seuraava »

[dote]

En edes tiedä mistä aloittaa, mutta samankaltaisia kokemuksia kuin Verninialla. Todella siis ihan pienestä asti olin peloissani lapsuudenkodissani, aina jotenkin varpaillaan ja sellainen olo kuin siellä olisi jotain "ylimääräistä" - olen pelännyt myös pimeää aina.

Vuosi sitten muutin nykyiseen asuntooni ja samat pelot ja tuntemukset on täälläkin, tunne siitä etten ole yksin ja sellainen varuillaan olo koko ajan. Nyt vasta kun tätä ketjua selailin, havahduin kun ymmärsin että kaikenmaailman ihmeellisiä naksumisia yms. täälläkin, en vain todellakaan ole osannut tähän mediaalisuuteen yhdistää, vaikken olekaan niille "luonnollista" syytä keksinyt. Näiden äänten säikäyttäminä olen viimeisen kuukauden aikana pariin otteeseen valvonut valot päällä aamuun asti, kun en ole uskaltanut käydä nukkumaan.

Sijaisäitini (joka siis on minulle kuin oma äiti, koska olen sijaisvanhempieni luona koko ikäni asunut ennen poismuuttoani) omaa jonkinlaisia parantajanlahjoja, joita olen aina tosin pitänyt täysin huuhaana. En tiedä mahdanko olla millään tavalla mediaalinen, mutta empaattinen ja herkkä kyllä olen ja omaan hyvin voimakkaan intuition.

Jos jollain olisi tähän kertomukseen jotain sanottavaa niin kuulisin kyllä mieluusti ajatuksia tästä.

[Verninia]

Olen saanut nyt apua tuohon häiritsijään kolmen ihmisen voimin, kiitos tosi paljon siitä Pikkari ja Unelmassa. Talon tunnelma on rauhoittumaan päin, mutta minulla on tunne, että tämä paikassa kiinni oleva mies ei ole vielä lähtenyt kokonaan, vaan käyskentelee jossakin lähettyvillä, mutta ei aiheuta enää mitään näkyviä reaktioita talon sisällä.

Minulla on sellainen etiäinen, että jostain syystä hän tarvitsee minut kohtaamaan hänet ja sanomaan, että nyt on sinun aikasi siirtyä turvallisesti eteenpäin. En ymmärrä, miksi minä, mutta sellainen tunne minulla on. Ongelmana on vaan, että tämä pelkoa talossa koko lapsuuteni ajan aiheuttanut henkilö pelottaa minua suunnattomasti edelleen, jos hänet pitää kohdata. En oikein tiedä pitäisikö rohkaistua, vai odottaa vielä vähän aikaa. Miten näissä tilanteissa yleensä toimitaan? Olen sydän syrjälläni jos tämä isäntä ilmestyy eteeni fyysisessä muodossa, sitä en halua!
Palasin omaan kaupunkikotiini ja täällä ei ole aistittavissa yhtään ketään! Mikä iso ero, eli isäntä on nimenomaan kiinni tuon talon maaperässä, eikä minussa, huh!

En edes tiedä mistä aloittaa, mutta samankaltaisia kokemuksia kuin Verninialla. Todella siis ihan pienestä asti olin peloissani lapsuudenkodissani, aina jotenkin varpaillaan ja sellainen olo kuin siellä olisi jotain "ylimääräistä".

Vuosi sitten muutin nykyiseen asuntooni ja samat pelot ja tuntemukset on täälläkin, tunne siitä etten ole yksin ja sellainen varuillaan olo koko ajan. Nyt vasta kun tätä ketjua selailin, havahduin kun ymmärsin että kaikenmaailman ihmeellisiä naksumisia yms. täälläkin, en vain todellakaan ole osannut tähän mediaalisuuteen yhdistää, vaikken olekaan niille "luonnollista" syytä keksinyt.

Sijaisäitini omaa jonkinlaisia parantajanlahjoja, joita olen aina tosin pitänyt täysin huuhaana. En tiedä mahdanko olla millään tavalla mediaalinen, mutta empaattinen ja herkkä kyllä olen ja omaan hyvin voimakkaan intuition.

Jos jollain olisi tähän kertomukseen jotain sanottavaa niin kuulisin kyllä mieluusti ajatuksia tästä.

Laitoitkin mulle viestiä, mutta vastaan nyt pidemmästi kun on aikaa. Talothan napsuu ja kopsuu joka tapauksessa oli ne vanhoja tai uusia, puutalon tai puulattiat on kovia narisemaan. Mutta joskus narinan takana on toki muutakin! Kannattaa kokeilla yöllä radion hilaamista sängyn viereen, niin ettei keskity narinoihin vaan kuulee läheltä vaikkapa vaan musiikin. Yöradio on ainakin itselle semmoinen, mikä rauhoittaa vaikka sieltä välillä karmeeta humppaa tuleekin. Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän talo narisee. Ja jos joku siellä tosiaan on narisemassa, niin sehän vaan riemastuu kun huomaa, että joku on kuulolla.

Meillähän on kaikilla mukanamme aina kaikenlaisia suojelijoita, olisiko mahdollista, että aistisit nämä henkilöt ja säikähtäisit aina sitä? Oletko ottanut asiaa puheeksi sijaisäidin kanssa, mitä hän sanoo asiaan, onko hän mahdollisesti aistinut samaa talossa tai ympärilläsi? Kun pelko iskee, kannattaa kokeilla rukoilemista, itse pyydän aina lisäapua enkeleistä. Paikoillaan istuminen lamauttaa, kannattaa alkaa puuhastella jotakin, eri juttu tietysti jos on aamuyö ja nukkuma-aika. Jos sun juttusille on tulijoita, voit pyytää niitä odottamaan asioidensa kanssa, tai poistumaan. Tällasia tuli mulla mieleen!

[pikkari]

Ajattelin jo poistella noita vanhoja viestejä mutta kyllä tää sama ajatus mieleen tulee: sinä olet hänelle valo ja tämä liittyy sinun kehitykseen tällä osa-alueella että tuli tällanen tapaus.
Ajattele sitä oppina.
Ei sinua kiusata vaikka siltä tuntuu nyt. Niinhän minäkin sen koin kun tän ketjun aloitin sata vuotta sitten.
Tässä tapuksessa on varmaan pelosta pois oppiminen joka voi olla kyllä raskasta mutta ei kestä pitkään. Uusia tilanteita voi tulla sit matkan varella mut sit ne ei enää säikytä kun olet jo kerran läpikäynyt
Tiedän että ärsyttää mutta tällä tapahtumalla on tarkoituksensa.
Olen hengessä mukana mutta muista että nämä tapahtumatkin kuuluvat sielun suunnitelmaan, siihen mitä olet sopinut elämässäsi tapahtuvaksi.
Joissain tapauksissa siihen voi liittyä koko perhe.
Minä koitan auttaa vielä. Rukoilemisesta ei ole haittaa ikinä 
Niin vielä se, että jos uskallat kohdata sitä parempi, kai.. No hei mä en uskalla nähdä omaa miestäni joten aika väärä ihminen neuvomaan mutta tosiaan koitan olla avuksi kun hiljennyn
Tää on mielenkiintoinen juttu. Selviää kyllä.

[pikkari]

Nyt sieltä ainakin lähti jotain vanhaa pois

[Verninia]

Ajattelin jo poistella noita vanhoja viestejä mutta kyllä tää sama ajatus mieleen tulee: sinä olet hänelle valo ja tämä liittyy sinun kehitykseen tällä osa-alueella että tuli tällanen tapaus.

Tässä tapuksessa on varmaan pelosta pois oppiminen joka voi olla kyllä raskasta mutta ei kestä pitkään.
Olen hengessä mukana mutta muista että nämä tapahtumatkin kuuluvat sielun suunnitelmaan, siihen mitä olet sopinut elämässäsi tapahtuvaksi.
 koitan olla avuksi kun hiljennyn
Tää on mielenkiintoinen juttu. Selviää kyllä.

Voi hyvin olla, tai näin olen asiaa viimepäivinä ajatellutkin, että tämä ihminen on jollakin lailla minussa kiinni, tosin paikkasidonnaisesti vain tuossa talossa.

Nyt sieltä ainakin lähti jotain vanhaa pois

Olen tällä hetkellä pois tästä rakennuksesa ollut noin viikon, joten en osaa sanoa sen tämänhetkisestä tunnelmasta mitään, raportoin taas kun muutaman päivän päästä palaan. Mutta kiitos edelleen sinulle! Mitä teit, näitkö lähtijän, luuletko, että lähti kokonaan?

[pikkari]

En osaa sanoa tarkkaan mutta pe-la välisenä yönä rukoilin paljon ja pyysin apua myös sinun tilanteeseen. Toivottavasti auttoi
Näkee sitten kun palaat paikalle mutta kyllä se on puhdistunut ainakin hieman. Ainakin se henki ei ole niin vahvana vaikka voi koittaa olla koska edelleen näen sen "nämä on minun maita" Ei pahantahtoinen mutta just sellanen materialistinen jumittaja jotka on välillä hieman hankalia jättämään niitä omia mantujaan. Mistä toi sana tuli mun päähän?
No, ole huoleti kuitenkin  Joskus nämä asiat vie hieman aikaa mutta ovat kyllä selvitettävissä
Joskus näille pitää vaan takoa se oppi päähän etteivät kuulu enää tänne vaan Valoon.
Unelmassa kuvaili hyvin tän kaverin ja mä sain siitä sit vielä selvemmän kuvan. No harm.
Tähän tulee kyllä nyt nainenkin mieleeni..
Tän sinänsä lupsakan ukkelin takana on nainen joka ei ole niin kiva ja tämä energia on luultavasti näiden kahden yhdistymä
Tiedän ihan omasta kokemusta että henget voi niputtautua niin ettei pätevä meediokaan osaa erottaa kuinka monta heitä on siinä kimpassa
Näin tapahtui mun kodissa aikoinaan kun ne koitti viestittää että muuttakaa homeasunnosta pois
No sit kun lähdettiin pois remontin alta, tulikin ihan uusi tuttavuus mulle. Mieheni ukin vaimo Veera.
Kaksi vuotta sit kun oltiin poissa tästä asunnosta ihanassa isossa kakkoskodissa juttelin tän Veeran kanssa usein syysiltaisin parvekkeella, join inkivääriteetä ja poltin camel-tupakkaa.
Oli pakko kirjoittaa toi kun menin niin ihanaan muistoon...
Veera on ollut kuolleena jo yli 20v ja tunnistin hänet heti kuvasta jonka näin hänestä ekaa kertaa yli puoli vuotta näiden parvekohtaamisten jälkeen
Hän oli tosi daami. Päivät pitkät puhui puhelimessa Coco Chanelin puvuissa, poltti tupakkaa holkista, joi teetä ja viiniä samalla Oli opiskellut paljon ja puhui viittä kieltä muttei tehnyt oikeestaan mitään järkevää koko elämäsä aikana ja sai sydärin viiskymppisenä johon kuoli. Boheemi ja näki kai minussa kaltaisena. Tosin minä mikään CC nainen ole mutta samoja piirteitä meissä on jopa ulkonäöltä.
Tollaset kohtaamiset on tosi mukavia. Mä sain uudesta puhtaasta isommasta kodista jo voimaa ja sit toinen auttoi vielä noin kauniisti. Lämmöllä muistan 

[pikkari]

No kerronpa tähän vielä toisen kohtaamisen viime viikonlopulta. Rukoilin ikoni sydänchakran kohdalla ja pyysin apua monille ihmisille. Sit taas yllättäen ilma alkoi väreillä ja luulin että mieheni lähestyy koska niin samankaltainen energia oli, mutta se olikin mieheni isä. Ortodoksipappi joka on ollut henkimaailmassa jo 30 vuotta .
Mieheni sanoi monta kertaa että faija olis tykännyt minusta ja nyt oli tosi kaunis kohtaaminen. Antoi neuvoja ja lohdutti. Itkin varmaan tunnin sen tapaamisen aikana ja sen jälkeen koska se oli kuin puhdistus
Mä en toivo näitä juttuja enkä halua puoleeni vetää mutta kyllä nämä kohtaamiset on olleet kuin hengellistä terapiaa hieman samalla tavalla kuin meediolla käynti mutta henkilökohtaisempia.
Ystäväni antama ikoni on voimaltaan vahva, olen sen huomannut.
Pidän välillä tyynyn vieressä öisin.

Tuo lähestyminen tosiaan alkoi rukoksesta. Meedio kehotti meitä mieheni kanssa menemään spitualistisen seuran kehityspiiriin ja me naurettiin monet kerrat mitä hämmennystä siellä saatais aikaan eikä koskaan päästy sinne asti kuitenkaan.
Rokkikukko ja ylimeikattuihmenainen pienessä pilvessä. Onneks ei ehditty mennä ja minäkin hieman tapojani olen parantanut mutta sekin tuli täs mieleen että todellakaan ulkonäön perusteella ei voi määritellä ihmistä, mutta SILMISTÄ näkee millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä

[pikkari]

Ja vielä jatkuu... Uskon kyllä että tässä maailmassa on synkroniaa, sillä tiedän ettei mieheni olisi halunnut jättää mua yksin ja puhuttiin siitä paljon että mielummin kuollaan yhdessä vaikka missä onnettomuudessa. Nyt olen kuitenkin kummallisessa symbioosissa ihmisen kanssa joka näki mieheni kuolleena.
On ehdotellut vaikka mitä mutta ei ole siitä kiinni vaan tosi vahvasta sielullisesta yhteydestä. Telepatia toimii miltei täydellisesti samoin meidän outo huumorintaju ja yhteistyö

Meedio sanoi että tulen ymmärtämään mun ja mieheni suhteen kunnolla vasta sitten kun kuolen. Hän odottaa minua, ja mä odotan kuolemaa silloin kun on huono olo.
Tehtävä on kuitenkin kesken joten tulee vaan jatkaa matkaa...

[Verninia]

En osaa sanoa tarkkaan mutta pe-la välisenä yönä rukoilin paljon ja pyysin apua myös sinun tilanteeseen. Toivottavasti auttoi
Näkee sitten kun palaat paikalle mutta kyllä se on puhdistunut ainakin hieman. Ainakin se henki ei ole niin vahvana vaikka voi koittaa olla koska edelleen näen sen "nämä on minun maita" Ei pahantahtoinen mutta just sellanen materialistinen jumittaja jotka on välillä hieman hankalia jättämään niitä omia mantujaan. Mistä toi sana tuli mun päähän?
No, ole huoleti kuitenkin  Joskus nämä asiat vie hieman aikaa mutta ovat kyllä selvitettävissä
Joskus näille pitää vaan takoa se oppi päähän etteivät kuulu enää tänne vaan Valoon.
Unelmassa kuvaili hyvin tän kaverin ja mä sain siitä sit vielä selvemmän kuvan. No harm.
Tähän tulee kyllä nyt nainenkin mieleeni..
Tän sinänsä lupsakan ukkelin takana on nainen joka ei ole niin kiva ja tämä energia on luultavasti näiden kahden yhdistymä
Tiedän ihan omasta kokemusta että henget voi niputtautua niin ettei pätevä meediokaan osaa erottaa kuinka monta heitä on siinä kimpassa.

Kirjoitin äsken pitkän viestin, mutta kun pääsin kuvailemaan tätä naista, viesti tilttasi. Sattumaako? No, joka tapauksessa kiitos valtavasti sinulle avustasi. On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa, mutta olen halunnut tarkkailla tilannetta ennen kun teen hätäisiä johtopäätöksiä mistään. Näit siis miehen? Näitkö miehen ympärillä jonkun ympäristön, missä hän oli ja vietti aikaansa, oliko se tätä aikaa vai mennyttä? Kysyn tätä vahvistukseksi sille, että itse koen että hän on vaihtanut talossa olinpaikkaansa.

 Eilen näin tämän miehen keittiön oven raosta. Mies istui eteisessä tuolilla selkä suorana, mutta jollain lailla väsyneennäköisenä, kuin odottaen jotakin, mutta mitä? Sanoin hänelle, että mene jo ja suljin yhteyden. Samana iltana eteisen seinältä tippui suuri isäni työmaakäytössä ollut taskulamppu. Isä ihmetteli, miten se on mahdollista. No, voihan nuo tippua itekseenkin, mutta voisin kuvitella että näillä on yhteys.

Olen saanut tämän talon kanssa apua nyt kolmelta ihmiseltä, teiltä etänä ja yksi ystävä kävi täällä tekemässä suojaukset paikkoihin, joissa mies on ilmestynyt. Mies on edelleen länsä, mutta hänen energiansa ei enää ylety tälle toiselle puolen taloa, ihan kun häntä ei olisi, se jäätävä negatiivinen energia on poissa, tai ainakin vaihtanut paikkaa ja osittain vähentynyt. Mutta eihän sitä sovi ketään pulaan jättää, ainakin kun noin sitkeästi täällä pysyy. Mutta Luoja tietää uskallanko joskus olijaa puhutella....

Olen parina yönä vanhasta tottumuksesta herännyt ja tarkistanut, ettei sängyn vieressä seiso ketään. Ei ainakaan tämä mies, enkeleitä on paljon ja siitä olen hyvilläni.

Mutta vielä tästä naisesta jonka näit, hänestä minulla ei tule suurta tuttuuden tunnetta, mutta tämmöinen mielikuva tuli: tummansininen, lähes mustasta villakankaasta ommeltu siveellinen puku (hame, jakku), nainen on laiha ja enemmän vanha kun nuori, eikä hän pidä siitä että kirjoitan hänestä.

[Verninia]

No kerronpa tähän vielä toisen kohtaamisen viime viikonlopulta. Rukoilin ikoni sydänchakran kohdalla ja pyysin apua monille ihmisille. Sit taas yllättäen ilma alkoi väreillä ja luulin että mieheni lähestyy koska niin samankaltainen energia oli, mutta se olikin mieheni isä. Ortodoksipappi joka on ollut henkimaailmassa jo 30 vuotta .
Mieheni sanoi monta kertaa että faija olis tykännyt minusta ja nyt oli tosi kaunis kohtaaminen. Antoi neuvoja ja lohdutti. Itkin varmaan tunnin sen tapaamisen aikana ja sen jälkeen koska se oli kuin puhdistus
Mä en toivo näitä juttuja enkä halua puoleeni vetää mutta kyllä nämä kohtaamiset on olleet kuin hengellistä terapiaa hieman samalla tavalla kuin meediolla käynti mutta henkilökohtaisempia.

Kuulostaa älyttömän hienolta tämä kohtaaminen. Olet rohkea, kun uskallat ottaa näitä vastaan.

[pikkari]

No kuule mä en ole yhtään rohkea kuin näiden ns läheisteni kanssa. Mulla on sellanen fiilis että tähän juttuun tarvitaan oikea osaaja eli meedio tai joku vastaava ihan paikan päälle koska minä näine intuitiivisine näkyineni en osaa poistaa jumittajaa. Toki voin rukoilla mutta mun näyt on välähdyksiä tai intuitiivista tietoa.
Sinä osaat enemmän kuin minä.Luota itseesi
Sen naisen kuvailit ihan selvästi ja tuli hieman sama kuva mutta mikä näitä yhdistää siihen mestaan ja miksei ne katoa on ihan täysi mysteeri mulle.
Saatko selville jostain sen paikan historiaa?
On olemassa joku ihminen joka voi kertoa sulle...

[pikkari]

Ilmaisin hieman huonosti tossa edellisessä viestis mutta tosiaan sinne paikan päälle pitäis saada joku pätevä meedio koska harvoin (?) nää paikalleen jämähtäneet pahaa tahtoo ja tätä korostan varmaan loppuikäni että ihmisellä on oikeus määrätä omasta tilastaan ja sinne ei tule muut kuin kutsutut
Toisten auttaminen näillä taidoilla on myöskin hieman haparoivaa koska mä näen kohdatessa, en niin hyvin kaukaa
Todellakin toivon että tilanteeseen saat avun
Mä olen hengessä mukana ja toivon sinulle paljon rohkeutta. Rukoile sitä
Mulle sanoi näkijänainen aikoinaan juuri näin rukoile että Jumala antaa lisää rohkeutta

Kyllä muakin pelottais ehkä ihan tuntemattoman hengen kohtaaminen siis jos sen ihan näkee mutta heil on kuitenkin vahemmän voimaa kuin meillä elävillä joten sisänsä pelko on turha.
Merkityshän tällä tapauksella on sinun oman henkisen kasvun kannalta mutta joskus ne tilanteet on aivan sairaan rasittavia josta tämä ketjukin nimensä sai

En ymmärrä tota että ystävä kävi suojaamassa. Mitä suojattavaa on? Eteenpäin tulis johdattaa. Jos enkelit aistit siinä tilassa pyydä että he auttavat viemään ne sielut Valoon. Arkkienkeli Mikael sekä Arkkienkeli Metatron ovat tässä erittäin hyvä apu 

Ns. häirikön puolesta rukoilu ei kaikilta onnistu mutta ainakin voi koittaa edes antaa anteeksi ja pyytää enkeliapua Kristuksen nimessä
Näillä eteenpäin. Sinä opit omalla tavallasi aivan varmasti mutta tässä perusjuttuja

[Verninia]

Saatko selville jostain sen paikan historiaa?
On olemassa joku ihminen joka voi kertoa sulle...

En ole vielä ehtinyt käydä sen ihmisen puheilla, joka tässä paikassa sijainneesta kievarista jotain tietää. Tarkoituksissa on kyllä vakaasti käydä vielä tämän kesän aikana. Aikaa ei ole paljon, koska vanhus on 90-vuotias, eli asian kanssa ei minun kannata viivytellä.

Todellakin toivon että tilanteeseen saat avun
Mä olen hengessä mukana ja toivon sinulle paljon rohkeutta. Rukoile sitä
Mulle sanoi näkijänainen aikoinaan juuri näin rukoile että Jumala antaa lisää rohkeutta.
En ymmärrä tota että ystävä kävi suojaamassa. Mitä suojattavaa on? Eteenpäin tulis johdattaa. Jos enkelit aistit siinä tilassa pyydä että he auttavat viemään ne sielut Valoon. Arkkienkeli Mikael sekä Arkkienkeli Metatron ovat tässä erittäin hyvä apu.

Kun aivan tuntematon ihminen auttaa, se tuntuu uskomattoman ja sanoinkuvaamattoman hyvältä. Toivottavasti minä voin omissa toimissani lähettää sitä hyvää eteenpäin, mitä sinä pistit tänne jakoon. Rohkeuden rukoileminen on hyvä neuvo.

Käytin ehkä väärää verbiä tuohon suojaamisasiaan, ystävä sanoi että hän oli käynyt piirtämässä paikkoihin joissa mies on ilmestynyt joitakin symboleita, en tiedä asiasta tarkemmin. Hän on kuulema unityönä käynyt piirtämässä näitä  symboleita esim nukkuvien sänkyjen alle. Itse en vielä symbolityöskentelyä tunne.

Ja hei! Sen jälkeen kun näin tämän miehen eteisessä ja sanoin hänelle ehkä vähän epäkohteliaastikin, että Mene jo! (Sanatarkasti en muista mitä sanoin, mutta jotakin käskevää ja vähäsanaista), täällä on ollut rauhallista ja yöni olen nukkunut erittäin hyvin. En tiedä, tarvitsiko tämä täällä jumittaja vain minut kaiken sen jälkeen sanomaan hänelle henkilökohtaisesti, että nyt on aika mennä, kun muut ovat jo tilannetta hänelle edeltä selittäneet. Ehkä hän oli valmiina eteisessä sen takia, että siirtyisi siitä eteenpäin, kun pyyntö tulee? Mutta rauha tässä mökissä ja kaikki hyvin! Olen hyvillä mielin. Ehkä en olekaan hullu! Ehkä mulla on vilkas mielikuvitus, mutta en silti ole kuvitellut tätä asiaa, vaikka niin monta vuotta olen niin sitä itselleni selittänyt. Tällä hetkellä hienolta tuntuu ajatus siitä, että vihdoin näin tämän miehen, joka on eloani tässä talossa häirinnyt lapsuudestani lähtien- ja että hän on nyt mitä luultavimmiin päässyt itsensä kanssa eteenpäin.

[Verninia]

Ompa joka puolelta kummallista, ettei kummassakaan kotonani ole kerrassaan ketään kutsumatonta vierasta, ainakaan niitä negatiivista väreilyä säteilevää tyyppiä! Tältäkö tämän olisi aina kotonaa pitänyt tuntua? Onneksi saan nauttia siitä nyt. Kukaan ei herättele yöllä, kukaan ei varto käytävän päässä, availe ovia tai siirtele tavaroita. Ihan mieletöntä!

En vaan voi olla miettimättä, että nyt kun tämä monta kymmentä vuotta talon maaperässä jumissa ollut isäntä on jatkanut eteenpäin... onkohan sillä nyt hyvä olla, olinko liian jyrkkä kun sanoin että nyt on lähdettävä: vai olisiko pitänyt olla jyrkkä jo aikaisemmin? Ehkä kaikki on hyvin myös sillä suunnalla, voinan lähetellä maailman ääriin ainakin toiveita.

[pikkari]

Olen ollut yhteydessä Esko Jalkasen yhdistykseen ja tänään tuli taas s-postia: "Yksi vainajahenki saatiin eteenpäin joten toivottavasti siellä helpottaa. Joskus asiat ovat Korkeimpien lakien alaisia, eikä kaikkia voida heti poistaa"

Siis mitä helvettiä??!!! Mä en tajua nyt lainkaan
Joku on siis esiintynyt miehenäni. Puistattava ajatus  ja kuinka monta niitä on ja miksi?

Olen kirjoittanut neljä viestiä E.J:n kuntoutuspalveluun saadakseni tietoja elimistöni vahvistukseen ja nyt tulee infoa jostain vainajahengestä 
Kun pari viikkoa sitten kirjoitin ekan sp-viestin heille mun olo alkoi huonontua josta seurasi sit tietenkin monta lisäkysymystä. Tavaroiden/papereiden liikuttaja ei siis olekaan mun mieheni ja tää tieto järkyttää.
Joku kusettaa mua negapuolelta ja mä en ole edes tajunnut sitä
Mä pysyn näistä asioista nyt jonkun aikaa täysin erossa ja koitan olla ajattelematta koko henkimaailmaa