Pakko päteä: ei positiivista konfliktia ole. Konflikti tarkoittaa aina erimielisyydestä liikkeelle lähtevää yhteenottoa jossa, jos ei yritetä mitätöidä toista osapuolta, pyritään jopa tuhoamaan toinen osapuoli. Ja tuli mieleen että Einstein sanoi aikanaan, ettei ongelmia ei voi ratkaista samalla ajattelutavalla jolla ne syntyivät.
On todella tärkeää, kenet valitsee "mentorikseen". Itse ainakin olen seurannut elämässäni vääriä ihmisiä ja oppinut kyllä niistäkin kokemuksista jotain, mutta eittämättä olisi ollut helpompaa löytää oikeita opettajia saman tien sen sijaan, että kulki väärien opetusten perässä. Itsenäinen tiedonhaku on mielestäni aina aliarvostettua, kuinka paljon sitä ikinä arvostikaan (kunhan ei tee siitäkään fundamentalistista).
Ryhmä, kommuuni tms. voi antaa tunteen toimimisen tarpeesta. Minä ainakin kaipaan useasti seuraa että saisin energiaa tekemiseeni. Treenaankin naapurissa - en ainoastaan siksi että sieltä saan hyvät välineet käyttööni, vaan myös siksi koska tunnelma ja tietyin ajoin ihmishenki on siellä siihen sopiva. Tulee sellainen yltiömaskuliinin suorittamisen tarve.
On mukava kun kokemuksia voi valottaa eri näkökulmista, mutta ei ole tosiaankaan mukavaa että joku lähtee vahvoilla uskomuksillaan valottamaan kenenkään muun elämää ikään kuin se (hänen uskomuksensa) olisi yleinen totuus. Olisi hienoa käydä keskustelua tai etsiä vastauksia enemmän tyyliin:
Henkilö X on kokenut jotain ja selittää oman kantansa A. Henkilö Y osallistuu keskusteluun, selittää näkemyksensä B, ja etsii yhtenevyyksiä ja erittelee erilaisuudet näkemysten A ja B välillä. Henkilö Z tekee saman näkemykselleen C suhteessa näkemyksiin A-B.
Sen sijaan valitettavan usein käy:
Henkilö X on kokenut jotain ja selittää oman kantansa A. Henkilö Y osallistuu "keskusteluun", selittää näkemyksensä B, ja yrittää korvata sillä näkemyksen A. Henkilö Z tekee saman näkemyksellään C suhteessa näkemyksiin A-B.
