Esineethän keräävät mukanaan energiaa, samoin kuin paikat. Minua esimerkiksi ei saisi kirveelläkään keskitysleireihin tai Hiroshiman atomipommin tuhoamalle alueelle, koska molempiin on jäänyt aivan karmeat energiat.
Koska kypärän entinen omistaja on kuollut kypärä päässä ja kuollut vieläpä sodassa, tässä on mukana kaksi erittäin negatiivista energiaa. Ensiksikin kuolema on suurimmalle osalle ihmisistä pelottava asia ja sodassa kuolemanpelko on läsnä aina. Lisäksi sota on kaikkien negatiivisten energioiden huippupiikki, koska se pitää sisällään niin kamalia asioita - toisen tappaminen on henkisesti kaikkein suurin rikos, teki sen sitten tarkoituksella, käskystä tai tahattomasti.
Tästä tuli mieleen kertoa oma havaintoni, joka voi olla täyttä humpuukiakin,
että (tuntemani ja mun vuorovaikutuksessa olevat) ihmiset,
jotka asuvat nuorissa valtioissa, ovat herkempiä lähimenneisyyden kauheuksien energioille
ja heidän tuntemuksissaan (joka ilmenee puheena/kirjoituksena) on edelleen vallitsevana
hyvät ja pahat ihmiset ja ne kokemansa pahat tuottavat ajatuksen tasolla edelleen
negatiivisia energioita.
Sota on niin kamala asia kokea, että niiden jälkienergioita käsitellään useampi seuraava sukupolvi.
Kun valtiolla on ikää, tarkoittaa se myöskin enemmän sotia ja enemmän kansallista kokemusta
niiden energioiden käsittelyssä ~ pitkä historia ~ ja sen viimeisen sodan/katasrtofin energioiden
käsittely on helpompaa, koska se on tuttua, jolloin ne kauheuksien energiat saavat
vapauden muuttua ~ vapauden mennä rauhaan.
Tämä tosin ei tarkoita sitä, että vanhemman valtion kansa olisi jotenkin paatuneempaa
-esim. Itävaltalaisten sydämissä on erittäin syvä haava, sanoisin että kansallinen trauma
viime sodista.
Ensinnäkin jossittelu, mitä jos olisimme tukeneet Hitleriä hänen muissa kiinnostuksissaan,
sitten pakkoalistuminen natsiSaksan alle, koska toinen vaihtoehto oli valita,
että Saksa hyökkää tähän lilliputtimaahan Hitlerin katkeruudella entstä kotimaataan kohtaan.
Sitten se pakko-armeija ja käskystä oman ystävän, naapurin tai jopa sukulaisen lähettäminen
keskitysleirille tai teloitettavaksi tai tekemässä sitä itse.
Kuvitelkaa itsenne moiseen tilanteeseen. Jos ette noudata käskyä,
niin sinua ylimmät eivät tapa/kiduta sinua, vaan perhettäsi ja läheisiäsi ja sinä katsot sitä.
Moni unohtaa, kiitos amerikkalaisen elokuvateollisuuden, että todellisuudessa
koko 2. maailmansota ei ollut helppoa natseillekaan.
Itse heräsin miettimään asiaa Suomessa asuessani, jossa on kova ryssä-viha edelleen.
Hyvä ystäväni on kotoisin Pietarista ja vierailin usein hänen kanssaan siellä
tavaten hänen perhettään ja ystäviän ja saaden uusia ystäviä.
Myös venäläisen mielessä on sota Suomen kanssa, miten suomalaiset sotilaat
tappoivat heidän isiään, lähettivät suomalaisille vankileireille, jotka olivat ihan samanvertaisia
saksalaisten keskityxsleirien kanssa, mutta toki pienempiä
ja kuinka suomalaissotilaat tunkeutuivat siviilikoteihin ja pahoinpitlivät ja raiskasivat
äitejä ja tyttäriä.
Sota on sotaa ja näiltä sodan lieveilmiöitä mikään kansa tai valtio kykene välttämään.
Sota ja sen kauheudet kovettavat ja joka kansakuntaan -myöskin armeijaan-
mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, joista osa ei toimi hyvän puolesta, eivät ole niitä puhtoisia
maansa puolustajia.
Mikään valtion armeija tai kansa ei moisia tunnusta itsestään, mutta silti sitä tapahtuu
ja raportoija on aina se vastapuoli, jota voi syyttää valehtelusta ja tietojen vääristelystä.
Sekin on sitä sodan käyntiä.
Mun uusi asunto sijaitsee paikalla, jonka pihalla teloitettiin monta kymmentä tuhatta
Juutalaista. Luotien jäljet talon ulkoseinissä on edelleen nähtävissä.
Silti paikassa on rauha, vaikka muisto säilyy.
Rakastuin idylliseen taloon ja asuntoon välittömästi ja mulla oli tunne, että tänne minä kuulun.
Toivotan rauhaa paikan hengille, joita varmasti siellä riittää tungokseksi asti.
Onhan talo n. 1000 vuotta vanha ja sen pihalla seisoo Wienin vanhin kirkko,
joten pihamaalla ja talon alla ja kellarissa ja katakombeissa on paljon hautoja.
Onhan niitä haudattu ja kadotettu sinne vielä viime vuosikymenillä,
kylmänsodan aikaan, jolloin katosi paljon ihmisiä, joita löydetään nykyisin kellariremonttien aikaan.
Toivotan kaikki Rooman ajan, Unkari-Itävallan ajan ja natsi-ajan henget ja energiat,
kuten kaikki muutkin siltä väliltä ja aikaisemmin, olemaan rauhassa (kanssani).
Millä puolella soti, mulle ei ole väliä. Kaikki ovat samanarvoisia ja kaikilla on oma tuskansa
ja surunsa asiasta.