seuraava »

[aeiouyäö]

Aloin pohtia tätä kun lueskelin noita Tuija Uusitalon kirjoituksia, joista myös täällä Astrossa on käyty keskustelua tuolla AstroSpecialissa.

Itse koen olevani melko suvaitsevainen, mutta jokaisellahan on varmaan oma käsitys suvaitsevaisuudesta.Ystäväpiiriini kuuluu melko värikäs kirjo ihmisiä, ja joskus olen pannut merkille sen, että monet ihmiset tavallaan leimaavat ihmiset todella helposti johonkin ns. lokeroon, ja että heille riittää aika pieni syy siihen, että he eivät pidä jostain ihmisestä.Tavallaan he estävät itseään näkemästä ihmisen hyviä puolia sen yhden tai muutaman huonon puolen sokaisemana, ja näitä huonoja puolia meistä kaikista tietenkin löytyy.Ja nyt kuulostaa, että pidän itseäni jonain pyhimyksenä, kyllä minäkin tälläiseen ihmisten lokeroimiseen tietenkin joskus syyllistyn.Aika hyvin kuitenkin koen oppineeni siitä pois, tai se on tullut aika automaattisesti.

No, kuitenkin nyt siihen varsinaiseen pointtiini.Eli, missä menee mielestäne se suvaitsevaisuuden raja, mikä on tavallaan normaalia, ja mitä voidaan sanoa epänormaaliksi?Toisaalta, käsite "normaali" on lähinnä vain tilastollinen harha, mutta siis mikä menee jo niin sanotusti sairaan puolelle omasta mielestänne?
Tietenkin esimerkiksi pedofilia, vaikka ymmärtääkseni jotkuthan hyväksyvät senkin.Mutta onko ihminen sairas hyväksyessään pedofilian itse kuitenkaan harjoittamatta sitä?
Lisäksi olen pohtinut esimerkiksi kaikenlaista parinvaihtotouhua.Onko se normaalia, vai onko se sairasta?Eihän siitä ulkopuolisille tietenkään mitään harmia ole, mutta voiko olla, että ihminen satuttaa sellaisella kuitenkin loppujenlopuksi jossain syvällä itseään?Itsestäni ei sellaiseen ainakaan olisi, mutta voihan olla, että tälläistä harrastavat ihmiset ovat kypsyneet yli mustasukkaisuudestaan.Oppineet luottamaan kumppaninsa rakkauteen niin hyvin, että se toisaalta voi tehdä vain hyvää suhteelle?

Olisi mukava keskustella aiheesta, missä menee oma suvaitsevuutenne raja?Ja toki siis muutenkin kuin rakkauteen tai seksuaalisuuteen liittyen, omat esimerkkini kun olivat vain noihin liittyen. :

[Suljin]

Onko joissain maissa pidettävät "lapsihäät" pedofiliaa?
Tai onko se vanhempi osapuoli pedofiili?
Meinaten juurikin niitä "lapsihäitä", jossa 10-vuotias
menee naimisiin 40v kanssa..

Oletko suvaitsevainen vai suvaitsematon, jos
tuomitset yllä olevan vain koska et käsitä sitä, koska
kulttuurisi on erilainen?

Itse en kannata pedofiliaa, mutta toisaalta
ymmärrän nuo "lapsihäät" osana kulttuuria vaikka se
myös ymmärryksestä huolimatta ällöttää ajatuksena..

Noh, en oikein kekkaa tähän sen kummempia, nuo vain
tuli mieleen päällimmäisenä.. :

Ja esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi
syrjiminen on suvaitsematonta..
Lokeroinnista en niinkään tiedä, koska useasti nämä
sateenkaarikansaan kuuluvat ehkä tahtovat jopa
itsekin lokeroida itsensä.. Ovat ylpeitä siitä, että ovat
erilaisia :

Sanoisinko, että syrjiminen asialla, mihin ihminen ei
voi itse vaikuttaa, on suvaitsemattomuutta melko
rajapäässä..

Toisaalta, eiväthän pedofiilitkaan välttämättä voi sille
mitään, että he pitävät lapsista..
Mutta toisaalta voivat sille, että "tekevätkö" itsestään
pedofiilin, eli päästävätkö halunsa valloilleen..
Onpa vaikeaa pohdittavaa

[aeiouyäö]

Nii in, sanoppas sitten ovatko lapsihäät suvaittavia vai ei-suvaittavia..En tiedä onko kyse omasta ymmärtämättömyydestäni, mutta mielestäni se ei ole oikein.Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen, mielestäni lapselle ei kuulu aikuisten asiat, kuten avioliitto.Toki tämä mielipiteeni johtuu kulttuuristani, jossain toisessa kulttuurissa käsitys siitä mikä kuuluu lapselle ja mikä ei, on eri.
Ja toisaalta, kulttuurissamme lapsihäitä pidettäisiin varmasti automaattisesti sairaana, mutta onhan meidän kulttuurissammekin monia sairaita asioita, joita emme vaan huomaa, koska olemme niin tottuneita siihen.Ne ovat meille "normaaleja".Mutta jonkin toisen kulttuurin edustaja taas huomaisi ne ja pitäisi niitä sairaina.Esimerkiksi tämä mikä kuuluu lapselle ja mikä ei, onhan meidän kulttuurissamekin tietysti porsaanreikiä siinä, että lapset joutuvat kohtaamaan asioita, mitä heidän ei ehkä kuuluisi.Yritä siinä sitten ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin 

[aeiouyäö]

Itse en oikein ole perillä, voiko pedofiliaa jotenkin hoitaa?Onko siinä kyse jostain traumasta tai mielenterveyden häiriöstä, vai onko se tavallaan vain "seksuaalinen suuntautuminen" joka kohdistuu lapsiin?

[Artemis]

Mielestäni se ei ole seksuaalinen suuntauminen vaan ihan sairaus, piste. Se on mielestäni täysin samanlainen mielenvika kuin se että joku himoitsee eläimiä tai ruumiita. Olenko sitten suvaitsematon? Ihan sama minulle, se on sairasta.

Seksuaalinen suuntautuminen on kaikissa muodoissaan mielestäni täysin ok, oli kyse sitten heteroudesta, homoudesta tai bi-seksuaalisuudesta.

[Artemis]

Itse tuomitsen pedofilian ihan täysin. En edes yritä ymmärtää olosuhteita tai syitä 
Mielestäni se on yksi pahimmista rikoksen muodoista mitä voi olla. Tosin seksuaalirikolliset ovat muutenkin ymmärrykseni ulottumattomissa.

Ymmärrän että on olemassa kulttuureita joissa keskenkasvuisia naitetaan vanhoille miehille, en pidä siitä ajatuksena mutta ymmärrän että se kuuluu pitkään historiaan ja niin on aina tehty. Ymmärrän että joihinkin kulttuureihin kuuluu myös lasten arpitatuioiminen, ympärileikkaukset jne.. mutta nekin toki tuntuu väärältä omasta kulttuuristani katsottuna. Pitääkö toisaalta minun edes suvaita kaikkea? Ehkä kokemukseni on niiden asioiden osalta puutteellinen ja siksi minun on vaan vaikea käsittää.
Matkailen paljon, näen erilaisia ihmisiä ja kulttuureita. Rakastan tutustua erilaisiin ihmisiin ja uskontoihin, uskomuksiin ja tapoihin. Ei se silti tarkoita että avoimin mielin hyväksyisin kaiken mitä maailmassa tapahtuu enkä edes yritä teeskennellä että hyväksyisin.
Ehkä olen suvaitsematon? Ehkä en ole vaan päässyt vielä niin pitkälle että kykenisin sympatisoimaan vaikkapa pedofiiliä? Who knows

[Riitta]

Meilla kaikilla on varmaan naita omia "sallimiskynnyksia"-myos itsellani, en voi hyvaksya pedofiileja, en murhaajia ja luonnonpolttajia tai elaintenraakkaajia-mutta mielestani on paljon epakohtia, joita voi korjata-eiko tama ole kehitysta, kun ei halua mitaan pahaa toiselle tahallisesti?
Nailla ihmisilla voi olla kulttuurinen erilaisuus, mutta ei kaikki kulttuuri ole hyvaksyttavaa-vai?
Uskon, etta nailla ihmisilla on takana jokin trauma, joka on saanut alkunsa jostain syysta ja meidan tehtava on yrittaa parantaa naita epakohtia.
Nain eilen juuri uutisissa yhden koiran raakkaajasta aika pahan jutun, omistajat olivat toissa ja joku nuori oli hakannut tata koiraa hyvin pahasti, kerkisi juuri kotiin takaisin verta vuotavana ja siihen kotipihalle han kuoli. Omistajilla oli salakamerat ja juttu tuli ilmi ja tama nuori saatiin kiinni ja nyt koko maa puhuu miksi-todella miksi-onko hanta raakatty vai mika on syy, kaippa tulee ilmi, mutta kauheaa on.

[Artemis]

En ehkä vaan ole siinä pisteessä vielä että kykenisin lähettämään positiivisia juttuja kellekkään joka kajoaa lapseen.. En käsitä sellaista julmuutta laisinkaan ja se on mielestäni alhaisinta mitä aikuinen ihminen voi ihminen tehdä. Tämä on asia jota kohtaan olen tuntenut ikäni hyvin kiihkeitä tunteita, ehkä koska olen nähnyt mitä pedofilian uhriksi joutuminen tekee toiselle ihmiselle.
En ymmärrä miksi pedofiliaa tai pedofiilejä pitäisi hyväksyä tai suvaita? Ensinnäkin A) se on laissa kiellettyä B) se aiheuttaa äärimmäistä tuhoa toiselle ihmiselle.

Tämä on aihe joka saa kerta kaikkiaan ahdistumaan, raivon partaalle ja surulliseksi. Tosin, suvaitsevaisuutta en osoita myöskään eläinrääkkääjille tai ylipäätänsä kellekkään joka osoittaa suoranaista julmuutta heikompaa osapuolta kohtaan. En vain ole siellä vielä. Voisin yrittää asettua asian yläpuolelle toki, mutta olen ehkä liian primitiivinen suhtautuakseni asioihin niin..

Annaelenin testi

-somali, 2-3 jos hän on ihminen jonka kanssa tulen toimeen. Kulttuuri voisi olla mielestäni liian erilainen seurustelusuhteeseen tai avioliittoon. Mene ja tiedä. Eräs tuttavani on somalin kanssa naimisissa ja kyseinen mies on hyvin avarakatseinen sen suhteen että vaimo saa tehdä mitä tahtoo, pukeutua miten tahtoo jne..

-romani, minulla on romaniystävätär, valitsen ystäväni sen mukaan onko hän ihminen jonka kanssa juttu luistaa ja tulen toimeen. Seurustelin teini-ikäisenä romanipojan kanssa, tosin poika oli puoliksi romani. Isänsä oli romani.

-saksalainen, Pidän saksasta ja saksalaisista, jos hyvä tyyppi niin ystävyys ja avioliittokin kävisi, sillä kulttuuri on euroopassa samankaltainen.

-homoseksuaali, minulla on useita homo ja lesboystäviä ja työkavereita. Jos ihminen on hyvä tyyppi ja tulen toimeen niin tottakai. Naimisiin en menisi, koska olen itse kuitenkin hetero

-ruotsalainen, sama juttu kuin saksalaisenkin kanssa. Minulla on suomenruotsalaisia ystäviä, mutta täysin ruotsalaisia ei. Jokatapauksessa ihan sama onko suomalainen vai ruotsalainen.

-kurdi, en tunne kurdeja mutta ihan yhtä lailla, jos hyvä tyyppi niin ok.

-islamin uskoinen, minulla on muslimi ystävä, joten sama kuin yllämainituissa. Tosin, harkitsisin avioliittoa sillä en ole itse innostunut kääntymään muslimiksi ja suomalaisena naisena olen tottunut vapauteeni. Muslimeissa on eroja siinä mielessä että toiset sallii vaimoilleen enemmän vapauksia ja toiset taas vähemmän. Vapaudestani en ole valmis luopumaan.

-lestadiolainen, näkisin tämän vaikeimpana, sillä kokemukseni lestadiolaisista on negatiivisia valitettavasti. Jos he antavat minun elää elämääni ilman heidän tuomiotaan niin voisin ystävystyä. Tämä toimii kyllä kaikkien uskontojen kanssa. En menisi naimisiin, koska en totta vieköön aio hankkia liutaa lapsukaisia

-tummaihoinen, minulla on mustia ystäviä. Voisin mennä naimisiin jos tyyppi on hyvä ja kulttuuritausta ei ole liian erilainen. Ihon väri ei merkitse.

-koulunsa kesken jättänyt, Jos ihminen on hyvä tyyppi niin koulun kesken jättäminen ei ole missään suhteessa mikään ongelma.

[Eklektikko]

Keksinpä esimerkin päästäni: 1. vajaa tuttavuus, 2. kaveruus, 3. läheinen ystävyys, 4. seurustelusuhde, 5. avioliitto.

-somali
-romani
-saksalainen
-homoseksuaali
-ruotsalainen
-kurdi
-islamin uskoinen
-lestadiolainen
-tummaihoinen
-koulunsa kesken jättänyt

Kaikki islaminuskoiset diskautuvat siksi, että heidän uskonsa käskee heidän tappaa minut,
ellen käänny islamiin. Olen nimittäin panteistinen shamaani, väitän että jumala on yhtä
aikaa yksi ja lukemattoman monta.

Koraani + hadithit ovat hyvin yksiselitteisiä tässä asiassa ja haditheja tulkitaaan niin,
että jos myöhempi on ristiriidassa aiemman kanssa, myöhempi kumoaa aiemmat.
Valitettavasti tämä tappokäsky löytyy niistä myöhemmistä. Sama kohtalo ateisteille
ja monijumalaisille molemmille: Käänny islamiin tai kuole.

En koe voivani olla ystävä, tai edes mielellään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa,
joka noudattaa uskoa joka käskee tappamaan minut ellen luovu omasta uskostani.
Islam on nimittäin siitä omanlaatuisensa paketti, että siitä ei voi poimia vain osasia.
On otettava kaikki tai ei mitään. Jos joku muslimi suostuisi minulle erikseen sanoutumaan
irti tästä tappokäskystä, voisin harkita tunnustelevasti kepeähköä ystävyyttä. Mutta
kun kyseessä on 'koko paketti'-tyyppinen ratkaisu, en usko että tällaista muslimia löytyy.

Lisäksi ne myöhemmät haditihit toteavat, että on ihan ok valehdella vääräuskoiselle jos
se edistää islamin asiaa. En siis myöskään vääräuskoisena voi uskoa mitään, mitä muslimi
sanoo. Islam ei ole vain uskonto. Se on yhteiskuntajärjestelmä + taloussysteemi + lainsäädäntö
+ uskonto. Tämän vuoksi siitä ei voi oikein keskustella samalla tavoin kuin muista uskonnoista.

Lestadioilaisen en usko haluavan olla ystävä kanssani, koska olen shamaani eli noita. 
Muuten voisin kyllä koettaa, mutta ystävyys katkeaa kuin seinään ensimmäisestä
käännytysyrityksestä tai tuomitsemisesta. Minun uskoni ensimmäinen ja jotakuinkin ainoa
sääntö (kaikki muut säännöt ovat johdettavissa siitä) on: Näpit irti toisten ihmisten
vapaasta tahdosta. Koska olen pohjimmiltani rauhanomainen, vältän vain sellaisten ihmisten
seuraa, jotka yrittävät puuttua vapaaseen tahtooni. Jos kaipaisin väittelyitä tai tappeluita,
voisi tilanne onneksi olla toisenlainen.

Muista yllämainituista ryhmistä minulla on kyllä tuttavapiirissäni ihmisiä läheisyysasteilla 1-3.
Läheisyysasteeseen 5 ei pääse kukaan, sillä haluan seurustellessakin asua erillään ja
avioliitto ei voisi vähempää kiinnostaa. Läheisyysaste 4. eli seurustelu ratkaistaan taas
henk.koht. tekijöiden perusteella, joten siihen on vaikeampi vastata. Muslimit ja lestadiolaiset
ovat toki poissuljettuja yllämainittujen tekijöiden vuoksi.

Tummaihoiset eivät  sytytä seksuaalisesti, se sulkee heidät pois, koska olisi epäeettistä
seurustella jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa pitäisi sulkea silmät ja ajatella jotakuta
toista voidakseen kiihottua. Tämä on makuasia, kuten tykkääkö pitkistä/lyhyistä tai
pulleista/laihoista, ihonväri on vain tämäntyyppinen ominaisuus, ei muuta.

Pilkunviilausta kielenkäytöstä ketjun aiempaan osaan:
On erotettava toisistaan pedofilia, joka siis on taipumus, ja pedofiilinen teko, joka on
tämän taipumuksen toteuttamista. Pedofilia itsessään ei voi olla rikos, koska toistaiseksi
ei ole olemassa ajatusrikoksia. En voi hyväksyä tai olla hyväksymättä jonkun ajatuksia
(mitä ne minulle kuuluvat), pedofiilisia tekoja sen sijaan en tietenkään hyväksy.

[Artemis]

No pedofilialla tarkoitin nimenomaan sitä tekoa 
Itsekin olen kyllä huono arvioimaan tuota naimisiin menoa, kun en periaatteessa ole ajatellut koskaan mennä naimisiin. Vaikka jo toista vuosikymmentä olen ollut saman miehen kanssa niin eri osoitteet on Eli sama kuin Eklektikolla.

Ja hyvä pointti sinulla, kukapa haluaa olla ystävä sellaisen kanssa joka haluaa tappaa sinut

[Corvus Leonis]

Olen liberaali, mutta suvaitsevaisuuteni tai sen puute on hyvinkin tilannekohtaista. Suvaitsen kaikkea mikä ei kirjaimellisesti hypi nenille, esim. minkään valtakunnan pummeja taas en suvaitse ollenkaan, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Syynä tähän on, etten yleisesti ottaen arvosta ihmistä lajina (kuten en monia muitakaan apinalajeja),  joten sen sisäiset näkemyserot ovat minulle muuten yhdentekeviä, mutta arvostan järjestystä, funktionaalisuutta ja yhteiskunnan potentiaalia.  :

[Rakkauden enkeli]

En ota tässä muuten sen kummemmin kantaa, kuin että pedofilia, siis ei se tekijä vaan se teko:  

Ja sitten siitä haluaisin muistuttaa ja korostaa, että on ihmiset sitten missä tahansa hetero tai ei hetero suhteessa johon liittyy seksuaalinen kanssakäyminen, se on aina erittäin vahvaa energioiden vaihtoa. Eli kannattaa olla tarkkana miten, missä, kenen kanssa, millä motiiveilla jne. sitä harrastaa, että vaikutukset ovat hyvät, eivätkä negatiiviset ja ettei jää ns. hetken huuman jälkeen p:n maku suuhun...   Siksi itselleni ei mitkään yhdenillan jutut tms. "säädöt" ilman tunteita ja sen syvällisempää yhteyttä sovi. Turha ottaa itselle ehdoin tahdoin "raskaita" energioita.  

[Rakkauden enkeli]

Ja sellaistakin muistan lukeneeni, että Jeellä alkava kaveri, joka parituhatta vuotta sitten käveli vesien päällä kesälläkin, niin oli sanonut että ei ihmisten tekosia tarvitse hyväksyä, mutta hyväksykää itse ihminen sen teon takana.
Aika hyvä opetus, ja kukapa olisi täydellinen kun virheitä tapahtuu.

Jes indeed 

[Corvus Leonis]

Pedofiliasta ja lapsimorsiamista tuli mieleen, että satoja vuosia sitten oli Euroopassakin aivan tavallista naittaa pikkutyttöjä vanhoille ukoille. Näin siis koska ihmisten eliniänodote oli muutenkin jossain 30 vuoden tienoilla ja tyttölapsista haluttiin ylipäätään mahdollisimman nopeasti eroon. Se, että nousseesta elinajanodotuksesta huolimatta tällainen toiminta ja erityisesti asenteet ovat voimissaan suuressa osassa maapalloa, kertoo lähinnä ihmisten primitiivisyydestä.

Varsinainen pedofilia on kuitenkin nimenomaan seksuaalista pelkuruutta; lapsi on helppo saalis, jota vastaan pedofiili ei joudu puolustamaan itseään henkisesti tai fyysisesti kuten aikuisen kanssa voi joutua.

[Artemis]

Ja sellaistakin muistan lukeneeni, että Jeellä alkava kaveri, joka parituhatta vuotta sitten käveli vesien päällä kesälläkin, niin oli sanonut että ei ihmisten tekosia tarvitse hyväksyä, mutta hyväksykää itse ihminen sen teon takana.
Aika hyvä opetus, ja kukapa olisi täydellinen kun virheitä tapahtuu.

Jes indeed 

Juu, en väitä olevani itse täydellinen, enkä vaadi toisiltakaan täydellisyyttä. Virheitä tekee jokainen. Mutta rajansa silläkin minkälaisia virheitä pitää hyväksyä.
Mun mielipide