seuraava »

[Pakolainen]

Kuten itsekin sanoin, sanalla voi olla useampi merkitys. Itse laulan aina "I feel pretty and witty and gay", kun olen niin iloinen. : ))) Ne säännöt ovat silti määrättyjä tai ajan myötä iskostuneita ja säännöiksi muuttuneita. Homothan ovat aina niin pirteitä ja hymyssä suin.

Eihän ihminenkään ole matematiikkaa eikä sen enempää taidetta. Kieli ei ole taidetta vaikkei se tiedettä olisikaan, koska sanan merkitystä ei voi vääntää oman mielensä mukaan. Kuu ei ole juustoa, vaikka runoon voi sisällyttää moisen Kuun ulkomuotoa kuvastavan metamorfin. Kieli ei ole kulttuurin tuote, vaan sitä on tarvittu kommunikaatioon. Kumpi on todennäköisempää: "Keksitään kieli! Haluan sanoa sinulle jotain todella kaunista!" vai: "Haluan osata viestiä kanssasi. Minä haluan syödä tuon. Haluatko sinä syödä tuon?" Eri osissa Maata on lähdetty muovamaan kieltä aivan eri tavoin, ja kielen ympärille on ehkä jopa kenties voinutkin rakentua kulttuuri, mutta ei missään nimessä päinvastoin. Se siis voi olla työkalu kulttuurille siinä missä taiteelle, voihan taidekin olla kiinni kulttuurissa.

Teatterikielessä konflikti on täsmälleen sama. Itse konflikti ei edelleen ole hyvä. Näytelmän konflikti on näytelmän ja sen tarinan sisäinen eikä siinäkään maailmassa hyvä. Konfliktia tarvitaan tarinan mielenkiinnon vuoksi, kyllä, mutta konflikti on tällöin hyvä vain ulkoistettuna ja tarkastelun kohteena. Tarinassa sankarikin tarvitsee "hyviä" heikkouksia (lisäävät mielenkiintoa tarinaa kohtaan), sillä ketään ei kiinnosta hyvyyttä kuvastava hahmo jota mikään ei voi voittaa. Ei Akilleesta olisi kirjoitettu ilman kantapäätä. Jumalatkin ovat heikkoja ja haavoittuvaisia, kun heitä ruvetaan kuvailemaan. Milloin pojan pää katkaistaan, milloin tuleva vaimo yritetään raiskata...

Meidän maailmammekaan ei olisi mielenkiintoinen ellei se tarjoaisi edes vähän haastetta. Toisia se haastaa liikaa, toisia taas liian vähän. Maailma on täynnä konflikteja, mutta ei se niistä tee hyviä itsessään.

[Pakolainen]

http://naurunappula.com/870693/nain-kay-usein.jpg

[Pakolainen]

Okei, mutta en ole homovastainen. Ja sanoit eri muodossa saman minkä minä sanoin: homot siis ovat iloisia ja pirteitä, mistä tehtiin tuomittava asia koska "homojen on paras pysyä kaapeissaan", eikös vain, minkä tähden gay-sana sai meille tutuimman merkityksensä, minkä sanan homot sulauttivat identiteettiinsä vaivihkaa varsin pienessä ajassa, minkä jälkeen syntyi sana "queer", joka sekään ei kohta taida enää olla paha sana.
   Kukapa keksisi kielen tuhansine ja taas tuhansine sanoineen joista jotkut eivät keskenään muistuttaisi toisiaan hyvinkin paljon?

[Ave^^]

Kieli jos mikä on yksi taiteen (=itsensä ilmaisun) muoto. Runot ja lyriikat.. Itselläni kun on merkurius keskitaivalla, kiehtoo suuresti kaikki miten pienen vivahteen äänenpainoon tai sanamuotoihin kun muuttaa, voi muuttaa sanomaansa asiaa juuri sillä pienellä oikealla tavalla. Kieli on kiehtova asia. 

Ja miksi määritellä konflitki aina negatiiviseksi? Kyllä kahden asian vastakkainasettelun voi käsittää myös positiiviseksi. Ilman vastakkainasetteluja tuskin koskaan syntyisi mitään yhtä hedelmällistä uutta kuin vastakkainasettelujen seurauksena. Ei siinä tarvitse aina olla motiivina se, että toinen pitäisi murskata ja toinen jättää voimaan muuttumattomana. Nykyään on paljon alettu puhua win-win -tyyppisistä neuvotteluratkaisuista jne.

[Eklektikko]

Jo satoja vuosia sitten prostituoituja - siis naispuolisia - kutsuttiin Englannissa nimellä gay lady tai lady gay.
1700-luvun merimiesrallatuksistakin löytyy ko. termi, mm. biisistä nimeltä Willy Taylor.
Siis vähän niinkuin 'ilolintunen' suomen kielllä.

Eli on se sana gay osattu yhdistää seksuaaliseen tai epäilyttävään toimintaan jo kauan ennen kuin 'gay' vakiintui tarkoittamaan homoseksuaalia. Mutta tämä siis nimenomaan Englannissa/Brittein saarilla.

Hengellisten hommeleiden tekemisestä ryhmässä:

1) Minun hengelliset hommelini ja Jumalasuhteeni ovat niin henkilökohtaisia, intiimejä, että ajatus seurakunnasta/noitapiiristä tms. on samalla lailla etova, kuin ajatus siitä että joutuisi ryhmäseksiiin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei itse ole valinnut. 
En siis tarkoita, että hengelliset hommelini olisivat seksuaalisia, vaan sitä että intiimiyden taso on samaa kuin seksuaalisuudessa.

2) Aina kun on 2 ihmistä tai enemmän, tuppaa syntymään hierarkioita. Aina kun on hierarkioita, tuppaa syntymään vallankäyttöä. Ja valta korruptoi kaikki osapuolet, sekä sen joka käyttää sitä valtaa että ne joihin sitä käytetään. Toki jos kaikki osapuolet kykenevät litteään, tasa-arvoiseen organisaatioon jossa asiat ratkaistaan konsensuskeskustelulla, homma voi toimia ilman korruptiota. Mutta yleensä joukkoon ilmaantuu aina joku vallanhaluinen, joka pilaa koko homman. (Sivusta nähty yhdenkin covenin piloille meno ja loppuminen juuri tasan tästä syystä)

[Pakolainen]

Kieli, vaikka kuinka mielenkiintoista (minustakin), ihmeellisen vänkää ja kaikkea kivaa olisikin, on työkalu. Kielitiede on humanistinen tiede, jossa tutkitaan kielen sääntöjä. Menepä ja sanopa humanistisen koulukunnan edustajalle että hän on taiteilija. Puhekielessä on aina erilaisia ilmaisuja. Termi gay lady on kuollut puhekielestä, eikä se liene koskaan ollut osa kirjakieltä.

Jos väittää kielen olevan taidetta, voi yhtä hyvin väittää pianon olevan musiikkia. Se ei silti ole. Pianon koskettimilla voi soittaa 12 erilaista säveltä (puolisävelet mukaan lukien) useammalta eri oktaavilta, niitä voi soittaa ristiriitaisesti tai harmoniassa ja tuottaa musiikkia. Silti piano tai sen koskettimet eivät ole musiikkia.

Jos asetan kielen sanoja kuin palikoita muotoon ja muovaan niitä lyyriseen muotoon: "Kel' onni on, se onnen kätkeköön", muodostan jotain muutakin kuin pelkkää asiatekstiä. Kieli on siis moniulotteinen työkalu, mutta ei taidetta. Se ei ole tiedettäkään itsessään, mutta sitä voi tutkia systemaattisesti, siitä voi löytää poikkeukset ja epäsäännöllisyydet, kirjakielen voi erottaa puhekielestä mutta kieli ei ole tiedettä eikä taidetta. Pensseliä pitävä käsi ei ole taidetta, öljyväri ei ole taidetta, pensseli ei ole taidetta, kangas ei ole taidetta, mutta näitä työkaluja käyttäen voidaan luoda taidetta. Laskin ei ole tiedettä vaikka matematiikka onkin tiede - ja siinä samalla puolivahingossa kaikkien tieteiden äiti. <- Vakiintunut kielikuva [äiti], tekijä josta asia t. useampi on lähtöisin. Ks. myös: äidinkieli, äidinrakkaus.

Kielessä voi olla voimaa ihmiseen, mutta se ei tee kielestä maagista. Kieli voi olla työkalu magiassakin. Se on silti jälleen kerran työkalu.

Taidetta ei voi muovata konkreettiseksi kokonaisuudeksi. Kukaan ei voi tehdä patsasta jonka nimi olisi "taide" ja joka esittäisi taidetta ilman, että kaikki muut olisivat eri mieltä koska jokaisella on eri näkemyksensä ja makunsa taiteen päälle.

Ja konfliktissa keskeisenä osana on ristiriita. Määritelkääpä se ristiriita. Konflikti on negatiivinen, koska siinä asetellaan ristiriitaisesti asioita vastakkain. Konflikti voi kuitenkin purkautua - muutenhan jokaisen viimeiseksi määränpääksi jäisi elämämme ensimmäinen konflikti. Aina sotaa pelätessä puhutaan konflikteista. Koskaan ei edistyksen tiellä sanota: "Emme olisi päässeet läheskään näin pitkälle ilman kunnon vanhan ajan räiskähtelevää mustan kahvin makuista konfliktia!"
   Missä tahansa rauhan maassakin ihmiset olisivat yksilötasolla ainakin silloin tällöin nokikkain, tukkanuottasilla, konfliktia kasaamassa sosiaalisissa tilanteissa. Konfliktista syntyvä ratkaisun hakeminen ja tulevien konfliktien välttäminen voi olla edistyksellistä ihmisen kasvua ajatellen, mutta konflikti itsessään on edelleen konflikti. Konflikti ei ole itsensä ratkaiseva ihmetekijä, josta kaikki oppivat jotain ja sitten lauletaan piirissä.

[Pakolainen]

Aminthir, kirjoitin vahingossa "13 nuottia" alun perin, korjasin tämän 12 säveleen (puolisävelien välein laskien). Jos aletaan pilkunviilaajiksi, niin hoidetaan se oikein. Suljetaanpa kuitenkin tästäkin epäilykset:
Nykyään valmistettavien ja käytettävien pianojen ääniala on liki poikkeuksetta 7 ¼ oktaavia eli 7 oktaavia ja pieni terssi. Koskettimia on vastaavasti 88, joista 52 valkoista ja 36 mustaa. - Wikipedia

Sen sijaan mielestäni on kummallista esittää juurtuneita mielipiteitään mielipiteinä, vaikka ne olisivat totuudenvastaisia. En puhu mistään suuremmista totuuksista, tietoisuudesta enkä sen sellaisista, en mistään hengellisestä enkä oikeastaan henkisestäkään. Puhun faktoista. Käyn tätä aihetta terminologisesti. "Sairas hänen autonne, peskää housu" Ei ole sama asia kuin "terve, minun nimeni on Pietari". Ei se ole mielipide, mistä tietysti tulee suru puseroon. Luulin että suomenkieli riittäisi. Sen voi kieltää ikuisesti, se ei ole lainkaan minun asiani.

Jos on muita väärinkäsityksiä mitä minulla tai muilla on siitä mitä mikäkin sana tarkoittaa, kaipaan foorumin suhteen yleispäteviä käännöksiä käydäkseni keskustelua tällä foorumilla sujuvammin. Mainittakoon etten ole autistinen.

"Porkkana maistuu hyvälle." Porkkanasta ei liene kiistämistä. Maistaminenkin lienee kaikkien mielestä aistimista makuaistin kautta, joka sijaitsee kielen päällä. Makuasia on henkilökohtainen mielipide ja "makuasioista ei voi kiistellä".

[Pakolainen]

Phuuuh... Tuo lausevääntö sattumanvaraisilla sanoilla käyttäen kuitenkin hataraa lauserakennetta oli vain esimerkki. Ja abstrakti ei ole synonyymi "rajattomalle".

Ihmiset ottivat sanan "suvaitsevaisuus" sillä väärällä käsityksellä, että jostakin asiasta on pakko pitää kun sen suvaitseekin, kuten vaikka omasta elämästä, vaikka suvaitseminen on pikemminkin hyväksymistä. En ole perussuomalainen enkä tiedä, miten sitä nykyään väännetään, mutta olen aina lukenut suvaitsemisen samalla tavalla; hyväksyy jonkin asian olemassa- tai läsnäolon. On eri asia pitääkö siitä vai ei. Toleranssi. Vähän kuten "tosiheterot" sanovat, että eivät muka ole homoutta vastaan niin kauan kuin homot eivät hypi silmille, mutta salaa homofobistisesti pelkäävät kuitenkin koko ajan naurettavasti iskuyrityksiä kyseisen seksuaalivähemmistön edustajilta koska ovat epävarmoja seksuaalisuudestaan ja pönkittävät uskoaan omasta vetovoimastaan kertomalla itselleen että he ovat puoleensavetäviä. Eli lyhyesti suvaitsisivat homoseksuaalisuuden.
   Suvaitsevaisuus-sanaa viljeltiin ylenpalttisesti maahanmuuttoasioissa kun yritettiin sanoa ihmisille, etteivät maahanmuuttajat ole välttämättä haitaksi muille eikä tarvitse inhota että näkee muualta kotoisin olevia tai ulospäin näkyvästi eri uskontoon kuuluvia tai eri kulttuuria edustaneita ihmisiä - eihän kenenkään otsassa lue "mamu". Kaikki sanat voidaan ymmärtää tahallaan väärin. En tiedä milloin suvaitsevaisuus olisi ollut positiivinen tai negatiivinen sana. Ehkä se oli aikaisemmin positiivinen siltä kannalta, että sitä pystyi käyttämään maahanmuuton puolustamisen yhteydessä - myöhemmin se, kuten kaikki ylikulutetut termit, on menettänyt tehoaan, ja 5 vuoden aikana poliitikkokin keksii vastaväitteen alun perin hyvälle argumentille.

[Eklektikko]

Sen sijaan mielestäni on kummallista esittää juurtuneita mielipiteitään mielipiteinä, vaikka ne olisivat totuudenvastaisia.

Semanttinen huomio:
Mielipide on subjektiivinen asia, totuutta ei ole, on vain jokaisen oma mielipide. Jonkun mielipide voi olla eri kuin toisen mielipide, jolloin se on tälle 'totuuden' vastainen, vaikka mielipiteissä ei oikeastaan ole edes totuutta.

Tosiasioissa on sitten totuudet. Esimerkki:

Maksalaatikon ravintosisältö on tosiasia.
Se onko maksalaatikko hyvää vai ei on mielipide.
Ensimmäisessä on totuuksia, jälkimmäisessä ei ole.

Mielipiteiden osalta kun ei ole olemassa oikeaa ja väärää, on niiden totuusarvosta keskusteleminen aika hassua. Jokainen mielipide on 'omistajalleen' tosi. Tosiasioista voidaan sitten vängätä ja esittää todisteita.

Hassua kyllä, ihmisillä on taipumusta vängätä mielipiteiden totuusarvoista. Ainoa mikä on järkevää, on esittää tosiasioita mielipiteensä tueksi, mielipiteissä niitä kun ei ole.

[Ave^^]

Kieli tosiaan on niin monimuotoinen ja abstrakti asia, että todella vaikea siitä on saada irti mitään yhtä oikeaa absoluuttista totuutta. On vain se oma näkemys minkä on siitä kehittänyt.
Minusta mielipiteillä keskustelu olisi aina parempaa kuin totuuden etsiminen, sillä oikeastaan monet asiat oikeasti ovat juuri vain näitä näkökulma-asioita. Kuka meistä oikeasti osaa olla se niin viisas, joka pystyy sanomaan sen mikä on universaalisesti totta kaikkialla ja kaikille? Onkohan sellaista edes olemassakaan.

Tästä tulee mieleen vielä, että ihminen on onnellinen ja ei-vaaraksi muille monesti silloin kun hänen annetaan elää omassa maailmassaan. Jos hän kuvittelee olevansa vaikka uudelleeninkartoitunut Napoleon, niin kuvitelkoon jos silti tulee toimeen elämässään. Jos häntä väkisin yritetään sieltä pois vain siksi että "se ei ole totta", hän alkaa kärsiä, ja muuttuu silloin myös mahdollisesti vaaralliseksikin.

[Kuuhilda]

Hymistelen peesaavasti Aven viestille täällä.

[Eileithyia]

EVVK. 

[SanctAstra]

Oletteko muuten huomanneet, että muinaisilla Druideilla ja skandinaaveilla oli samantyylinen Jumalatar-myytti sekä rituaalit. 

[valonsilta]

"Aurinko paistaa ihanasti ja subjektiivinen maailmani on edelleen rikkumaton Wink "

Tämä oli hienosti sanottu  Ja juuri oikea asenne ihan mihin tahansa vastaantulevaan .

[SanctAstra]

Minusta tuli melkein raivotar illalla. Ei siinä hirveästi voinut kevättä juhlistaa.