Itselläni nämä kaksi päivää ovat olleet mitä oudompia.Koko ajan tapahtuu odottomattomia käännöksiä elämässä ja kaikki suunnitelmat menneet uusiksi,näiden ennalta arvaamattomien tapahtumien ansiosta.Ihan kuin jokin johdattelisi minua jonnekin,tai jokin estäisi minua tekemästä jotakin.
Yksi tälläinen esimerkki näistä tapahtui eilen.Minun piti mennä ulkomaille työmatkalle.Pari tuntia ennen matkaa hukkasin passini,sitten hädin tuskin löysin sen ja lähdin lentokentälle,jossa tuli ongelmia virkailijoiden kanssa.Kun olin jo melkein myöhässä koneesta ja turvatarkastukset jo läpäissyt,jostain syystä päätin etten lähdekkään..
Hmmm, mulla on välillä vastaavia "päähänpistoja" ja aina jälkikäteen ne ovat tehneet järkeä,
mutta eivät koskaan siinä tilanteessa.
Näitä tapauksia on muutamia, mutta esim. Lontoon metron pommi-iskut oli yksi sellainen
joku vuosi sitten. Olin vierailemassa vanhan ystäväni luona ja olimme kaupungilla shoppailemassa
ja syömässä. Pienestä shampanja-humalasta huolimatta -tai siitä johtuen- tunsin oloni
sen verran diivailevaksi (ja huonoksi, myöskin korkeakorkoisista kengistäni),
etten halunnut ottaa sitten millään metroa kotiin, vaan intin taksia.
Myöskään bussiin en suostunut monien ja suhteellisen raskaiden ostoskassieni kanssa.
Ystäväni oli ihmeissään -sillä yleensä en paljoa valita, enkä diivaile
ja mulle kelpaa ihan hyvin metro kuin bussikin.
Olin siis hurjan huonolla tuulella!
Ystäväni myöntyi taksiin ja kas, -metrossa ja sen jälkeen bussissa räjähti pommit.
Perheeni ja ystäväni oli kauhuissaan ja koska puheliverkot olivat ko. tapauksen jälkeen
tukkeutuneet Lontoon alueella ja osa sensaatio-hakuisimmista maalasi jo piruja seinille,
kun muhun ei saanut yhteyttä.
Meilehän ei tietenkään käynyt kuinkaan. Tiedä sitten, olisko käynyt jotain,
jos olisimme päätyneet otamaan metron tai bussin, arvailuksi jää.
Ystäväni on tuon jälkeen sanonut, että milloin vain olen huonolla tuulella,
hän tekee kaikkensa, että tahtoni toteutuu.
Tosin ei se ihan noin ole, mutta hassua silti.