoittaa ihan vastaavan 
Itse olen ollut nyt vapaana 2 vuotta ja vähän päälle. Sitä ennen seurustelin lähes 3 vuotta miehen kanssa kenen oletin olevan se oikea. Ei edes oikeastaan juolahtanut pieneen mieleeni, että tarinamme saisi niinkin ruman lopun kuin se sitten sai... Tätä suhdetta ennen olin vapaana myös useita vuosia, koska minulle on ollut AINA äärettömän vaikeaa tavata miestä johon rakastuisin ja joka saisi minut rauhoittumaan ja sitoutumaan.
Minäkään en ole ruma enkä edes tyhmä (aika hörhö kylläkin), mutta jokin kanittaa pahasti vastaan. Olen jopa miettinyt jos olenkin lesbo enkä vain ole tajunnut sitä, jos katselenkin ihan väärää sukupuolta?? Ihastun helposti ja tulisesti, mutta vain päiväksi kerrallaan. Sen jälkeen saatan olla ihan kuin en olisi koko ihmistä ikinä tuntenutkaan. Ihastumisenkin suhteen olen tullut siihen lopputulokseen, että ihastun enimmäkseen ihastumisen tunteeseen ja omiin kuvitelmiini kuin itse henkilöön. Yleensä näiden ihastumisien jälkeen minua yököttää ihastumisen kohteeni.
Olen erittäin sosiaalinen ja hauska, mutta ehkä vika onkin juuri siinä. Olen samanlainen kaikille. Miehet eivät ehkä osaa erottaa läpän heittoni seasta mitään vakavasti otettavaa ihmistä. Saatan helposti jauhaa pelkkää potaskaa aamuun asti paljastamatta ikinä todellista minääni. En edes tee sitä tietoisesti vaan tajuan sen aina vasta jälkikäteen.
Tapani lähestyä ihmisiä on heti hyvin kaverillinen. En mitenkään flirttailevasti tai kissamaisen kiehnäävästi. Senkin taidon kyllä hanskaan jos sille päälle satun. Ehkäpä tämän takia lähes kaikki suhteeni jäävät ystävyys/kaveruus tasolle koska en osaa niitä viedä mihinkään muuhun suuntaan. Koska en tunne mitään muuta sisälläni vaikka vastassa olisi millainen adonis.
En tiedä jättikö exäni sitten kuitenkin niin pahat arvet sisimpääni kaikilla karmeilla teoillaan, että tietoisesti lukitsen jonkun tunneosan sisälläni enkä anna sen tulla ulos (hän on jo onnellisesti kihloissa tietenkin  ).
Ettei vaan sattuisi enään. Tilanne on jo aika huolestuttava aivan kuten sinullakin, koska menin minne tahansa en vain yksinkertaisesti kohtaa ketään joka sykäyttäisi kahta päivää enempää. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Tapaan kyllä miehiä erittäin helposti ja he usein pyrkivät seuraani, mutta joku ihme juttu sisälläni pidättelee. Minullekkin on sanottu, että nyt tulevana syksynä tai ennen synttäreitäni kohtaisin jonkun vakavamman tapauksen, mutta ajatuksena se tuntuu ihan mahdottomalta. En osaa edes kuvitella itseäni vaikkapa illallistamaan jonkun kanssa. Mahdankohan enään edes osata. Olen myöskin tullut siihen lopputulokseen, että ehkä ulkomaalainen mies ja kaukosuhde olis se mun juttu. noh...näitä pohdiskellessa nautin kyllä täysin tisuin tästä sinkkuelämästäkin!! Omasta rististään joka on kannettavana kannattaa kuitenkin aina löytää ne positiiviset puolet!!! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei voi olla totta, vaaka joukkarilla sama tilanne! Ja minä tunnen antaneeni jo menneet anteeksi, olisin valmis, ja yhtaikaa naurettava ajatuskin että joku kiinnostaisi.

Sanomatta on selvää että olen kysynyt jo liian monelta taholta että missä ja koska (kiitos vain Jadeania, leijonamieli ja muut) kun .. mutta olisihan se tärkeää että mies olisi älykäs, vauhdikas, vahva ja mukaansatempaava, olen miettinyt auttaisiko yhteinen usko, no miten minä täsmälleen uskon, jälleensyntymään ja valaistumiseen jne.

Eli niinpä. Minullakin on ollut paljon paljon tapailuja siis sellaisia tapailuja vähemmän, työyhteyksiä enemmän, enkä pelkää puhua kellekään, viime sunnuntainakin monelle miehelle ja tiistaina taas moikkailin nais ja miestuttuja, sitten ravintolaan.. ja taas jäin miettimään samaa. 

[Bilancia]

Hah..meillähän menee noi merkit ihan päittäin  siinäköö syy. Täällä kerran eräs ihana henkilö katsoi mun karttaa ja totesi että Jousimies naiseen sopii vallan mainiosti "Doris oli reissunainen" biisi  Kukas tälläiset sitten saa pysähtymään, kysyn vaan? Näen jotenkin aina hetkessä ihmisen läpi (ja usein näen siellä aika paljon tyhjää), joten ehkäpä senkään takia en edes ehdi kiinnostua kun jo näen mitä tuleman pitäisi. Suurin osa ihmisistä on niiiiin tyhjiä sisältä ja jotenkin vaan sellasia perusperusperus ihmisiä, että en jaksa nähdä vaivaa edes yrittää ihastumista sellaiseen. Usein kyllä tapaan myös ihan ihania pähkähulluja maailman matkaajia, mutta koska he ovat niin ihania niin haluan aina jättää heidät ystäviksi jotta he pysyvät silloin vierelläni pidempään. Skitsoa. Enpä taida edes itse tietää mitä haluan eikä kait tarvitsekkaan. Tuntuu niin hemmetin stressaavalta alkaa luomaan jotain vakavampaa suhdetta. Kaikki se toiseen tutustuminen ja itsestäänkin pitäisi kait jotain pystyä antamaan...huh huh. Stressavaa sanon minä  Mun frendit on jo sitä mieltä että ei mua ehkä tuu ikinä oikeestaan kukaan pysäyttämään silleen lopullisesti. Mitään keskinkertaisuutta ja sellasta "rennon mukavaa yhdessäoloa" kun en todellakaan kaipaa/halua, enkä sellaisessa suhteessa viikkoa kauempaa pysy. Missä on se mies, joka uskaltaisi mut ottaa?? Antaa mun tuntea olevani vapaa ja samalla rakastettu, antaa mun mennä sillon ku mun pitää päästä menemään, mutta ottaa mut takaisin kun kaipaan suojaa? Huooohhh...noh...ehkä joskus, tai sitten ei  Täytyy kyllä todeta, että ymmärrän sua aivan täydellisen täysin. Mun neuvoni: lopeta miettiminen tämän asian tiimoilta, flirttaile, nauti, kiusaa ja tee kaikkea kauheeta mitä vain vapaat ihmiset voi tehdä  Koska onhan tääkin aika siistii!!!!!!!! Joku tulee aivan varmasti kuitenkin joskus ja yleensä silloin kun sitä vähiten osaat odottaa. Be careful out there, because you never know when you party naked!!! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kiitos! Tiedän pitäisi ottaa asia kevyemmin ja paljon enemmän flirtillä, kuten 3v sitten ennen sitä herraa, koska minkäs sille mahtaa. Vaan kun. Ei tule mieleen yhtään miestä yli 2v ajalta paitsi seksikumppanit. Olen kyllä paljon edennyt exään liittyvästä surusta, mitä nyt luin ekaa viestiäni. Pitäisi nauraa enemmän tapahtuneelle ja edelleen pysyä avoimena. Vaik enemmän sitä satunnaista..   

Rohkeus, niin uskallan kyllä.. varmasti, kunhan vain.. you know! 

"Antaa mun tuntea olevani vapaa ja samalla rakastettu, antaa mun mennä sillon ku mun pitää päästä menemään, mutta ottaa mut takaisin kun kaipaan suojaa?!" 

[Bilancia]

Oletko miettinyt miksi et pysty päästään exästäsi irti? Pelottaako sua ehkä enemmän se, että jos päästät hänet lopullisesti niin sitten ei ole edes häntä ketä miettiä? En ole lukenut kuin ekan viestisi joten ehkä olet tätä asiaa jossain selventänytkin, mutta kuten jo tiedätkin, menneet pitää vaan jättää taakseen, koska muuten ei mitään uutta mahdu elämääsi. Vanha klishee, mutta ahhh..niin totta!
Kyllähän mä itsekkin mietin silloin tällöin mun exää ja satunnaisesti ollaan yhteyksissäkin, koska päätin että vaikka se teki mulle kaikki karmeimmat temput mitä voi tehdä niin en katkeroidu vaan olen tilanteen yläpuolella. ja niin olen ollutkin. Ja siitä olen äärimmäisen ylpeä. Eipä ole hänen jälkeen kyllä tullut ketään joka olisi mua yhtä paljon liikuttanut kuin hän, mutta jos se on sitten niin tarkoitettu meneväksi, että hän oli oikeesti se mun elämän mies ja sen jälkeen ei ketään samanlaista tule, niin olkoon sitten niin. Sainpahan ainakin hurjan ihanat ja karmeat 3 vuotta jossa oli enemmän tunnetta ja tappuraa kuin ehkä moni kokee koko elämänsä aikana (just ne keskinkertaiset, "mukavasta" elämästä nauttivat  ). Nyt vaan keskityn itseni hemmotteluun ja huoltamiseen, ystäviin, perheeseeni, satunnaiseen seksiin, hauskanpitoon ja elämään ylipäänsä! Se ei tarkoita sitä ettenkö miettisi asioita syvemmin, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Muuten palaa pahasti 

[^^Queen Nefertiti^^]

Oikeastaan olen päästänyt hänestä teknisestikin irti viime kesänä, mutta yksi ongelma on Saturnus vitosessani sekä radix että AP kartalla. Otan suhteet liian vakavasti. Siis se että menee naimisiin ja yhteen asumaan tarkoitti jo sitä, että ottaa vakavasti.
Pitäisi heittäytyä enemmän.. tai löytää edes joku, jonka kanssa heittäytyä.  Miten ottaa suhteet taas kevyesti, jos sitä kautta tulisi jotain vakavampaa tai kiinnostavampaa. Tai koska olin viimeksi sellainen? 90 luvun alussa varmaan..  :

Exäni ei kukaan oikeastaan kirpaissut kuin lopussa.. tai yksi ehkä myös alussa.. kyllähän se todistaa että kukaan ei omista ketään ja sinullekin löytyy uusi. Se ihan ensimmäinen oli eniten "se",  olimme niin läheisiä ja nyt olen ollut niin kauan itsekseni että tuntuu käsittämättömältä että olin joskus naimisissa. Mutta siis kun tapasin hänetkin viime kesänä, ulkomailla, koska on ulkomainen, rakkaus oli siinä, kuitenkin, miehessä pitäisi olla sitä spirittiä enempi.. äitinikin sanoi, "älä sure se oikea on sitten varmaan todella hyvä".. 

[Bilancia]

Oikeastaan olen päästänyt hänestä teknisestikin irti viime kesänä, mutta yksi ongelma on Saturnus vitosessani sekä radix että AP kartalla. Otan suhteet liian vakavasti. Siis se että menee naimisiin ja yhteen asumaan tarkoitti jo sitä, että ottaa vakavasti.


Pah..ei ne ongelmat mistään Saturnuksista vitosessa johdu. Päätät vain että et ota asioita heti niin vakavasti, mutta tietenkin ensin mietit mistä se johtuu että otat ne niin vakavasti? Uskon aina että kaikkeen on jokin syy. Tottakait ihmiset pitää sinällään ottaa vakavasti, ketään ei pidä ainakaan tietoisesti loukata (noh..joskus rapatessa roiskuu), eikä ketään pidä pitää pilkkanaan. Elä päivä kerrallaan asiassa kuin asiassa. Itse elän ainoastaan tunnin kerrallaan ja tiedän sen olevan ystävieni mielestä erityisen ärsyttävää koska kanssani on lähes mahdotonta sopia mitään etukäteen. Teen kaiken lähes aina hetken mielijohteesta. Se on mielestäni niin ahdistavaa jos tiedän jo tänään mitä teen huomenna. Opi olemaan kaikesta vapaa, älä anna minkään tai kenenkään pidätellä sinua. Asioiden liiallinen vakavasti ottaminen on kuin vankila. Annan tässä neuvoja kuin mikäkin pro, vaikka oma ihmissuhde-elämäni on täysin retuperällä  Omien vanhempieni liitto oli erittäin riitaisa, joten liekö siinä minun syy olla ottamatta mitään kovinkaan tosissani. Ehkä sinun syysi ottaa asiat liian vakavasti on sama? Sinun pitää ajatella miten ahdistavalta se toisesta tuntuu, jos olet heti pushaamassa suhdetta vakavaksi, mielenkiinto siinä menee väkisinkin. Tosin eipä tää munkaan tyyli ole mikään paras. Mennä lallatellen läpi kaikesta. Kaipa meidän jokaisen tulee olla juuri sellaisia kuin olemme. Joku vielä tulee ja rakastuu sinun totisuuteen suhteiden suhteen : ) Rakastaa sinua juuri siksi, että olet sellainen. Ja ehkä muhun joku rakastuu siksi että olen tälläinen tuulihattu. On ainakin kiva ajatella niin.

[Asterix]

Rakastuminen ei ole vaikeata, vaan kohteen kohtaaminen. Kyllä se siitä sitten hoituu..

Totta.. 
Kannattaa vain toivoa, ettei sitten kerralla
pärähdä useampi kohtaaminen yhtä aikaa
- ei sekään ihan mitään helppoa elämää ole.

[Eufrasyne]

SA, luin ainostaan ketjun alun eli ap. viestisi, ja en tiedä mitä tääl tällä hetkellä menossa, mutta noihin sun miesten pettymyksiin haluaisiin vastauksen..

Puhuit tulevaisuudesta, raha-asioista, ym...

Oliko ne asioita joita haluaisit toteuttaa?

Mikä estää sinua tekemästä niitä ilman miestä?

Olisiko niiden toiveiden toteutuminen tehnyt sinut onnelliseksi vai onkohan nyt vaan kyse ihmisistä, jospa ne ovat olleet vääriä, siis eivät ole tukeneet kehitystäsi jne..

Näin, jälkeenpäin kun ajattelet, mikä estää sinua tavoittelemasta sitä mitä tarvitset?  :

[^^Queen Nefertiti^^]

Koko ajanhan tavoittelen sitä mitä haluan ja vähitellen asiat toteutuvatkin.

Kyse oli kai siitä, onko hauska nousta joka päivä tekemään töitä yksin, hoitamaan lasta yksin, ystäviä ja sukua on, mutta ei rakastettua (ilo, jakaminen, tukeminen, että joku olisi tärkeä). On kai se ajateltava että näin on parempi. Tällä hetkellä en halua paljon käydä henkisissä ryhmissä, meditoidakin voi yksin. Onhan noita ryhmiä jos haluaa.

Jotenkin olisi hauskempaa jos olisi rakkautta, eikä sellaista työtä, maksamista, siis laskujen ja karman, vain.. mutta toisaalta kun ajattelee romanttista rakkautta, niin.. hmm.. siitä se sieluperheen kaipuu tuli, tosin en halua jälleen sieltä jotain karmaa, että onko se parempi näin?

Parempi olla yksin jos hyvää ei löydy.

[Eufrasyne]

SA, kiitos vastauksesta 

Jotenkin tiedän mistä puhut, elän myöskin itsekseni ja olisi kiva joskus jakaa asioita jonkun kanssa..  :

Mutta, tuolla ikisinkut osiossa jo asiasta kerroinkin..

Kuten sanoit parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa, olen samaa mieltä ja eiköhän meillekin vielä rakkaus ovelle tule.. Sitä kun jaksaisi odottaa.. Kärsivällisesti..     

[^^Queen Nefertiti^^]

Kenties.  Mutta ens kerralla en sotke raha-asioita miehen kanssa, kaikkea oppii. Eikö ole loistavaa? Kumpikin hoitaa omat asiansa ettei tule syytöksiä siitä, kuka sai kenet tekemään mitä. Eräiden kanssa minulle on usein iskenyt vähän liian suuret luulot, oikeastaan jokaisen. Ja yksi pyysi selostuksiaan anteeksi, kun piti palata maan pinnalle, mutta vika syytti minua.

Kumma kyllä kaikkeus kertoo minulle hassuja juttuja, vai millä selitätte että yhden exän nimi tai asuinpaikka tulee koko ajan vastaan eräässä yhteydessä?

Kevätaurinkoa vaan kaikille ja hymyä.  Luulen että jätetään tämä aihe toteutumaan vaikka.. ensi vuoden vaihteeseen.

Eikä sen miehen tarvitsisi kuin natsata näiden kanssa.

Nousuvaaka   (rakkaus kauneus estetiikka menestys)
Au joukkari  (menestys matkailu filosofia huumori kirjoitus)
Kuujoukkari  (miten tuon nyt sitten tulkitsisi)
Merkkari Skorppari  (väittelyjen voittaminen)
Venus Vaaka         (rakkauden planeetta paikallaan)
Mars Veskari        (viehtymys erikoislaatuiseen?)

[^^Queen Nefertiti^^]

Karsinpa hieman tätä.

Toivon että seuraava ihminen on kehityksessään suht pitkällä ja jos on jotain karmallisia juttuja ollut, hän olisi niistä kuivilla joka tasolla. Kuuntelen ja vertaan kyllä mielenkiinnolla mitä hänellä on ollut ja mitä itselläni. Toivon että hänellä olisi suht sama käsitys omasta henkisestä päämäärästään, ja huumorintajua  -  joitakin joukkari (koska ne otan tosissani tunnetasolla), joitakin oinasominaisuuksia (nousuni vastapooli ja noususolmuni), hieman vaakaa (kauneus)..   

Ja mitä hän on oppinut töistä ja projekteista, esim kuten minä olen mennyt 5-vaiheesta 7-vaiheeseen, ne ovat aikas erilaisia. Myön hänen tulisi sopeutua siihen että olen ykkönen elämänpolultani, ja tietyt planeettasijainnit voisivat olla sopivat - oliko niin, että ne olisivat vastakkaiset? Esimerkiksi, hänelle paljon tavaraa perinnön huoneeseen ja myöskin huoneeseen 6? Ja 4 eli koti, 5 eli rakkaus-luovuus, 9 eli ulkomaat, ja 11 eli suunnitelmat.

Toivon tiettyjen asioiden vain loksahtavan, niin että on selvää miksi tapaamme. Voisi olla hauska nähdä vähän selkeämpiä unia hänestä, kun unet viittaavat tällä hetkellä ihan mihin tahansa maihin ja persooniin, vaihtuvuus yöaikaan on kova.. 

Ja myös vastaus edelliseen, nousuvaakana + noususolmu DC:lla, opin,  olennaista on kyllä suhde toiseen jossain vaiheessa. 

PS Onhan näitä hyvä luetella, töissäkin firman kultaisessa hississä tulee vastaan toinen toistaan tylsempiä miehiä rakennus, mainos ja datafirmoista.. blaah.. 

[Brida]

En jaksanut lukea koko ketjua mutta vastaan ekaan ja viimeiseen.

Mä olen ollut yksin tyttäreni kanssa reilut kaksi vuotta. Tämän jakson aikana olen rakastunut vain kerran, ihmiseen joka kummittelee edelleen elämässäni, ystävä tasolla, josta mun myös luultavasti vain pitäisi luopua, sillä huomaan että se, ettemme ole pari häiritsee mua välillä liikaa. Tuntuu etten pysty rakastumaan enään muihin. No tältä samalta tuntui myös eron jälkeen ja kas kummaa tielle osui uusi rakkauden kohde. Valitettavasti se ei siis edennyt. Mutta uskon että se rakkaus osuu sunkin kohdalle kun itse olet valmis siihen, ehkä' sulla vaan on meneillään itsesi "rakennus"- vaihe ja se on vaan sulle hyväksi, niin mä yritän koko ajan itsellenikin vakuuttaa että nyt vaan on se aika että olen yksin, ja kyllä se rakkauskin saapuu aikanaan. Mutta koko ajan, viimeksi tänään pohtisin ettei mulle ole olemassa sitä oikeaa...  ja hulluinta tässä on se, että muistan miettineeni jo lapsena niin.

Kieltämättä vaatimustasokin on kova, mutta!!!!! Miksi pitäisi olla suhteessa järki syistä? Kyllä mä kuitenkin olen mielummin yksin kuin ihmisen kanssa jonka kanssa ei synkkaa "sielussa", ehkä olen naivii, mutta en suostu tyytymään vähempään. Kerroin tuossa joku aika sitten yhessä saitissa miten elämässäni on eräs härkä mies ja miten ajattelin että jos kerrankin voisin rakastua järkisyistä enkä intohimon huumassa... no, olen siitäkin ajatuksesta jo luopunut. Ei toimi, ainakaan mun kohdalla.

En sitten tiedä miten paljon uskaltaa tuijotella astrologiselta kantilta kumppanin sopivuutta... kun kerran kasvatus ja elämän kokemus painaa vaakakupissa niin paljon, toivon ettet säkään tee niin ja ettet ota mahdollisuutta ihmiseltä joka ei ole täysin sopiva astrologiselta kantilta. Koskaan kun ei voi tietää... 

Kesä tulee ja mieliala vaikuttaa huimasti rakkaus-asioihin. Mutta siihen vielä kun kerroit ettei mikään mies niistä sadoista joita olet tavannut sytytä, niin ehkei sen aika siis ole vielä. Ja varmasti se sytyttää kun aika on oikea. Ehkä sun mies on vielä huonossa parisuhteessa tahollaan ja tupsahtaa elämääsi kun et osaa odottaa....  :

Näin mä yritän vakuutella myös itselleni, saas kattoo sitten ! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos on valmis luopumaan, kun tuntee jo luopumisen prosessina, eikö silloin voi myös saada? Kun on tarpeeksi täysi.. vetää ehjää sielua luo?  Leikitään sulautumista mutta ei oikeesti sulauduta ikuisesti (jos hänenkin kaksoisliekkinsä on joku muu aineettomassa maailmassa)? Hänellä täytyy olla sama näkemys kuin minulla tästä seikkailusta ja illuusiosta jne, mutta hyvässä mielessä. 

Hei! Mitäs jos ensi kerralla luopuminen ei satu niin kovasti (sehän on vain auran, kokemuksen, kiintymyksen irroitus), niin eihän se sitten edes haittaa niin paljon. Kaikki ne eivät palaa kuvaan myöhemmin, jotkut palaavat jos on jokin kesken, kait. Puheväleihin, tai ohimennen kohtaamaan, tai vastuuta kantamaan.. luin tuosta syksyn AP kartastani Jupiter ja Pluto vitosessa, että silloin on valmis kohtaamaan raastaviakin mutta kaiken kaikkiaan vaikuttavia tunteita. Suhteet nyt eivät ole vain tunteita, mutta aika lailla sitä. JA mikä olisi raastavaa? Se että nyt visioitu juttu kaatuisikin, sittenkö taas visioisi jotain muuta?  Tarot näyttää edelleen hyviä merkkejä.. jos se nyt jotain tietää, omat kortit. JA suhteen lopustahan on nyt 26+ kk..

Jousimies
Osaat tänään esille nousevissa ongelmatilanteissa vaistomaisesti reagoida oikealla tavalla ja saatat pystyä selvittämään pahojakin konflikteja.

Nyt juuri AP kartallani:

huone 5                 

huone 7            (tuohon voisi kyllä liittyä erään kiihkeän oinaan kuviot kanssani, on siinäkin tapaus, aina alkaa naurattaa nämä vakavat aatokset rakkaudesta..hah; sama ajatus exän käytöksestä)