Sitä selvennystähän olen meediolta hakenut, muttei kyse ole mistään selvästä mulle osoitetusta viestistä vaan tämä aika on tiettyä kokeilua/testausta jota mediaaliset ihmiset joskus joutuvat läpikäymään voimakkaastikin tietyissä kasvupaikoissa.
Luojan kiitos, mulla on meediokontakteja. Ilman heidän neuvojaan olisin jo varmast lataamossa.
Tää mediaalisuus(paska)lahja kuuluu mun sielunsopimukseen ja ego panee voimakkaasti vastaan, näin mulle sanoi kaksi meediota.
26.6 oli TOSI voimakkaat energiat. Ilma väreili koko asunnossa ja enkelit tunsin lähelläni erittäin selvänä väreilynä.
Ei kyl pelottanut yhtään, onneks.
Täällä vaihtelee tosiaan miltei päivittäin energiat. Nyt on "tyhjää", ei ketään käymässä.
Näkijänainen sanoi mulle tosiaan että mua on viety eteenpäin vähän turhan nopeesti. Se hiton kanava aukee ja mä oon täs lähialueella herkin (mediaalisin) joten ne harhailijat hakeutuvat siksi mun luo apua hakemaan.
Mitä järkeä niiden on kuitenkaan minun luo tulla koska en ole valmis ja tarpeeksi pitkällä kehityksessäni että sanoman saisin auki?
Sit ne pörrää nurkissa ja tekee mut puolhulluks.
Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän menoon ja omaan herkkyyteeni.
En haluis joutuu tukeutumaan niihin meediomundoihin, mut pakko on ollut koska ei kukaan "normaali-ihminen" pysty auttaa näissä asioissa.
Ensimmäisen kerran kävin 27-vuotiaana kun aloin nähdä "outoja" ja säikähdin isosti.
Luulisi tosiaan että jos sielunsuunnitelmaan kuuluu tällainen, olisi se jotenkin luontevampaa ja helpompaa.
Harriet Piekkola sanoi aikoinaan että n.35-40 vuotiaana kommunikoin henkimaailman kanssa täysin sujuvasti. Taisin muuten jo kirjoittaa tästä aiemmin. No, enivei, sain silloin jo sätkyn et EI SAA¤¤¤A!!!!!
Ne meediokoulutuksen, vai mitä nimitystä siitä nyt voi käyttää, avautuvat pikkuhiljaa ja turvallisesti tulkitsemaan henkimaailman viestejä, mutta tällainen pikaoppi yksinään on aika pelottavaa aika ajoin.
"Sinun sielusi janoaa avautumista ja kanavana toimimista" Just joo!!!!
Olen kyllä empaattinen, oikeudenmukainen, auttamishaluinen ihminen, mutta ei kiitos henkimaailmalle.
Miks ne ei tunne etteivät ole tervetulleita mun kotiin?
Kaikista inhottavinta on koskettelu iholla. Olen rukoillut, itkien pyytänyt, raivonnut, turhautunut, kieltänyt, käskenyt että lähtivät pois, muttei se ole toiminut. Olen kiitollinen jokaisesta rauhallisesta hetkestä jolloin en tunne niin näitä lähestyjiä kuin enkeleitäkään.
Ihan oikeesti, tällasta en toivois kenellekään.
Itseeni voisin syyttää jos olisin pelannut spiritismia tai ollut jossain avaudu-kanavaksi-kehityspiireissä, silloin tällaiset ilmiöt kyllä ymmärtäis.
Monta vuotta sitten keskustelin netissä nuoren naisen kanssa jolla oli miltei identtiset kokemukset minun silloisten kokemuksieni kanssa näistä häiritsijöistä. Hän oli hyvin ahdistunut ja peloissaan. Näkijä oli oikein korostanut hänelle tätä hienoa lahjaa.
Ei se todellakaan mikään lahja ole, vaan kiusallinen normaalielämää häiritsevä harmi.
Anteeksi tää valitus mutta näin mä voin avautua, en sillä toisella tavalla
