Kapinasta voisin todeta että se on sikäli kyseenalainen tapa saada aikaan muutosta koska se luo useimmiten edelleen lisää dualismia eli voimistaa niitä voimia, jotka esim vääryydellä alistavat tai hallinnoivat. Lopultahan kapinointi voi johtaa muutokseen, mutta usein kuten tässä Spartacuksen tilanteessa tai vaikka Suomen "punakapinassa"/"sisällissodassa" se johtaa vain kammottavaan verilöylyyn ja polariteettien taistelujen ja kostonkierteen jatkumiseen.
(Sivuhuomio: Naapuri- ja veljessodat ovat aina karmeimpia kaikista ja sattumoisin myös oikeudenkäynnit naapuririidoissa sekä sukulaisten kesken aina pahempia kuin muut. Jonkinlainen lainalaisuus tuntuu olevan se, että mitä läheisempiä tappelun/sodan osapuolet ovat, sen pahempaa jälkeä tulee.)
Isoisäni oli aitosuomalaisella keskitysleirillä 1918 ja sitten vielä vietiin varmuuden vuoksi vankilaan molempien sotien aikan. Se hyvinvointi, mitä tavalliset työtätekevät Suomessa ovat nauttineet (ja jota nyt ollaan kovaa vauhtia purkamassa) on niiden työläisten ansiota, jotka jaksoivat tapella/kapinoida 1918 ja jotka jaksoivat jatkaa kapinointia ja lakkoilua koko 1900-luvun. Heidän ansiostaan meillä on järkevät työajat, lomat, työterveyshuolto, sekä oikeus järjestäytymiseen (ammattiyhdistysliike) ja lakkoihin silloin, kun tarvis on. Olen ylpeä menneiden sukupolvien sitkeydestä asiassa, sen ansiota ovat monet meidän nykyiset etumme. Ja kapinoinnilla - suoralla kapinalla tai lakoilla - on saavutettu siitä hyvin suuri osa.
Oletko vakavasti sitä mieltä, että niinä aikoina kun värähtelyt olivat alempana ja pelkällä tahdolla maailman muuttaminen paljon vaikeampaa kuin nykyisin, olisi alistettujen vain pitänyt yrittää vain henkisiä/energeettisiä keinoja, mutta ei sitä kapinaa? Niinhän se kirkkokin piti - orjien uskonnon, kristinuskon avulla - köyhiä kurissa vuosisatoja valehtelemalla että kun täällä kärsii niin sitten siellä taivaassa saa palkkion. Että pitää kääntää vain se toinen poski, niinkuin Jeesus sanoi. Niinhän se omistava luokka toivoo alistettujen tekevän. Sillä meiningillä meillä saattaisi edelleen olla 6-päiväinen työviikko, ei oikeutta ammatilliseen järjestäytymiseen tai lakkoihin ja ehkäpä lapsityövoimakin työskentelisi iloisesti edelleen hiilikaivoksissa.
Harmonisen konvergenssin jälkeen 1987 ovat värähtelyt nousseet niin paljon, että maailmaan pystyy vaikuttamaan ajatuksilla ja tunteilla aivan eri tavoin kuin ennen. Nykyään tavalliset pulliaiset voivat saada aikaan asioita, joita varten gurutkin joutuivat paastoamaan ennen pari vuosikymmentä vuorenhuipulla räntäsateessa selibaatissa.
Mutta sen vaatiminen, että menneinä vuosisatoina sorrettujen ihmisten olisi pitänyt yrittää muuttaa maailmaa niillä keinoilla, jotka vasta nyt alkavat olla mahdollisia tavallisille ihmisille, on hieman turhan paljon vaadittu. Ilman kapinointia ei maailma olisi nyt siinä pisteessä kun se on:
Spartacuksen kapinasta puhuttaessa otan asiat henkilökohtaisesti, sillä olin siinä itse mukana silloisessa inkarnaatiossani. Kapinoivat olivat
orjia. Ihmisiä, jotka omistettiin kun esineet.
Pelkästään tuo yksittäinen seikka oikeuttaa ja tekee ymmärrettäväksi aivan kaikki orjien kapinoinnin muodot. Ihmisen asettaminen esineeksi, eli orjaksi, on sen luokan vapaaseen tahtoon puuttuminen, että energeettistä/hengellistä vahinkoa tulee pikemminkin siitä jos tilanteelle ei tehdä mitään.
Ainoa 'kammottava verilöyly' koko tilanteessa oli se, kun Rooman armeija jälkijättöisesti heräsi noloon tilanteeseen ja pisti kunnolla joukkoja peliin. Orjat kapinoidessaan tekivät nimittäin enemmän aineellista, kuin fyysistä tuhoa. Ja aineelliseen tuhoonhan lasketaan tietysti kaikki ne orjat, jotka vapautettiin mukaan kapinaan, hehän olivat omaisuutta... Joka tapauksessa Rooman armeijan ryhdistäytymisen seurauksena suurin osa kapinoivista orjista kuoli taisteluissa ja ne loput 6000 naulittiin kaikki ristille varoitukseksi muille orjille. Roomalaiset pelkäsivät orjiaan, niinkuin kuka tahansa fiksu ihminen sisimmässään pelkää sitä jonka on alistanut, sillä ihmisen kaipuu vapauteen on niin suuri että orjan on vain luonnollista kapinoida.
Suosittelen tutustumaan Carlos Castanedan kirjoissa esitettyyn intiaaninoitien tapaan suhtautua tyranneihin tai alistajiin. Nämä soturiuden, eli itsensä vapauttamisen, tiellä kulkevat erityislaatuiset yksilöt pyrkivät ehdoin tahdoin etsimään mahdollisen voimallisia tyranneja, joiden alaisuuteen he voisivat asettua esim töihin, ja sitten alistetussa asemassa luopumalla kapinoinnista ja vastaan taistelemisesta he vapauttivat omaa sisäistä tahdon energiaansa. He olivat oivaltaneet että kapinointi on yksi alistumisen muoto ja tahtoivat vastaan taistelemisen sijaan TODELLA vapauttaa itsensä. Tämän sisäisen itsensä vapauttamisen myötä nämä ulkoiset olosuhteet myös muuntuvat.
Kapinointi on yksi alistumisen muoto? Tuohan on Orwellilaista uuskieltä: Vapaus on yhtä kuin kuolema, niin kukaan ei tavoittele vapautta...
Olen tutustunut Castaneda todentamattomiin (ehkä kirjoitettu omasta päästä, ehkä ei...) tarinoihin erittäin perusteellisesti, olen lukenut nekin kirjat häneltä joita ei ole suomennettu. Olen nimittäin itse nimenomaan shamaani, mutta en juurikaan Castanedan kirjojen kaltainen shamaani. Niistä löytyy myös paljon tavaraa, jota en lainkaan allekirjoita, mutta se on ihan toinen keskustelunaihe se.
On eri asia yhden energeettisesti voimakkaan ihmisen mennä vapaaehtoisesti orjaksi muuttaakseen energioita jossain tietyssä paikassa. Ja nykyisin se onnistuu aivan toisella tavalla, kuin vielä parisataa saati sitten pari tuhatta vuotta sitten. Yhtä hyvin voisit mennä sanomaan pätkätyöläiselle 'Älä turhaan järjestäydy ammattiliittoon äläkä vaadi mitään oikeuksia, olet vain tosi sillai ykseydessä ja rakastava, niin kyllä se pörssiyhtiö ennen pitkää ymmärtää muuttaa asioita niin, että sinua ei enää kyykytetä.' Ja kelle tahansa joka tuon uskoo, minulla on sitten myytävänä oikein hyvä silta.
Mitäs sinä kapinoinnin vastustaja olet mieltä tästä 2011 Arabikeväästä? Ihan turhaa konflikteja lisäävää puuhaa sekin? Fyysisellä tasolla on joskus laitettava ns. kova kovaa vastaan jotta jotakin tapahtuisi. Varsinkin kun ne alistajat ovat yleensä vielä siinä nuoren sieluniän 'se voittaa jolla on kuollessaan eniten rahaa/valtaa/mainetta' -mielentilassa, eikä niitä humaanius tms. argumenteilla käännytetä.
En kannata passiivista suhtautumista vallitseviin huonoihin oloihin, mutta suosittelen että ensin käyttää vaikeatakin tilannettaan elämän tuottamana lahjana vapauttaakseen tahtonsa dualismin ja vastaan taistelun ja itsesäälin ja valittamisen ja surkuttelun ikeestä ja sen jälkeen tulee huomaamaan että voikin hyvin pienillä teoilla muuttaa myös ulkoiset olosuhteet, kun vain säilyttää sen Itseytensä voiman.
Sinä kuvaat nyt tuossa yllä murrosikäisen vanhemmista irrottautumiseen liittyvää kapinaa. Et aikuisten tasapainoisten ihmisten kapinaa. Nämä ovat nimittäin kaksi eri asiaa. Jos joku käy fyysisesti kimppuuni, ei minun tarvitse olla itsesäälin, valittamisen tai surkuttelun tilassa voidakseni puolustautua. Pikemminkin päinvastoin: Voin olla avoin ja rakkaudellinen, tietoinen kaiken ykseydestä, ja silti kyetä puolustamaan itseäni fyysisesti.
Itsesääli ja surkuttelu liittyy yleensä nimenomaan siihen, että ei kapinoi, vaan sen sijaan jää huonoon tilanteeseen surkuttelemaan itseään.
Tämä sama koskee kaikkea puolustautumista oman vapaan tahdon rikkomista vastaan, olipa se sitten henkistä tai fyysistä: Miksi kuviossa pitäisi ollenkaan olla valittamista, surkuttelua tai itsesääliä. Kapina ei vaadi niitä millään tavoin.
Kapina on varastettujen oikeuksien tai varastetun vapaan tahdon ottamista takaisin. Kuten tämä rohkea Saudi-Arabialainen nainen, joka ajoi autoa ja laittoi videon siitä blogiinsa. Nyt paikalliset uskonoppineet vaativat että hänet ruoskitaan. Ko. naiset blogiviestissä aiheesta ei näkynyt vähääkään surkuttelua, itsesääliä tms. se oli ainoastaan vakaan päättäväinen.
Sellaisia naisia me tarvitsisimme, jotka asettuisivat edustamaan tahdossaan ja itsessään sen luonnollisen ja pyhän feminiinisen energian laatua eivätkä enää yrittäisi vapauttaa väkivalloin sitä alistettua raivoa ja ylpeilyä ja itsensä myymistä, joka vain kutsuu päälleen lisää alistamista ja vihaa taas maskuliinisen energian taholta.
Ei hyvää päivää.... minulle naisena siis tarjoillaan nyt ainoina oikeina niitä keinoja, jotka ovat kulttuurissamme ne ainoat naisille sallitut.
Tiedoksesi: Asiallinen assertiivisuus ja omien rajojen puolustaminen vaikka sitten fyysisesti jos tarvis on, ei sisällä yhtään mitään 'alistettua raivoa,' ylpeilyä tai itsensä myymistä. Asiallinen assertiivisuus, jämäkkyys ja omista oikeuksista kiinni pitäminen vaikka sitten fyysisin keinoin ellei muu auta, on normaalia inhimillistä toimintaa. En näe että siihen olisi oikeus vain toisella sukupuolella, koska kaikissa ihmisissä on siemen kaikkia ominaisuuksia - kulttuurimme vain opettaa meitä tukahduttamaan ne ominaisuudet, jotka mukamas 'kuuuluvat' vain sille vastakkaiselle sukupuolelle.
Samalla tavoin kuin voisi sanoa Hitlerin olleen vapauden lähettiläs niin myös tämän feminiinisen tyrannin voidaan sanoa olevan vapauden lähettiläs, mutta ei siten että häntä pitäisi ihailla tai seurata tai matkia, vaan juuri siten että herää kauhistumaan ja irroittaa itsensä siitä ilmiöstä.
Anteeksi, mutta ylläoleva kuulostaa lähes harhaiselta. Miten Lady Gaga on tyranni? Kenet hän on sulkenut keskitysleirille, nälkiinnyttänyt pakkotyöllä ja sitten teurastanut kaasukammiossa?
Ketä Lady Gaga alistaa?