Moikka saai
Kuten aiemmin sanoin lasten loukaantumiset kannattaa aina ottaa tosissaan, sillä heillä on elämä edessä ja piilevä hoitamaton vamma kostautuu myöhemmin. Lapsilla on vielä yhteiskunnan puolesta parempi vakuutusturva kuin meillä aikuisilla. Lisäksi lasten luut vaikka ovatkin joustavammat kuin meidän aikuisten niin ne ovat kasvun vuoksi hauraat ja kehittymättömät sekä lihaksiston suoja on vielä keskeneräinen. joten hienoa, että saitte hoitoa ja vamma saadaan korjattua ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja tervehtyminen onnistuu. Omalla kuntoutus motivaatiolla on suuri merkitys paranemisessa, jolloin estetään ettei tule erittäin vakavia jälkivaivoja vielä vuosienkin päästä.
Lastenlääkäreiden tietämättömyyteen sopii vanha sanonta, miksiköhän lääkäreitä nykyään sanotaan arvauskeskus lekureiksi. No kun he arpovat arvaamalla meille sairauden - no se oli vitsi. Lääkäreidenkin koulutukseen pitäisi siällyttää oppiaineeksi nöyryyttä, että he voisivat kysyä neuvoa viisaammilta.
Elimistö voi peitellä salakavalasti pahojakin vaivoja ettemme huomaa niitä esim. lonkkamurtuma voi olla ilman turvotusta ja mustelmaa sekä olkapää on useilla ihmisillä poissa sijoiltaan, mutta voi silti toimia. Oireena vain kipu ja liikunta rajoitteet. Yllättävän moni näkyy konkkaavan jalkaa tai ei saa nostettua kättä kunnolla. Mikä siinä on niin vaikeaa mennä välittömästi hoitoon.
Voimia ja jaksamista sekä onnea paranemiseen.