ja tästähän taas riittää materiaalia, ei niin että tarvitsisin näitä tietoja kovasti. luultavasti kristillisyyteen voi hurahtaa yhtä lailla kuin idän oppeihin tai gnostismiin tms. järki käteen.. mystiikka vaan on osa elämää; uskontaisteluihin ei itselläni tarvetta. Voihan sitä uskoa vaikka
joulupukkiin, joka tuo kaikkea kivaa..
http://www.ageac.org/fi/ageac_fi/tutkijoiden-mielipide/jumalan-maskuliini-feminiini-olemus/Maskuliininen ja feminiininen tietoisuus
Maskuliininen Feminiininen
+muoto +sisäinen elämä
+toiminta, tekeminen +oleminen, olotila
+rakenne +sisältö
+osiin jakaminen +kokonaisuus
+päämääräsuuntautuneisuus +prosessista kiinostuneisuus
+aktiivinen +passiivinen
+äly +tunne
+analyysi, pilkkominen +sulautuminen yhteen
+interaktio +integraatio
+toimintana näkyvä rakkaus +lempeys-hellyys
+kohti keskustaa +keskeltä ulospäin
+tiivistyminen +laajeneminen
+lineaarinen +säteily
+tietoisuus tunkeutuu sisään +tietoisuus harmoniassa
+voidakseen muuntaa aineen liike kohti +pyhän aineen/maan kanssa liike
päämärää sulkee sisäänsä kaiken
+Jumala kaikki näkevänä silmänä +Jumala elämän antajana
+Teologinen pappi, joka selittää +Parantajapappi, joka säteilee
Tasapaino
- elävä ruusuristi, missä maskuliininen ja feminiininen puoli rikastuttavat ja täydentävät toisiaan
- Aurinkograali, joka luo ylösnousemuksen ja elämän
- persoonallisuus, joka on sielun valon täyttämä ja toimii sielun johdatuksessa
(Lähde: Asger Lorentsen; Nordens Stjerne -lehti, ilmestynyt Tanskassa 7/1999)
http://www.netikka.net/mpeltonen/gnost.htmGnosis on siis jumalmaailmasta peräisin olevaa salaista tietoa olevaisen rakenteesta ja ihmisen asemasta siinä. Gnostilaisuuden mukaan alussa oli vain täydellinen olento, johon sisältyi kaikki mahdollinen vastakohtineen. Siten hän oli sekä kaiken Äiti että Isä tai paremminkin Äiti-Isä. Jostain syystä hänessä heräsi halu luoda eli tehdä jumaluutensa tiettäväksi jakamalla olemustaan ja saattamalla olemassaoloon jotain, johon voi kohdistaa jumaluuttaan, huolenpitoaan ja rakkauttaan.
Hänessä eriytyi ensin Henki ja Poika. Sen jälkeen eriytyminen jatkui ketjureaktion tavoin synnyttäen aiooneja, eräänlaisia androgyynejä valo-olentoja.
Vaikka Amunin sanotaan luoneen maailman ja itsensäkin, hänellä oli kuitenkin äiti, johon hän erään egyptiläisen uskomuksen mukaan yhtyi joka yö tämän suun kautta, voidakseen seuraavana aamuna syntyä uudelleen ja nousta aurinkona taivaalle. Tähän tarvittiin tosin vielä avuksi pappien uhritoimituksia. Jotkut uskontotieteilijät näkevät tässä yhteyksiä kristilliseen kolminaisuusoppiin. Feministiteologit korostavat, että patriarkaalisessa katolisessa kirkossa äiti-jumaluuden sijaan tuli sukupuoleton pyhä henki.
Gnostilaisuudessa Henki edustaa naiseutta, joka voi olla yhtä aikaa äiti, neitsyt ja puoliso. Nainen voi olla myös viisaus, Sofia, josta käytetään myös muita nimiä kuten Prouneikos tai Ennoia. Pohjimmiltaan gnostilainen jumaluus on kuitenkin ykseys (vrt. kolminaisuusoppi), jossa mieheys ja naiseus muodostavat täydellisen, sopusointuisen kokonaisuuden. Tämä yhteys, joka aluksi heijastui kaikessa luodussa, särkyi seksuaalisuuden astuessa kuvaan saaden aikaan hengen ja aineen maailman eriytymisen toisistaan.
Kristinuskon alkuaikoina se oli vain yksi uskonto muiden joukossa. Vielä toisella vuosisadalla palvotuin jumaluus oli Isis, jota palvottiin monilla eri nimillä, kuten Afrodite, Artemis, Demeter, Hera ja Persefone. On luultavaa, että taistelu gnostilaisuutta vastaan vaikutti jossain määrin myös kolminaisuusopin hyväksymisen taustalla. Tällöin gnostilaisen Isä-Äiti -jumaluuden sijaan tuli kristillisemmältä kuulostava Isä-Poika -jumaluus, johon myöhemmin lisättiin vielä kolmas osapuoli, Pyhä henki. Isis, Astarte tai gnostilaisen jumaluuden feminiininen osapuoli korvattiin tekemällä Mariasta Jumalan Äiti.
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/wicca/historia.htmlLänsimainen okkultismi
Länsimaisen okkultismin kenties keskeisin lähde on gnostilaisuus, joka vaikutti erityisesti roomalaiskatolisen kristinuskon kehitykseen yli 1000 vuoden ajan. Uusnoituudessa ei yleisesti tunnusteta tätä perintöä, osittain koska gnostilaisuus on lähinnä kristillinen lahko, mutta se on melko selvä.
Gnostilaisuus on ensimmäisillä vuosisadoilla juutalaisuudesta syntynyt mystinen oppi, joka sai paljon vaikutteita muinaisesta persialaisesta, kreikkalaisesta ja egyptiläisestä mystiikasta ja mytologiasta, aivan kuten kristinuskokin. Kristinuskon synnyttyä gnostilaisuus sulautui siihen tehokkaasti. Roomalaiskatolinen kirkko kuitenkin reagoi tähän vaikutukseen hyvin kielteisesti, mikä suurelta osin vaikutti kirkon tiukkojen dogmien eli kristinuskon selkeästi määrittelevien uskonkappaleiden muotoilemiseen. Kirkko sai silti taistella pitkään raastaakseen gnostilaisen harhaoppisuuden keskuudestaan. Käytännössä kaikki tunnetut harhaoppisiksi tuomitut salajärjestöt, kuten temppeliritarit, ruusuristiläiset ja myöhemmin vapaamuurarit perustivat mystiikkansa vahvasti gnostilaisuuteen. 1200-1600 -lukujen noita- ja harhaoppivainot tukahduttivat suurimman osan näistä suuntauksista.
Vaikka keskiaikaiset salaopit olivatkin käytännössä kuolleet tultaessa 1900-luvulle, ehtivät ne antaa oman osansa uusnoituuden synnylle.