On tuntunu,kun teiltä on avattu chakroja?
Täytyy tunnustaa, että en tiedä juuri mitään kuNDalinii-yogasta.
Olen yrittänyt tavailla kRSNa-yajur-vedaan kuuluvaa yoga-kuNDalyupaniSat'ia,
joka lienee yksi em. joogan alalajin keskeisiä pläjäyksiä. Lähinnä
olen suorittanut tuota tavaamisoperaation kielen oppimisen pers
pektiivistä.
Ko. upaniSat'in eka sloka, vai mikä lie, menee tälleen (muistinvaraisesti):
hetu-dvayaM hi cittasya vaasanaa ca samiiraNaH.
Suomennettuna tuo saattaisi olla jotain seuraavankaltaista:
mielen (citta) [olemassaoloon] on kaksi syytä (hetu-dvayam: "syy-kaksikko"),
[nimittäin] vaasanaat ja samiiraNa.
Sana 'samiiraNa' tarkoittanee kirjaimellisesti jotakin sen tapaista kuin 'liike',
eli siis ilmeisesti praaNan liike kehossa.
Seuraava säe menee näinikkäästi:
tayor vinaSTa ekasmiMs tad-dvaav api vinashyataH
Merkitysarvaus:
Kun yksi noista kahdesta "tuhotaan", molemmat "tuhoutuvat".
Säe 3:
tayor aadau samiirasya jayaM kuryaan naraH sadaa.
Noista kahdesta tyypin tarttis aina aluksi suorittaa praaNan hallintaan saanti.Eli idea näyttää olevan sama kuin Patañjalin yoga-suutrassa: praaNan
saaminen täydelliseen kontrolliin. Pata kutsunee tuota nimellä caturthaH
praaNaayaamaH (neljäs praaNaayaama), jonka hän määrittelee seuraavasti:
baahyaabhayantaravishayaakSepii caturthaH (tiätysti: praaNaayaamaH).
Kommentissaan tuohon suutraan Bhoja toteaa mm. että neljäs praaNaayaama
on "stambha-ruupo gati-vicchedaH", mikä viitannee siihen, että neljännen
praaNaayaaman "aikana" hengitys pysähtyy täysin, eli veren hiilidioksidi-
pitoisuus pysyy vakiona. Hengittämistarvehan ei kuulemma riipu hapen
määrästä synksteemissä, vaan juuri nimenomaan veren hiilidioksipitoisuuden
kohoamisesta!
Patan mukaan, kun tuo neljäs praaNaayaama saavutetaan, seuraa ainakin
kaksi asiaa:
tataH kSiiyate prakaashaavaraNam
Eli: siitä (neljännestä p:sta seuraa) valon edessä olevan verhon tuhotuminen
dhaaraNaasu ca yogyataa manasaH
Sekä mielen "kelvollisuus" dhaaraNaa'han.
Noh, dhaaraNaa on tiätysti saMyaman eka "vaihe"; saMyamathan liittyvät
ns. yliluonnollisiin kykyihin eli siddheihin (siddhi), joista tunnetuimpia
lienevät ns. "joogalento" ja näkymättömäksi tuleminen. Muut kaksi
saMyaman "vaihetta" ovat dhyaana ja samaadhi. Samaadhissa mieli
samaistunee täydellisesti meditaation kohteeseen, jolloin esim. keho
"uskoo" olevansa höyhentä kevyempi ja saattaa lähteä levitoimaan.
tadevaartha-maatra-nirbhaasaM sva-ruupa-shuunyam iva samaadhiH.
(Täytyy myöntää, että vaikka olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää
tuon kielellistä rakennetta, en täysin ole vieläkään selvillä, mihin
esim. bahuvriihiadjektiivi artha-maatra-nirbhaasam lopultakin
viittaa. Tyhmyydestä sakotetaan, heh hee. Ilmeiseseti se kuitenkin
viittaa edellisessä suutrassa olevaan neutrisukuiseen nominiin, joka
tässä tapuksessa on dhyaanam...)
Empä taida jaksaa tällä erää enempää heittää läppää tuosta aihepiiristä...