seuraava »

[Ave^^]

Lisäys.
Suhteisiini liittyy paljon sellaista järjellä vahvistamista. Vaikka tunne sanoisi mitä, mietin onko järkeä?
Mihin perustuu,
onko kestävyydelle jatkoa,
mitä yhteiselo voisi olla,
haluanko sitä, mitä elämä toisen kanssa olisi, käytännössä, jatkossa?
 
 

Sama täällä..
Mutta Eileithyian tekstiin viitaten, minä kyllä kuukalana sokaistun. Sokaistun ja "ajaudun" suhteisiin. On se vaan niin ihanaakin.. Kuitenkin sen luottamuksen muodostuminen kestää aikansa, ja oikeastaan minulle voi se muodostuakin ainoastaan sen suhteen aikana, silloinhan sitä oppii tuntemaan toisen lähemmin. Kehoni voi saada helpommin mutta sydäntäni ei niinkään.. Kuulostiko tuo nyt jotenkin huoralta?   Mutta kaipa ymmärtänette mitä tarkoitan.  

Minä en oikein näe mitään muuta syytä harrastaa lyhyitä suhteita kuin juuri se ihastumishuuma. Onhan niitä varmaan, mutta itselläni nyt voisi olla ainut syy tuo. Mutta siihenkin kyllästyy.. alkaa kaipaamaan jotain muuta..



Muok. Olen huomannut sellaisen että kun tunteet, se luottamus siis, muodostuvat hitaasti ja käy päässänsä jo valmiiksi läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, niin sitten kun jos se suhde ei siihen karahda, vaan siitä syntyy jotain, niin silloin alkaa enemmänkin tulla päähän sellainen ajatus että ei sitä tarvitse kuin miehen joka on hyvä. Se tunneside on kuitenkin muodostunut jo niin voimakkaaksi sen ihmisen kanssa, että monilla asioilla ei ole enää väliä. Ehkä siinä on se, että on niin kova työ löytää uusi ihminen siihen tilalle. Ja on siinä myös se, että kun se rakkaus kerran syntyy, niin se on aika paljon kestävä sitten. Miehen pitäisi olla todella paha että siitä lähtisi.

Mulla vaan yleensä ottaen on suhteet aina karahtaneet johonkin. En tiedä miltä se tuntuisi kokea se kyllästyminen, kokisinko sellaista..

[Eileithyia]

Minä en oikein näe mitään muuta syytä harrastaa lyhyitä suhteita kuin juuri se ihastumishuuma.

Olen samaa mieltä. Ihmiset lähtee nykyään vakavaan suhteeseen niin helposti. Ne ei ymmärrä että se huuma ei kestä, se on pelkkää kemiaa ja kun se haihtuu niin aijai. Tulee kyllästymisiä ja muita ikäviä asioita. Se tyyppi ei enää olekkaan maailman ihanin vaan täys kusipää.   Oivoi, no mitäs hyppäsivät pää edellä sinne minne ei olisi pitänyt.

Itellä muuten kuu jousimiehessä, en oikein tiedä että miten se sitten vaikuttaa näihin tunne asioihin.

[Ave^^]

Ei se huuma mistään pahastakaan ole. Kyllä mielummin valitsen suhteen jossa on selviä huippua ja pohjia, kuin sellaisen ihan jees -suhteen. Neutraali on kirosana, eikö niin?  Joskus lapsena kuvittelin, etten koskaan tulisi kokemaan rakastumista, vaan joutuisin vain tyytymään johonkin ihan hyvään tyyppiin. Suunnittelin joitain kriteerejä millä perusteella valitsisin sen miehen. Että mitä sitten ainakin haluan edes ulkoisesti elämääni jos en muuta saa. Romukopassahan ne kaikki kriteerit on nykyään.  Jostain luin että suhteet joiden alussa ollaan oltu rakastuneita, kestävät kolhuja paremmin sillä aina voidaan mielessä palata takaisin siihen aikaan. Mutta siis, miksi sitä edes pitäisi olla siinä huumassa koko ajan? Miksi ihmiset tavoittelevat sellaista nykyään? Siinä huumassa kun ei edes näe kovin rehellisesti sitä ihmistä, ja jos lopettaan suhteen kun se tyssää, niin eihän sitä koskaan oikeastaan edes ollut tuntenut koko ihmistä. Kyllä minä ainakin kaipaan sellaista syvempää ystävyyttä ja läheisyyttä, ja rakkautta, jonkun kanssa. Näköjään tykkään jauhaa tästä asiasta nyt paljon. 

[Eileithyia]

Ei se huuma mistään pahastakaan ole. Kyllä mielummin valitsen suhteen jossa on selviä huippua ja pohjia, kuin sellaisen ihan jees -suhteen. Neutraali on kirosana, eikö niin?  Joskus lapsena kuvittelin, etten koskaan tulisi kokemaan rakastumista, vaan joutuisin vain tyytymään johonkin ihan hyvään tyyppiin. Suunnittelin joitain kriteerejä millä perusteella valitsisin sen miehen. Että mitä sitten ainakin haluan edes ulkoisesti elämääni jos en muuta saa. Romukopassahan ne kaikki kriteerit on nykyään.  Jostain luin että suhteet joiden alussa ollaan oltu rakastuneita, kestävät kolhuja paremmin sillä aina voidaan mielessä palata takaisin siihen aikaan. Mutta siis, miksi sitä edes pitäisi olla siinä huumassa koko ajan? Miksi ihmiset tavoittelevat sellaista nykyään? Siinä huumassa kun ei edes näe kovin rehellisesti sitä ihmistä, ja jos lopettaan suhteen kun se tyssää, niin eihän sitä koskaan oikeastaan edes ollut tuntenut koko ihmistä. Kyllä minä ainakin kaipaan sellaista syvempää ystävyyttä ja läheisyyttä, ja rakkautta, jonkun kanssa. Näköjään tykkään jauhaa tästä asiasta nyt paljon. 

Minä lähinnä tarkoitin että tosi rakastuminen/rakkaus on jotain paljon syvempää kuin tuo pintapuolinen huuma.  Joillakin se ehkä sitten kehittyy rakkaudeksi en tiedä, mutta luulenpa että useimmilla palaa loppuun. Ihmiset voivat kokea huumaa keskenään mutta syvempi yhteys puuttua. Mieluummin minä otan suhteen joka perustuu syvempään yhteyteen ja ymmärrykseen kuin alkuhuumaan.

Voi tuota sun ajatusmaailmaa lapsena.  "Perus" on minulle varsinainen kirosana. En todellakaan menisi suhteeseen joka on "ok" tai "keskivero" tai "perus". Se on joko kaikki tai ei mitään minulle. Ja miksi kaikkien ylipäätään pitää mennä suhteeseen ja alkaa seurustella. Siksi että kaikki muutkin? Siksi että se muka kuuluu elämään? Kauheaa, hirveitä kaavoja. Hyi, yäk. Vihaanvihaanvihaanvihaan.    Hehe, mulla uranus (kapinallinen) nelosessa (tavat, perinteet). 

[Ave^^]

Mutta mistäpä siinä huumassa ollessaan tietäisi että tuleeko tästä syntymään jotain syvempää vai ei?  Pakko vain kokeilla.. ja, olla vaatimatta liikoja.

Kuulemma nykyihminen on ensimmäinen joka saa suht koht vapaasti itse valita kumppaninsa, ja rakkauden perusteella. Joskus se suhde tosiaan kuului siihen mitä elämässä kuuluu tehdä. Vaikka kannatankin sitä että jokainen saa itse valita mitä elämällään tekee, itsestäni voin kyllä sanoa sen että tuntisin oloni hyvin yksinäiseksi jos en pysyvää ihmissuhdetta rinnalleni saisi. Loppuelämä yksin/kevyissä suhteissa ja lapsettomana ei kuulosta minunlaiseltani elämältä. 

Mielenkiinnosta kysyn, että millainen suhde sinulle Eileithyia ei ole sitten sellainen perus?

[Eileithyia]

Mutta mistäpä siinä huumassa ollessaan tietäisi että tuleeko tästä syntymään jotain syvempää vai ei?  Pakko vain kokeilla.. ja, olla vaatimatta liikoja.

Kuulemma nykyihminen on ensimmäinen joka saa suht koht vapaasti itse valita kumppaninsa, ja rakkauden perusteella. Joskus se suhde tosiaan kuului siihen mitä elämässä kuuluu tehdä. Vaikka kannatankin sitä että jokainen saa itse valita mitä elämällään tekee, itsestäni voin kyllä sanoa sen että tuntisin oloni hyvin yksinäiseksi jos en pysyvää ihmissuhdetta rinnalleni saisi. Loppuelämä yksin/kevyissä suhteissa ja lapsettomana ei kuulosta minunlaiseltani elämältä. 

Mielenkiinnosta kysyn, että millainen suhde sinulle Eileithyia ei ole sitten sellainen perus?

Perus on semmoinen, jossa ollaan ehkä hieman ihastuneita (ainakin aluksi). Mitään tunteita ei hirveästi ole eikä välttämättä mitään yhteistäkään, mutta se ihminen nähdään kuitenkin parempana kuin ei mitään. Suhde, joka on ihan toimiva ja OK mutta josta puuttuu syvempi yhteys. Toisen kanssa ollaan melkeinpä pelkästä tottumuksesta.

Ja tällaisia suhteita on. Olen törmännyt erääseen naiseen joka eli juuri tällaisessa suhteessa koska pelkäsi yksinäisyyttä. Hän sitten etsi sitä suurta rakkautta suhteen ulkopuolelta (sitä kuitenkaan löytämättä). Nainen kertoi olleensa mieheen alkuaikoina ehkä hieman ihastunut ja päätti tyytyä siihen koska pelkäsi jäävnsä lopullisesti yksin. Pian tunteet haihtuivat mutta pari pysyi yhdessä tottumuksesta ja tälle naiselle se oli parempi kuin olla yksin.

Myös vanhemmillani on tottumussuhde. Kumpikaan ei kuitenkaan tiedettävästi ole hakenut seuraa suhteen ulkopuolelta. Jos he siinä pystyvät elämään niin mikäs siinä mutta minä itse scorpioni marssina tarvitsen vahvan henkisen yhteenkuuluvuuden.

[Ave^^]

Eli siis sitä intohimoa ja huumaa sinäkin kaipailet vai..? 
Anteeksi jos kiusaan.. 

Mutta tuo on ihan totta. Siitä nuo minun lapsena olleet kuvitelmatkin juontavat, en uskonut että voisin tuntea ketään kohtaan niin palavaa vetoa, ja että samalla se toinen tuntisi samoin. Siksi vain ottaa jonkun. Mutta kylläpäs sitä silti niin on käynyt...  : Se on vain se, että se veto on juuri sitä huumaa. Mutta, kuten sanoin ennen, mielummin niin kuin ihan jees.

[Eileithyia]

Eli siis sitä intohimoa ja huumaa sinäkin kaipailet vai..? 
Anteeksi jos kiusaan.. 

Mutta tuo on ihan totta. Siitä nuo minun lapsena olleet kuvitelmatkin juontavat, en uskonut että voisin tuntea ketään kohtaan niin palavaa vetoa, ja että samalla se toinen tuntisi samoin. Siksi vain ottaa jonkun. Mutta kylläpäs sitä silti niin on käynyt...  : Se on vain se, että se veto on juuri sitä huumaa. Mutta, kuten sanoin ennen, mielummin niin kuin ihan jees.

Hehe, ei haittaa, kiusaa vaan.  Ja vielä minun on intettävä, että en lähtisi suhteeseen pelkästä intohimosta. Silloin pidetään vaan hauskaa.

Minä nääs tarvitsen molemmat, sekä yhteyden että vetovoiman. Ja minusta parhaat suhteet syntyy niin, että ensin muodostuu yhteys, kumppanuus, ystävyys ja sen seurauksena tulee sitten vetovoima.

Jos ensin tulee vetovoima niin eikös olisi vaan parempi olla ryhtymättä suhteeseen ja katsoa että jos alkaa tuntemaan jotain muutakin ko. henkilöä kohtaan ja SITTEN VASTA harkita sitä suhdetta.

[Ave^^]

Ihan hyvä näkökulma tuokin.
Mää olen vain hirveän kärsimätön sitten, en jaksa odotella sitä luottamuksen muodostumista ennen läheisyyttä ja fyysistä kontaktia, kun vaan haluaa niin kovasti siihen toiseen kiinni..  
Tai sitten olen niin vetinen ja niin kala, etten osaa erottaa niitä kahta toisistaan. Kyllähän ne yhteen kuuluvat..en voi elää ilman läheisyyttä, en..  :

[Eileithyia]

Ihan hyvä näkökulma tuokin.
Mää olen vain hirveän kärsimätön sitten, en jaksa odotella sitä luottamuksen muodostumista ennen läheisyyttä ja fyysistä kontaktia, kun vaan haluaa niin kovasti siihen toiseen kiinni..  
Tai sitten olen niin vetinen ja niin kala, etten osaa erottaa niitä kahta toisistaan. Kyllähän ne yhteen kuuluvat..en voi elää ilman läheisyyttä, en..  :

  Hehheh. Minä kyllä pystyn. Minulla vitoshuoneen kauris saturnus tuo semmoisen rautaisen otteen tunteiden hallintaan ettei mitään rajaa.

Muok. Itseasiassa toi, että ensin ollaan kavereita ja sitten siitä syntyy jotain on mulle just se perus, ja mahottoman tylsää. Sen takia mun kaikki suhteet onkin menneet päin persettä, kun aina pitää iskeä silmänsä kaiken maailman pelimiehiin ja viimeisempänä ukkomieheen.. Luoja.. Fiksumpi ois sanonu heti alussa että hoida asias vaimon kanssa kuntoon ja tuu takas sitten jos vielä kiinnostaa. Mutta ei, mun pitää mennä täyttä häkää ihastumaan.. Huokaus.. 

Vai on se tylsää.  No, riippuu vähän miltä kantilta katsoo, nääs, onhan se seksikin aina parempaa mitä pitempään venaa ja sit ku odotus on loppu niin onhan se räjähtävää. Kun ensin soudetaan ja huovataan ja seotaan kukin tahoillamme ja sitten kun se hetki viimein koittaa niin.. 

[ancelica]

Hmm. välillä on tullut ihastus kuin salama taivaalta (se oli   se) ja että nyt tässä on tämä Oikea, sitten se huuma loppuukin lyhyeen ja sukset menee ristiin ja eikun kämppä vaihtoon. Joskus harkitsee, harkitsee, aika ja paikka ovat vaan vastaan ja vielä muutaman vuoden jälkeen miettii et tää juttu olis pitänyt hoitaa just silleen et hynttyyt yhteen, eikä mietitä. Nyt se juna meni jo. Sitten taas mennään kimppaan ilman mitään intohimoja ja jatkuu, jatkuu. Rakkausuhteet ovat niin monimuotoisia eikä se ikinä mene niin kun suunnittelee tai päättää.
Tai ehkä ne jollain menee, mut ei mulla ainakaan.  

[Soile]

Onkos teillä kokemusta miehistä, joilla on venus kauriissa? Millaista on lemmenlieskat?

Itselläni on venus kauriissa ja olen kai aika semmonen juuri, varovainen näyttämään tunteita, ainakin aluksi. Ja sanoisinko, että enemmän romantikko kuin erootikko  Kiintymystä vaikea pukea sanoiksi, helpommin osoitan sen antamalla jotakin tai käytännön hommilla. Tietty toi  voi oman haasteen tähän tuoda.

[mehmet]

Onkos teillä kokemusta miehistä, joilla on venus kauriissa? Millaista on lemmenlieskat?

Seurustelin pidempään yhden   -yhdistelmän kanssa, jolla  .

Neitsyenä olin tosi viehättynyt hänen hiljaisesta charmistaan! Varovaisuus oli valttia tämän miehen kanssa, hyvin kohtelias, toiset huomioiva ja aina hillitty! Mutta kyllähän siellä lakanoidenkin välissä sitten suhina kävi...  : no hänellä oli myös ja hmm... mielenkiintoisia ajatuksia seksistä mikä tietty kiinnosti minua  +  .

Mutta siis noin muuten ihanan vakaan oloinen ihminen, ujo ja tosi charmikkaalla tavalla poikamainen. Jännä yhdistelmä luotettavan oloista aikuista ja sitten kumminkin sellainen ikuinen poikamies (ehkä se Uranus tässä teki temppunsa).

Ärsyttävää hänessä oli, että mitään ei tehty hetken mielijohteesta, vaan kaikki suunniteltiin ja toteutettiin rauhassa. Vaikka Neitsyt olenkin, niin välillä se uuvutti. Suhteesta tuli äkkiä rutiinia. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa suhdetta hän koki tärkeäksi puhua läpi raha-asiat ja elämän peruspilarit. Höh... spontaanius puuttui, vaikka plussaksi on sanottava, että hän oli hyvin huolellinen järjestäessään ohjelmaa, tekemistä, syömistä, matkoja, mitä tahansa, ja aina otti huomioon, mitä vastapuoli toivoi ja ajatteli. Todella hieno piirre ihmisessä.

Vähän tätä Kauris-teemaa sivuten, olen lähes systemaattisesti ihastunut, seurustellut ja elänyt henkilöiden kanssa, joilla   haastavasti aspektoituneena Venukseen tai Marsiin (pahimmissa tapauksissa molempiin...) Johtuu vissiin omasta kartastani, jolla  7. huoneessa.

[Ave^^]

Tulipa joistain vanhoista viesteistäni tässä mieleen, että kummasti sitä ihminen alkaa valehtelemaan itselleen jopa siinä mitä elämältään haluaa, jotta voisi hyväksytyttää itsellään sen, että pysyy suhteessa, josta tietää ettei se koskaan tule antamaan sitä mitä oikeasti haluaa. Sitä vain päättää, että en haluakaan näitä asioita, vaan hei, haluankin tällaista. Onkohan sekin venuskaurista, että tekee kaikkensa jotta saisi pysyvyyttä, jopa luopuu tavoitteistaan? (Tai sitten se on vain kalan mukautumista.. )

No, en voi sanoa, että nykyisen mieheni kanssa suhde olisi kuitenkaan alkanut mitenkään tylsästi, vaikka olimmekin kavereita ensin. Siinä oli vaikka mitä jännitystä ja kipinää..  : Ehkä olin vain ennakkoluuloinen ennen? Tai sitten olen saanut jo kokea tarpeeksi ylenpalttista draamaa, sen mitä tarvitsin siitä. Kuitenkin latasin sitten venuskauriin käytännöllisyydessäni heti suhteen alkumetreillä pöytään, että minä en aio odottaa kymmentä vuotta lapsien tekoa, että sinun on sitten paras olla samoilla linjoilla elämässä tai mitään ei kannata edes aloittaa.. Enää en aio luopua tärkeimmistä unelmistani ainakaan tarkoituksella. Ja olen onnellisempi kuin koskaan ja elämäni parhaimmassa parisuhteessa.

[Kuuhilda]

Miehellä   
Noh, on myös muuten kauris, että uraaninen ja ilmava,tulinenkin vielä, mutta jos nyt mietelmiäni Venus kauriista, niin niinkö sitten, että se pysyvyys ja turvallisuus on erittäin tärkeää jotta hän voisi todella olla tyytyväinen suhteessa, ja se todellisuus siellä pitäisi löytyä ja sisäistää ja uskoa ja ymmärtää, ennen kUIN. Ehkä yllättäinkin samaan asiaan sopii kuu kaksosissa viitosessa oppositiossa uranukseen (  )...sehän ei siinä pysy ja tuuli kääntyy viitenmiljoonaan kertaan, ennenkö se kauriin vaatima vakaus ja todellisuus ja aitous on sieltä sitten kouriintuntuvasti saatu esille...eikä ole muuten ihan pikkujuttu. Toisaalta tämän voi tietysti myös nähdä ristiriitana.
Talousasiat ja status ja se että kaikki on "kuosissa", on myös hyvin tärkeää. Kuka ja kenen omaisuus ja mikä kuuluu kellekin ja miten asioiden pitää olla ja miten talousasiat hoidetaan? Todellakin ihan ensimetreillä nämä nousseet esille. ( Joka kerta )

Se mikä minussa itsessäni  ehkä vetoaa Venuskauriiseen, lie kaiken sekoilun ja kimpoilun alla se vakaa olkapää joka kantaa vaikka ihan kaiken ja kantaa vielä hyvin, sujuu ja pärjään ja siis alasolmuhan on kauriissa ja Saturnus ja Pluto kympissä.
Yksi mikä vielä tulee mieleen, niin minä pistän vauhtia asioihin, joissa kauris Venus ja kauris saattaisi jäädä hannaamaan...ja sitten muualla kartoilla tekijöitä joissa myös toimii toisinpäin.

Ja niin, rakastajana hyvin sensuelli...varmaan se mikä jossain romanttisuudessa saattaa muuten uupua, täydentyy sitten kyllä rakastajana.