12. huoneessa köllöttelee
,
&
. Kaikki vaa'an merkissä.
Saturnuksen sijainnista tässä huoneessa sanotaan näin:
suppresses depression. Of course everyone gets depressed now and then. But when someone with this placement gets depressed, the trap door to the subconscious swings open and all the old depression comes out. This can be temporarily immobilizing, the "I just can’t get out of bed today" syndrome. Folks with Saturn in the twelfth house are usually very reliable. Everybody else depends on them and leans on them as well. They have to find someone to lean on as well.Ja plutosta taasen näin:
While Mars here can suppress anger, Pluto suppresses rage. Don’t mess with this one. On the positive side, there is increased ability in the healing professions (medicine, psychotherapy, etc.).Tutulta kuulostaa. Masennus ei ole koskaan minulle pelkkää mielipahaa ja alakuloisuutta, vaan aina enemmän tai vähemmän massiivista ja totaalista mielen mustuutta ja ahdinkoa. Enemmän kuin usein käy juuri niin, että nykyisyyden vaikeudet ja ongelmat jäävät lopulta menneisyyden tuskan peittoon, kun eilisen haamut vyöryvät mielen sopukoista moninkertaistaen hetken negatiivisen tunnelatauksen. Sillä, usein todella lähes "halvaannuttavalla" olotilalla jonka valtaan joudun, on lopulta siis hyvin vähän tekemistä tuon nimenomaisen hetken/tilanteen/tapahtuman/ihmisen kanssa, joka masennuksen alunperin laukaisee.
Mitä taas tuohon raivoon tulee...no, se on se tunne, jonka kanssa saan tehdä töitä päivittäin. Tunne, joka ehkä tällä hetkellä (kun mitään järisyttävämpiä masennuksia tms ei hetkeen ole ollut) eniten hankaloittaa elämääni. Todellakin mitä mitättömimmätkin asiat ja arjen vastoinkäymiset saattavat saada minut hetkeksi aivan raivon valtaan
. Se ei epäilemättä tee hyvää sen enempää minulle itsellenikään kuin läheisillenikään, koska tunne on voimassaan hyvinkin kuluttava. En tietenkään hyökkää nyrkit pystyssä viattomien ihmisten kimppuun, mutta sieluttomat, tunnottomat esineet ja tavarat saavat useinkin tuta nahoissaan plutomaisen vihanpurkaukseni ja alkuviikosta puraisin toisesta etuhampaastani irti kiilteen murusen suutuspäissäni
. Kun asiat eivät mene niin kuin toivoisin tai joku ihminen/asia käy kanssani vastahankaan alkavat sisäiset tulivuorenpurkaukset välittömästi.
Jo lapsena oli sama juttu, vaikka muuten olinkin suorastaan sairaalloisen kiltti ja hiljainen lapsi. Suuttuessani saatoin kuitenkin muuttua kuin toiseksi ihmiseksi ja riehua raivoissani kieltoja uhmaten ja rangaistuksista (fyysisistäkään) piittaamatta. Mieleeni on jäänyt erityisesti sellainen juttu, kun suutuin jostain äidilleni ja särjin säpäleiksi ihanan kissapeilini, jonka olin häneltä saanut. En päästänyt ketään huoneeseeni edes imuroimaan sotkua, vaan kiljuin ja itkin sirpaleiden keskellä. Vasta hiukan rauhoituttuani päästin isäpuoleni veljen imuroimaan.
Teini-iässä tämä oli pahimmillaan kun aloin oireilla muutenkin henkisesti mm. lapsuuteni juttuja. Äkillisen hillitsemättömän kiukunpuuskan kourissa saatoin riuhtoa kaapinovet saranoiltaan tms ja usein kohdistin nämä raivonpurkaukset myös itseeni. Myöhemmin äitini kertoikin pelänneensä jopa minua näihin aikoihin
Aikuistumisen myötä olen tietenkin oppinut paremmin hillitsemään näitä tunteita, enkä varmaan ulos päin vaikutakaan kuin asteen-pari tavanomaista tuliluontoisemmalta tyypiltä (mikä tosin sekin voi tulla joillekin yllätyksenä pikkuruisen, siron ja herkän ulkoisen olemukseni vuoksi). Vielä kun saisin sisäisenkin yliotteen näihin tunteisiini tämän näennäisen sijaan, mutta niin vain sisuksissa pihisee ja kihisee kuin mikäkin hornankattila. Mutta pitää tehdä töitä sen eteen, kasvaa ja kehittyä henkisesti kanavoimaan sisäisen energiansa jotenkin positiivisemmin ja rakentavammin -eikä vähiten siksi, että nyt on mietittävä myös sitä millaisen mallin haluan antaa jälkikasvulleni. Pitää vain tässäkin kohtaa koittaa sitten olla sortumatta liiallisuuksiin...negatiivisetkin tunteet ovat osa elämää ja tärkeä pala inhimillisten tunteiden kirjoa. Tukahduttaminen, kieltäminen ja salaaminen on ehkä pahinta, mitä voi tehdä, eikä se ainakaan opeta lastani terveeseen tunteidensa käsittelyyn ja ilmaisemiseen. Kultainen keskitie se olisi vain tässäkin löydettävä... :
Että semmoista itsetutkiskelua noiden planeettasijaintien innoittamana. Jotenkin lohdullista ja silmiä aukaisevaa löytää aina joku "syy" omille puutteilleen ja kun ei piiloudu tuon "syyn" taakse, vaan oppii sen kanssa paremmin tiedostamaan omat heikkoutensa ja tekemään niille jotain, on taas päästy yksi askel eteen päin.
Hmm...
mietin vain sitten tuon -merkin asemaa tässä jupakassa . Se ei varmaan ole huonoin mahdollinen merkki tässä kohtaa. Joku sotaisampi, tulisempi (tai toisaalta synkkämielisempi ja masentuvaisempi) merkki samoilla sijainneilla voisi olla jopa tuhoisampi. Vaa'an voisi kuitenkin hiukan odottaa laimentavan näiden planeettojen sijainnin tuomaa painolastia, eikö? Toisaalta tuo voisi olla myös asia, joka aiheuttaa ristiriitaisuutta...Mitä olette mieltä? Olenkin kyllä varsinainen ristiriitaisuuksien ihminen, kun hallitseva merkkini on seesteinen
ja hallitsijaplaneettani sotaisa
. (kakkosena planeetoista muistaakseni
ja merkeistä
, joka muuten kiilaa vaa'an ohi, jos ottaa mukaan lilithit, vertexit yms)
Myös pallaksen tehtävä tässä kuviossa on minulle epäselvä ...josko joku sitä osaisi minulle valottaa :? Entäpä mikä merkitys (jos mikään) on sillä, että ko. huone on kooltaan varsin pieni, itse asiassa pienin koko kartalla?Olisin kovasti kiitollinen vastauksista