Ratkaisu
|
|
« Vastaus #17 : 17.07.2010 01:00:32 » |
|
Olen ajatellut tätä sotaa ihan siltäkin kannalta, että tavallaan aika useinhan se varsinainen sota on vain tiettyjen ristiriitojen ja vastakkaisten voimien lopullista yhteentörmäystä ja kulminoitumista lyhyeen ajanjaksoon, vaikka taustalla vaikuttavat asiat ovatkin enimmäkseen lähtöisin historian mukana syntyneistä asenteista ja astelmista. Itse en halua nähdä sotaa mitenkään irrallisena, vaan nimenomaan vain yhtenä tilanteiden purkautumiskanavana. Samaahan voi ajatella myös yksilönkin kannalta; tiettyyn pisteeseen asti ihminen pystyy pitämään ristiriidat ja kamppailut sisällään, mutta ennen pitkään ne purkautuvat ja tulevat esiin, jos niitä ei käsittele ja kohtaa heti. Pointtina siis lähinnä se, että sota on mielestäni oire monista asioista ja sinänsähän kuten mikä tahansa kamppailu sillä voi olla myös historiankulun ja ihmiskunnan kannalta positiivisiakin seurauksia noin pitkällä tähtäimellä, vaikka yksilön ja seuraavien sukupolvien kannalta sen vaikutukset ovatkin enimmäkseen negatiivisia. Voisi vaikka miettiä sitä, millainen maailma olisi jos diktaattorit olisivat saaneet rauhassa toimia ja tehdä mitä huvittaa ilman muiden valtioiden asioihin puuttumista. Kysehän on kuitenkin eri voimien ja energioiden tanssista ja pelistä, jossa tasapaino on jatkuvasti olemassa, sillä jokainen ilmiö luo itselleen täysin vastaavan vastakkaisen voiman toisin sanoen, diktaattori luo samalla itselleen sen hajottavan vastavoiman, mitä kautta on sitten mahdollista saavuttaa jonkinnäköistä järkevämpää tasapainoa.
Toisaalta välillä olen nähnyt sotimisen merkkinä siitä, että ihmiset ovat unohtaneet oman kuolevaisuutensa ja kadottaneet siten osan inhimillisyydestään. Voisi ajatella, että ennen sodan syttymistä ihmiset eivät ole tarpeeksi kosketuksissa itseensä ja elämän tärkeisiin asiohin. Lähdetään joukoin uhoamaan ja julistamaan omaa jumaluutta ja kuolemattomuutta. Kuvitellaan, että sota tekee meistä kuolemattomia kirjoittamalla meidät historian kirjoihin. Sota tuntuukin välillä äärimmäiseltä keinolta saada ihmiset kohtaamaan elämän tärkeimmät asiat. Sotien jälkeenhän korostetaan erityisesti perhearvoja ja tajutaan, että ne tärkeät asiat eivät löydy sotatantereelta tai epäinhimillisyydestä vain oman kuolevaisuuden ja hetken katoavaisuuden kohtaamisesta.
Oikeastaan en tiedä voiko täysin ajatella, että jokin esine ainoastaan sen takia, että se on liittynyt sotaan, olisi automaattisesti negatiivinen. Kyllähän se esine samalla toimii myös muistutuksena siitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä ei halua menettää omien tai laajempienkaan taisteluiden tuoksinnassa, oli sitten kyse vaikka avioerosta tai perheriidasta. Sotahan on nimenomaan inhimillisyyden ja sen menettämisen ja sen uudestaan löytämisen asia ja siksi siihen liittyvät asiat muistuttavat meitä mielestäni tärkeistä ja helposti unohtuvista asioista.
edit. luin tätä ketjua nyt uudestaan, kun olin tämän viestin kirjoittanut ja niin tosiaan esimiraldan kanssa aika samaa mieltä olen, mutta antaa tämän tekstin nyt olla tässä
|