Ratkaisu
|
|
« Vastaus #16 : 11.05.2010 18:20:05 » |
|
Noh, jokainen itse määrittelee mikä on pettämistä ja mikä ei. Itse olen pitänyt ohjenuorana itselleni sitä, että sen mitä minä teen tai ajattelen, niin siten saa myös kumppanini tehdä, jos samanlaisesta käytöksestä mitä itse harjoitan loukkaannun toiselle, on vika minussa, ei siinä toisessa. Meillä on tämän viiden vuoden suhteen aikana ollut molemmilla jonkuntasoisia ohimeneviä ihastuksia ja olemme antaneet toisillemme luvan flirttailla, kunhan se on viatonta. Mielestäni on normaalia ajatella harrastavansa seksiä vieraiden ihmisten kanssa, kunhan muistaa, että käytännössä sitä ei kannata harrastaa, jos suhteen haluaa kasassa pitää. Itse asiassa jaamme tälläiset asiat keskenämme, joten tiedämme missä mennään noin suurinpiirtein. Minulle ajatuksen tasolla tapahtuva fantasiointi ja pohdinta ei ole pettämistä, sillä en usko, että kukaan pystyy olemaan pitkässä suhteessa ajattelematta muita kumppaneita. Uskollisuuteen pitkässä suhteessa uskon, mutta mielestäni sen tulee tulla vapauden kautta. Toisen ajatuksia ei voi kahlita. Kun antaa toiselle fantasian ja ajatuksien vapauden tuntuu hyvältä, kun huomaa, että se toinen ei haluakaan pettää sinua vaan hän päättää olla joka päivä sinun kanssasi. Sillä on erittäin paljon merkitystä siirtyykö ajatuksista käytännön toimiin.
En siis tietenkään tiedä, miten lähellä pettämistä miehesi oli ja jos koet sen pettämiseksi niin silloin se sitä sinulle on. Kukaan muu ei voi sanoa, miten sinun tulisi toimia. Avoin keskustelu on yleensä paras keino. Tässä on toisaalta myös hyvä tilaisuus käsitellä kaikki suhteen mahdolliset ongelmat kerralla kun kissa on jo nostettu pöydälle. Siis toki ainoastaan jos niin itse haluat.
|