Sinullahan on 2.huoneessa, joka on varallisuuden ja turvallisuuden huone, Venus ja Mars, jotka ovat oppositiossa Pluto ja Saturnus yhtymään. Eli voi olla tosissaan, että aika ajoin viedään "tuhkatkin pesästä", mutta tässä on myös syvempi tarkoitus - löytää se oma minuus ja arvo niissäkin hetkissä, kun ei ole "mitään". Venus kuvastaa naisen kartalla myös omaa naiseutta, omaa kauneuskäsitystä, arvoja ja omaa perustaa ja kun tämä puoli on voimakkaasti haastettuna, niin voisin uskoa, että jollain lailla nuo lapsuuden kokemuksesi ovat ehkä aiheuttaneet sinussa syvää rakkaudettomuuden tunnetta ja tiettyä fundamentalistisuutta ja ehdottomuutta rakkauden suhteen ja koko tämä asetelma voi ajaa tietyllä tapaa yksinäisyyteen, koska ihminen vaatii rakkautta ihan hirveästi ja rakkaudelta hirveästi mutta myös kokee, ettei ole rakkauden arvoinen. Koska Venus edustaa sekä varakkuutta niin henkisesti kuin fyysisestikin, niin voisin näin intuitiivisesti uskoa, että jollain tavalla nämä liittyvät yhteen sinun elämässäsi. Liitätkö rahaan muitakin arvoja kuin vain konkreettisia arvoja? Onko tämä ajatusmalli mikä sinulla on rahan suhteen jotenkin osa myös itsesi rankaisemista?
Tietyllä tavalla tuo voi olla myös sellainen opittu tapa lapsuudesta, eli ikään kuin että elämään kuuluu se rakkaudettomuuden tuntu ja turvattomuuden tuntu ja ikään kuin niin kauan kuin pitää kiinni näistä tunteista ja asioista mitä siellä lapsuudessa on ollut, niin ne tulevat ikään kuin kummittelemaan käytännön elämään myös rahallisina menetyksinä, muistuttamassa aina siitä, että lapsenakaan ei ollut mitään. Eli koetko jotenkin syvästi kuitenkin sisimmässäsi, että et ansaitsekaan rahaa? Että selkeästi kun se sinulta otetaan pois, niin et ansaitse sitä. Herättävätkö nämä rahalliset menetykset sinussa voimakkaita tunteita, pettymyksiä, turvattomuutta ja hätää - eli niitä samoja tunteita kuin tunsit lapsuudessa?
Turvallisuuden tunne tulisi löytää aina jostain muualta kuin konkretiasta ja rahasta, koska materia ei meitä pystyssä pidä. Uskon, että varmaan oletkin näitä asioita pohtinut, kun kerran tälläkin foorumilla olet.
Joskus me ihmiset tarraudumme lapsuuden tuntemuksiin myös siksi, että se on ainoa "turvallinen" ja tuttu asia mitä tiedämme. Vaikka se onkin meille huonoksi lopulta, niin silti pitäydymme tavoissamme käyttäytyä ja toimia, koska se on tuttua ja turvallista ja me HALLITSEMME sen turvattomuuden tunteen mikä siitä tulee. Jos emme itse aiheuta näitä turvattomuuden tunteita itsellemme, jokin muu asia voi aiheuttaa ja sitten kontrollimme on poissa, joten käytämme mielummin vanhoja huonoja keinoja, kuin päästäisimme irti.
Joskus kun päästämme irti siitä mitä kaikkein eniten pelkäämme menettävämme, saamme juuri sen mitä tarvitsemme.
Oleellista on myös miettiä, että onko tilanteesi oikeasti niin ns. erilainen kuin muillakaan, eli annatko tälle rahan menetykselle vain enemmän merkitystä kuin monet muut. Itse olen koko opiskeluaikani aikana saanut monia isoja laskuja ja niistä on aina selvitty, mutta en ole koskaan antanut niille mitään tunnepuolen merkitystä ja näin ollen en lähes edes muista ollenkaan niitä monia satojen eurojen laskuja mitä on tullut. Tämä on vain ilmaan heitetty ajatus, mutta onko todella niin, että saat enemmän laskuja tai yllättäviä menoja kuin muut keskimäärin, vai KOETKO sen vain niin, koska itse koet rahallisen menetyksen niin tuskallisena, liittyen lapsuuteesi?
Kyllä tämä vielä selviää. Varmasti.