seuraava »

[*Kide*]

Eliskä, ihan yks yhteen vetoa en tänne tilitä mitä ja kuinka asiat eteni, mutta tahtoisin kysyä yleisellä tasolla miten te näette otsikon asian?

Onko tiedossa mitä, kun on saanut kohdattua yhden karman läksyn ja ns.jäänyt henkiin siitä?

Perusasioihin; onko karma aina jokin läksy? Tai asia joka tulisi käsitellä?
Eli kun /jos hankalan asian elämässään jättää käsittelemättä ja tekee em.tilaa sille, jotta oppii elämään sen kanssa. Se ei ole karman tehtävä, vaan se tulisi taistosta ja kyynelistä niellä katkeran kitkerä kalkki ja oppia jotakin... -kö?

Kun oppiläksy on luettu, mitä sitten? Tiedossa toinen ja sitten seuraava... ovatko ne edellisien elämien varrella helmaan tarttuneita selvittämättömiä seikkoja vai jotakin yleisempää?

Koen muuttaneeni suuntaani nyt jo kahteen otteeseen viimeisen 5vuoden sisällä. Ihmisenä muutos on valtaisa ja koen hallitsevani elämääni huomattavasti paremmin, kuin ennen. Viimeiseen tapaukseen liittyy selkeä tieto aikaisemman elämän tapahtumista ja kun tässä elämässä sain käännettyä ohjausta kohti vääjämätöntä, näin kuinka sen menneen elämän päätös jatkui. Ts.näin kuolemani jälkeisen tilanteen ja tapahtumat... pohdin vain onnesta soikeana, että mihin seuraavaksi?
 

[Artemis]

Eliskä, ihan yks yhteen vetoa en tänne tilitä mitä ja kuinka asiat eteni, mutta tahtoisin kysyä yleisellä tasolla miten te näette otsikon asian?

Onko tiedossa mitä, kun on saanut kohdattua yhden karman läksyn ja ns.jäänyt henkiin siitä?

Perusasioihin; onko karma aina jokin läksy? Tai asia joka tulisi käsitellä?
Eli kun /jos hankalan asian elämässään jättää käsittelemättä ja tekee em.tilaa sille, jotta oppii elämään sen kanssa. Se ei ole karman tehtävä, vaan se tulisi taistosta ja kyynelistä niellä katkeran kitkerä kalkki ja oppia jotakin... -kö?

Kun oppiläksy on luettu, mitä sitten? Tiedossa toinen ja sitten seuraava... ovatko ne edellisien elämien varrella helmaan tarttuneita selvittämättömiä seikkoja vai jotakin yleisempää?

Koen muuttaneeni suuntaani nyt jo kahteen otteeseen viimeisen 5vuoden sisällä. Ihmisenä muutos on valtaisa ja koen hallitsevani elämääni huomattavasti paremmin, kuin ennen. Viimeiseen tapaukseen liittyy selkeä tieto aikaisemman elämän tapahtumista ja kun tässä elämässä sain käännettyä ohjausta kohti vääjämätöntä, näin kuinka sen menneen elämän päätös jatkui. Ts.näin kuolemani jälkeisen tilanteen ja tapahtumat... pohdin vain onnesta soikeana, että mihin seuraavaksi?
 

Näen itse karman niin että kaikki mitä teet, palaa sinulle takaisin jollain tapaa. Eli joka hetki kun teemme valintoja, tekoja jne saamme jossain vaiheessa seuraukset eteemme. Osa niistä on menneistä elämistä, osa ihan tästäkin elämästä.
Se on niin että niin makaa kuin petaa

Oman elämäni karmalliset läksyt, eli ne haasteellisemmat olen kohdannut joskus aikoinaan hammasta purren ja taistellen. En ymmärtänyt silloin miksi elämä on niin vaikeaa. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää mitä minun tuli oppia ja miksi niitä asioita kohtasin Tänä päivänä olen jopa kiitollinen noista asioista joita koin, sillä ne kasvattivat paljon, laajensivat ymmärrystäni myös muita ihmisiä kohtaan ja tekivät minusta sellaisen ihmisen kun olen tänään

Karmaa tulee varmasti niin kauan kuin olemme täällä maan päällä, ainakin jossain määrin ja se tulee aina jollain tavoin kohdata uudestaan; syy ja seuraus.
Ja uskon siihen että niin kauan kun oppi ei mene perille, kohtaamme samat haasteet uudestaan ja uudestaan kunnes olemme ymmärtäneet.

[nikki]

Tuo otsikko sopii tähän aikaan kuin nakutettu astrologisesti-kin.
On olemassa sellainen asteroidi kuin Karma,
ja se peräytyy nyt  4 rx  kanssa samoissa lukemissa,
tämä on kolmiossa just nyt  4  ,
ja jos aattelee Neitsyen tavallaan sadonkorjaajana ja sen taustalla vaikuttavaa Merkuriusta,
niin ehkä me jotenkin tiedostamme ja putsaamme, korjaamme tätä "karmaamme".
Näemme sen merkityksen elämässämme.
Koen näin myös henk.kohtaisesti ja nimenomaan ihmissuhteissa, joiden kautta kohtaamme niitä "opittavia" tai myös meidän suhteeseen annettavia asioita. Onhan se aina kaksisuuntaista tämä vuorovaikutus.
Toinen astrologinen just näihin ihmissuhteisiin,kohtaamisiin liittyvä on  11    11  . Kvinkunssia pidetään vaikeana ,hiertävänä aspektina, koska siinä on mukana kaksi erilaista elementtiä, mutta itse olen oppinut pitämään sitä myös luovuuden ja tavllaan ennakoimisen aspektina. Luova ihminen pystyy yhdistämään asioita, joille joku ei näe mitään yhteistä. on sanansaattaja, joka kykenee liikkumaan ehkä just siellä menneissäkin elämissä,
löytämään sen Kaksosten myytin kuolevaisen ja kuolemattoman. Ja  Alasolmu 11  näkee ehkä ne yhteydet näissä "karmallisissa" suhteissa. Mistä on lähdetty ja mikä on kaiken SYVEMPI tarkoitus, se  Karma Kauriissa vastapäätä.
Rapuun liittyy vielä jotenkin historia ja sukupuut;
joillakin on eniten karmaa just sisarusten kanssa eikä niinkään esim. vanhempien kanssa sanoi yks luennoitsija. Sisarukset voisivat olla tuolla Kaksosten Merkuriuksen alueella just nyt.
Mars ja Merkuriushan liikahtavat tuosta kuviosta piankin pois,
mutta tuo Solmuakseli  /  säilyy ja  itseasiassa on jonkun aikaa kohta myös etenevä; ehkä sillä on symbolinen merkityksensä?
Tämähän on myös universaalia, maapallon karmaa, Kauriin "varaston" putsaamista;
just oli uutisissa maanjäristyksistä, ihan tuossa naapurimaassakin Ruotsissa.
Ja Ranskassa  ? tulvii.
Tai  28  rx 28  ihmiskunnan karmaa.
Tuo Pluton et Karman asteluku 4 kuvaa vielä maata ja jotenkin konkretiaa,
organisointia, järjestämistä, että toivottavasti sillä osaa laittaa asiat oikeaan lokeroon,
ja ehkä myös keskittyä olennaiseen.

Mietin tätä Karmaa just viimeksi maanantaina saatuani kuulla ikäviä uutisia,
ja samalla tavallaan itselleni aukeni tämän karman merkitys,
oma osani siinä sinisen laajan parantavan auran myötä.
Niin ja meinas ihan unohtua,
  4  yhtyy Alasolmuun,
eli kaikki ne ihmiset, joihin olemme "kytkeytyneet" tavalla tai toisella.
Että ehkä paljonkin merkityksellisiä, pakottavia kohtaamisia luvassa itse kullekin.
Itselläni on  4    eli kaikki tämä on hyvinkin henk.kohtaista juuri nyt kuunpaluuni aikaan. Sinistä Leijonan lämpöä vaan jakamaan, ilmeisesti?

[^^Queen Nefertiti^^]

niin sen väitetään olevan, että jokin "karmallinen" asia toistuu, kunnes olet oppinut ja vapaa aiheesta.
tosin itse olen miettinyt minne se kirjautuu, ilmeisesti sieluun. koska muuten ei kaikkeus osaisi toimittaa sinulle mitään toistuvaa juttua, joka sitten editoidaan pois, vai.

itse mietin onko minulla enää edes mitään toistuvaa asiaa. on vain päätöksiä että toiminko tämän firman kanssa vai tuon, tämän ihmisen vai tuon.

oletteko huomanneet miten viihteessä ei erityisesti korosteta karmaa, vaan käänteitä ja muuta tapahtuu ihan muuten vaan? no saippuasarjoissa ei tietty opitakaan mitään. mutta muukin viihde. jos katsoo historiallista leffaa, voi tietty ajatella että joku kerää hyvää / huonoa kokeakseen sen myöhemmin.

eli siis, jos olet jostain vapaa niin hyvä..

[Lilli]

Karma on puhtaasti syyn ja seurauksen laki, valintojemme summa ja seuraus. Ihmisillä on paha tapa toistaa itseään, joten aika tyypillistä on, että samat asiat tulevat eteen aina uudestaan ja uudestaan, kunnes läksyt on opittu. Itse olen myös huomannut, että näiden vaikeiden läksyjen mentyä kaaliin on valmis siirtymään vertaistueksi muille vastaavanlaisissa tilanteissa oleville kanssaihmisille.

Onkohan kukaan muuten mieltänyt karmaa hyväksi asiaksi, toimivat ja hyvät valinnathan tekevät elämän jos ei ruusuilla tanssimiseksi niin ainakin melkoisen mukavaksi. Tai ehkä niihin oikeisiin valintoihin ei tajua kiinnittää huomiota ennen kuin saa näihin tekemiinsä valintoihin vertauskohdan.

No, joka tapauksessa minulla on kaksikin jyrkkää suunnanmuutosta elämässä, joista kumpikin on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Ensimmäinen suunnanmuutos oli tästä elämästä kertyneestä karmasta, kaikki tapahtumat saattoi jäljittää lapsuuteen ja sen jälkeen tekemiini valintoihin. Huonojen valintojen seurauksena sain maistella omia lääkkeitäni, joka oli äärettömän kitkerä, mutta opettavainen jakso elämässä. Koin eräänlaisen psykologisen kuoleman ja jälleensyntymän, niin jyrkkä oli tämä jakso.

Tästä ei päästykään lillimään nirvanassa, vaan alkoi karminen jakso, jonka juuret löytyivät menneistä elämistä. Kuvailisin tätä jaksoa henkilökohtaisiksi 1. ja 2. maailmansodaksi. 7 vuotta täysin erilaista elämää, mihin olin siihen asti tottunut. Kunnes jälleen paine kävi niin suureksi, että koin uuden psykologisen kuoleman ja jälleensyntymän, joka oli tosin edellistä hieman helpompi. Tässäkin asiassa ilmeisesti kokemus helpotti siirtymäkautta.. Ja taas uudenlainen jakso elämässä, energiat tuntuvat hyvinkin erilaisilta, mitä kahdessa edellisessä "elämässä".

Koska astrologi olen, niin miellän myös nämä "elämät" astrologian kautta. Vaikka syntymäkarttani kertoo minun olevan Aurinko-Kaksonen ja paljon muuta, niin kokisin tehneeni n. 32-vuotiaaksi tyypillisiä Jousimies-asioita, jonka jälkeen seurasi 7 vuoden Skorpioni-jakso. Pari vuotta sitten tunsin selvästi, että nyt alkaa Venus-vaihe, eli Vaaka-elämä ja osaan odottaa tähän tähtimerkkiin liitettyjä asioita tapahtuvaksi siihen asti, kunnes taas "kuolema" koittaa. Eli liikuskelen eräällä tapaa eläinrataa vastapäivään.

Sen verran kuluttavia nämä kuolemat ja jälleensyntymät ovat, että toivoisi tässä elämässä viimeisen kuoleman vievän myös ruumiin hautaan.

[nikki]

Sitä on vapaa ehkä sitten kun on vapaa kiintymyksistä,
on valmis luopumaan mistä hyvänsä, niin materiasta kuin ihmisistä.
Eikä tämä tarkoita välinpitämättömyyttä,
vaan sitä, ettei omistamisen ja hallinnan tunteella ole enää merkitystä.
Elämä ei ole määritelty ulkoisilla asioilla vaan sisäisillä,
ja sieltä löytyy se elämän tarkoitus ja merkitys.
Pluton rikkaus.

Lillin kirjoituksesta tuli mieleen,
että itse miellän esim.  :n paluun yhdeksi elämän virstanpylvääksi,
velat kuitataan tai sitten ei.
Toinen minkä luulen tuovan minut siihen tarkoitukseen, miksi tällä pallolla tallaan,
on proge Auringon yhtyminen Ekvaattori  :iin Kauriissa,
meridiaanikartta ja ihmisen universaalisempi merkitys ja tarkoitus.
Varsinkin kun ite palloa nyt ravistellaan ja myrkytetään,
ja ehkä akselitkin keikahtaa siinä sivussa?

[Ebenia]

Olen vielä sen verran nuori, että en ehkä ole vielä karman muutoksia päässyt kokemaan, mutta karmallisia asioita kyllä. Olen jo pienestä pitäen joutunut kokemaan elämän rajallisuuden vakavan sairauteni kanssa, joka vei minut sairaalapetiin makaamaan pois ikäisteni seurasta moniksi vuosiksi. Kävin kuoleman rajamailla ja tuona aikana henkistyin suuresti kokemaan elämää muullakin tasolla kuin sairaalan seinien sisällä. Koen, että tämä kokemus, jos mikä on karmallinen. Lisäksi tulen kokemaan vastaavanlaisia kokemuksia vielä uudelleen elämässäni, koska kokemani sairaus on sellainen, että se "uusiutuu" monta kertaa elämässä. Jokin karmallinen läksy siis varmasti. Olen tästä oppinut jo paljon, mutta tuleeko tästä nyt sitten joku karman muutos sen myötä, että tietyllä tavalla kärsin tämän elämäni tästä ja ehkä kuolenkin siihen? En tiedä. Mutta olen oppinut luopumaan monista asioista. Se helpottaa elämää PALJON.

Olen kuitenkin kokenut niin, että mitä voimakkaammin pystyy olemaan rehellinen omalle itselleen ja sielulleen, sitä helpompi on elää ja tehdä sellaisia valintoja, jotka tuovat jatkuvasti jotain hyvää elämään. Ainahan tulee jotain pientä ärsytystä testailemaan meitä, mutta pääasiassa kun pysyy hyvin rehellisenä omille tunteilleen, intuitiolleen ja vaistolleen, niin elämä vastaa siihen takaisin, yhtä rehellisesti ja suorasti. Jotenkin lohdullista. Että jos todella jaksaa vain yrittää, niin jotain sieltä tulee takaisin. Antaa hyvän kiertää.

[Ave^^]

Perusasioihin; onko karma aina jokin läksy? Tai asia joka tulisi käsitellä?
Eli kun /jos hankalan asian elämässään jättää käsittelemättä ja tekee em.tilaa sille, jotta oppii elämään sen kanssa. Se ei ole karman tehtävä, vaan se tulisi taistosta ja kyynelistä niellä katkeran kitkerä kalkki ja oppia jotakin... -kö?

Niin, tuli tästä mieleen että jos karma ajaa meitä valitsemaan tietynlaisia asioita elämäämme, niin pitäisikö meidän sitten valita ne ja käydä läpi, että vasta sitten ne lähtisivät kummittelemasta takaraivostamme? Monet sanovat, että "viisailla" päätöksillä kun voisi välttää nuo kiusaukset ajaa itsensä huonoihin tilanteisiin, ja näin voisi elää turvallisen ja hyvän elämän. Mutta onko se silloin vain karman ja oppimisen lykkäämistä? Niin ettemme ikinä tule kuitenkaan tajuamaan sitä opetusta? Ja se jatkuvasti vetää meitä puoleensa, kunnes olemme karusti käyneet sen läpi? Vai onko se juuri karman puhdistamista että osaa valita toisin?

Jos mietin omaa elämääni taaksepäin, en haluaisi vaihtaa yhtään tuskallista kokemusta pois, en vaihtaa "parempaan" elämään. Sillä ilman niitä en olisi nyt minä, enkä olisi ymmärtänyt niitä asioita mitä nyt ymmärrän. Samoin ajattelen tulevaan, että jokainen kohtaamani tuska auttaa minua tulevaisuudessa ymmärtämään jotain enemmän. Mutta missä menee se raja että kokemus ei ole lopullisesti elämää tuhoava ja lamauttava vaan että siitä selvitään? Onko järkeä ottaa sellaista riskiä?

Tämä ajatteluketjuhan lopulta johtaa siihen ajatukseen, että jokainen päätös minkä teemme elämämme aikana ei ole koskaan väärä, sillä siitä vain seuraa eri asioita kuin siitä toisesta. Silti meillä pitäisi olla vastuu siitä minkälaisia päätöksiä teemme, eikä vain työntää se syy ja vastuu maailmankaikkeudelle "joka kyllä tietää mitä kuuluu tapahtua." Itse me elämämme luomme, ja monta kertaa todennäköisesti joudumme katumaan. Toisaalta vaikka katuisimmekin, niin ovatko ne päätökset silti olleetkaan vääriä? Itse asiassa se katuminenkin vain kuuluu itse prosessiin. Onko sillä väliä milloin tajuamme jonkin asian, jos vain tajuamme sen joskus? Ehkä tässä elämässä ei ole enää jotkin asiat mahdollisia, mutta täytyykö niiden sitten olla?

[rovatar]

Niin, tuli tästä mieleen että jos karma ajaa meitä valitsemaan tietynlaisia asioita elämäämme, niin pitäisikö meidän sitten valita ne ja käydä läpi, että vasta sitten ne lähtisivät kummittelemasta takaraivostamme? Monet sanovat, että "viisailla" päätöksillä kun voisi välttää nuo kiusaukset ajaa itsensä huonoihin tilanteisiin, ja näin voisi elää turvallisen ja hyvän elämän. Mutta onko se silloin vain karman ja oppimisen lykkäämistä? Niin ettemme ikinä tule kuitenkaan tajuamaan sitä opetusta? Ja se jatkuvasti vetää meitä puoleensa, kunnes olemme karusti käyneet sen läpi? Vai onko se juuri karman puhdistamista että osaa valita toisin?

Näin mieki ajattelen. Onko näin vai ei, en tiedä.
Ajattelen niin, että ne " karman läksyt" on maksettava, meni miten meni, oli miten oli, sitä et voi välttää.

Ehkä hetkellisesti välttää, siirtää ajankohtaa, mutta maksettava se on.
Jos et maksa, hakkaat päätä seinään niin kauan , että maksu on maksettu! ( suoraan ja raadollisesti sanottuna).

Mutta perusperiaate on kuitenkin ihmistä hyödyntävä, hänen parhaakseen.
 

Ihan sama kuin käytännössä;
pieni esimerkki,

-otat helposti saatavan lainan,
jos maksat sen aikataukussa, sovitusti, ok.

Mutta jos alat temppuilemaan, siirrät maksuaikaa...
mukaan tulevat suuremmat korot...

ja mitä suuremmin vältät takaisinmaksua,
sen hankalammaksi se muodostuu,

suuremmat korot, ulosmittaus, jne...

Mutta siinä se laina pysyy ja on,
kunnes maksat.

Sanoo  ..." rajat ne olla pittää"...ja lähtee tarkistamaan niitä  

Ps. Vähän niinkuin Jupiterin ylilyöntejä joutuis makselemaan takaisin, kukin omalla tavallaan. Toiset rahallisesti, toiset henkisesti, kukin tavallaan...

[rovatar]

Rakas selvänäkijä-ystäväni sanoi, että olisin kuulemma ajatuksillani mahdollistanut joittenkin henkilöiden kuolemia.
 ihan tietämättänikin olen kuulemma aiheuttanut ihmisille luonnollisia poistumia.

Nyt taitaa selvännäkijä ystäväsi antaa sinun uskotella olevasi vähän Suurempi kuin oletkaan.
En usko, että toinen IHMINEN voi pelkillä ajatuksillaan aikaan saada toisen kuolemaa.
Silloin ihminen voisi määrätä pienemmätkin asiat toisen elämässä, pelkillä ajatuksillaan...

Uskon ajatuksen voimaan, mutta vain jos se kohdistuu ihmiseen itseensä.

[Riitta]

Minun mielestani karma on myos silkkaa syyn ja seurauksen lakia-eli Suomeksi sanottuna "mita kylvamme sita myos niitamme"
Myos ajatukset vallitsevat vahvasti karmaamme ja tarkoitus varmaan on ymmartamisen kasvu toisiamme kohtaan-itse uskon vahvasti, etta kannustamalla ja uskomalla hyvaan-saamme paljon enemman aikaan kun ivaamalla tai haukkumalla.
Ajatus on joskus paljon voimakkaampi kuin itse teko(tietysti riippuu mita tekee)-tarkoitan, etta ajatuksella on paljon voimakkaampi energia kuin pikku teolla.

[rovatar]

 Mutta olipa juttu miten tahansa, niin mikähän tarkoitus näilläkin ajatuksillani on?
Siis että, jokin juttu varmaan täytyy käydä läpi, koska näitä kokemuksia olen saanut kuulla itsestäni.

Ehkäpä se vastaus sinun täytyy löytää itsestäsi.

Ellei joku ole jo ajatellut omissa ajatuksissaan sinulle toisen laista kohtaloa...kuten uskot voivan olla mahdollista. 

[^^Queen Nefertiti^^]

mutta entäs jos elämä ja karma ovat kaikki vain leikkiä.. nyt hymyä huuleen ja karmat pois piknikiltämme..

[*Kide*]

Oi, kiitos mielenkiintoisista ajatuksistanne.. ajatuksella pureskelen...

^Nekhbet^ -saatata olla oikeassa, voi olla vain leikkiä. Totinen toimi, tappaa silmien säihkeen. Kevyesti ottaminen on asia, joka olis syytä kait osata vaikka "aikuistuu" 

Niin, tuli tästä mieleen että jos karma ajaa meitä valitsemaan tietynlaisia asioita elämäämme, niin pitäisikö meidän sitten valita ne ja käydä läpi, että vasta sitten ne lähtisivät kummittelemasta takaraivostamme? Monet sanovat, että "viisailla" päätöksillä kun voisi välttää nuo kiusaukset ajaa itsensä huonoihin tilanteisiin, ja näin voisi elää turvallisen ja hyvän elämän. Mutta onko se silloin vain karman ja oppimisen lykkäämistä? Niin ettemme ikinä tule kuitenkaan tajuamaan sitä opetusta? Ja se jatkuvasti vetää meitä puoleensa, kunnes olemme karusti käyneet sen läpi? Vai onko se juuri karman puhdistamista että osaa valita toisin?

...Mutta missä menee se raja että kokemus ei ole lopullisesti elämää tuhoava ja lamauttava vaan että siitä selvitään? Onko järkeä ottaa sellaista riskiä?

Tämä ajatteluketjuhan lopulta johtaa siihen ajatukseen, että jokainen päätös minkä teemme elämämme aikana ei ole koskaan väärä, sillä siitä vain seuraa eri asioita kuin siitä toisesta. Silti meillä pitäisi olla vastuu siitä minkälaisia päätöksiä teemme, eikä vain työntää se syy ja vastuu maailmankaikkeudelle "joka kyllä tietää mitä kuuluu tapahtua." Itse me elämämme luomme, ja monta kertaa todennäköisesti joudumme katumaan. Toisaalta vaikka katuisimmekin, niin ovatko ne päätökset silti olleetkaan vääriä? Itse asiassa se katuminenkin vain kuuluu itse prosessiin. Onko sillä väliä milloin tajuamme jonkin asian, jos vain tajuamme sen joskus? Ehkä tässä elämässä ei ole enää jotkin asiat mahdollisia, mutta täytyykö niiden sitten olla?

Noilla linjoilla itsekin purjeitani pullistelen ja pohdin valintojeni oikeellisuutta ja kerrannaisvaikutuksia  :

Rovatar -sinun vertaus rahan lainaamisesta oli hyvä, menee samoille linjoille kuin Diamondin heittämä vanha sananlasku "mitä kylvää, sitä niittää"

Voiko kuitenkin olla niin, että laina on otettu jo joskus muinoin... siemenet kylvetty ennen sinua (minua) ja sinun oppiläksysi on niittää. Missä suhteessa meidän kaikkien karmalliset opit kietoutuvat toisiinsa?

Tottahan on, että lapsuuden kokemukset ovat muokkaamassa vahvasti meitä, hyvässä ja pahassa. Aivan kuin Lilli kirjoitti... osui muuten hyvin termityksesi -saanhan lainata? Tuo käsite psyykkinen kuolema ja uudellen syntyminen, 1. ja 2.maailmansota, nje. *hyr* 
1.maailmansota takana, jälkimainingit menossa... sen taisi aiheuttaa psyykkinen kuoleman ja uudelleen syntyminen... en ollutkaan  enään se "minä", johon oli muut sopeutuneet... no, nyt mennään näin  Tietyllä tasolla "tiedän", että tulossa on se 2.maailmansota ja tällä kertaa se ei lähde minusta  ...kerrannaisvaikutuksia -heitäppä kivi tyyneen lampeen ja katso renkaiden muodostumista...
 

KV -lainatakseni;"Se mikä tuntuu oikealta, niin se todennäköisesti myöskin on sitten niin."
Tuota käytän verukkeena, kun pohdinta oikeellisuudesta käy niskaotteella kiinni ja meinaa painaa mattoon. Jos minusta tuntuu hyvältä, annanko toisten rutinoiden vaikuttaa siihen? Vain siitä syystä, että heillä olisi parempi olla...

Eli toistan itseäni, missä suhteessa olemme kietoutuneet toisiimme ja mikä on vastuu meillä siitä?
Myöskään en ole löytänyt vastausta, mitä sen jälkeen kun läksyt on opittu -uusia?
Kun kaikki on opittu, tuleehan sellainen tila, tuleehan?!?!??!
 
Pääsenkö mihin, saanko mitä... MIKSI?
 

[tuonen joutsen]

KV?

Se on varmaan niin, että se tunne mikä tulee sisäänsä, niin se sanelee oman totuuden.
No voin taas käyttää itseäni esimerkkinä, kun joskus tein meditoineissani maailmanloppu-juttuja, joissa suuri tai maapalloakin suurempi pyöreä esine tms. osuu tänne suurella nopeudella, joka tuhoaa täydellisesti tämän planeetan. Niin en silloin ajatellut, että olisin halunnut olla mitenkään paha. Vaan ajattelin, että silloin se vapauttaisi minut täältä pois, ja myös kaikki sellaiset sielut, jotka ovat yhtä lailla ahdistuneet tähän ihmiselämään. Ja ajattelin myös niin, että loput sielut jotka haluaa jatkaa samanlaista elämää, niin luokaa sen jälkeen oma planeettanne johon itse en halua sekaantua ollenkaan.

Minä vaan kommentoin tähän...

Minusta tuo on hyvin itsekäs kuvitelma,

'minua ahdistaa tämä planeetta, joten haluan tuhota sen'

'Luokoon ne jotka haluaa jatkaa samanlaista elämää oman planeetan'


Minä tunnustan, etten kertakaikkiaan kykene luomaan planeettoja. Ja rakastan juuri tätä.

Sinä olet puhunut aikaisemmin monesti 'Jos vain itsekkyys poistuisi maailmasta niin kaikki olisi paremmin'....


hmm...löysinkö porsaanreiän logiikastasi?

Jos minä vihaisin tätä ihmisten maailmaa, niin vähemmän itsekästä olis vain itse lähteä täältä, eikä koittaa viedä sitä muiltakin.


Noin ajatuksen tasolla. Minä en millään muotoa toivo tai halua, että sinä posituisit täältä tai lähtisit.

...


lisäys: sen kyllä ymmärrän aivan hyvin, että elämä ihmisenä saattaa ahdistaa, on minuakin ja paljon. Mutta samaan aikaan oli monia muita yksilöitä joita ei ahdistanut, ja se oli vain minun ahdistustani. Jos olisin sen takia pyrkinyt hajottamaan kaiken toisiltakin, se olisi juurikin hyvin itsekästä.