seuraava »

[memmamon]

Hei teille. Kaipaisin kipeästi apua elämääni. Suunta täysin hukassa. Jotenkin tuntuu että olen nyt pysähtynyt, jäänyt junnaamaan paikoilleni. Tätä on jatkunut vuoden päivät eikä tunnu tulevan jatkoa. Tapasin erään miehen, joka piristi elämääni kummasti, hän piti minut koossa ja kasassa tähän asti. Nyt kuitenkin kaikki meni penkin alle. En tiedä onko vika minussa, vai hänessä, vai molemmissa. Tulevatko asiat vielä kuntoon, vai pystynkö jatkamaan ilman häntä. Jos joku näkee tai saa tuntemuksia tilanteestani, niin kiitos sinulle. 

[Päivi]

miekat VIII
".. älä liiottele ongelmiasi vaan tartu niihin ratkaisu on lähempänä kuin arvaatkaan.."
esteenä tuntuu olevan vaan oma haluttomuus, motivaatio kadoksissa.

[Ellanora]

Näkisin että järkesi ja tunteesi kyseistä ihmistä kohtaan ovat täysin sekaisin.. et tiedä mitä ajatella. Haluat pästä ahdistuneisuudesta ja tilanteesta pois, mutta se ei tapahdu itsestään... muutos lähtee itsestäsi. Tämä mies ei ole hyvä sinulle, hän salailee jotain eikä uskalla aloittaa mitään vakavampaa koska menneisyydessä on kipeitä asioita mitkä varjostavat myös hänen nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan. Minusta sinun pitäisi irroittaa ote tästä ihmisestä.. se ei ole hyväksi sinulle. Se ei tule olemaan helppoa, koska teillä tuntuu olevan asioita mitkä sitovat teitä tavalla tai toisella, mutta parasta olisi jättää menneet ja siirtyä katsomaan tulevaisuutta. Tulevaisuudessa sinulle näkyisi aukeavan paljonkin mahdollisuuksia, jos vain rohkenet ottamaan niistä kiinni. Ja vielä tästä miehestä, näkisin sen olevan kokemus ja ns. varoitus millä tavalla osaat kiertää kaukaa tämäntyyliset ihmiset tulevaisuudessa ja vältyt ikäviltä seurauksilta ja kokemuksilta.

Kaikkea hyvää sinulle.. 

[memmamon]

Kiitos teille.

I-ronia. Ihmettelin hiukan tuota sanomaasi, koska haluan muutosta enemmän kuin mitään muuta. Mutta tarkemmin sanojasi pohdittuani, ymmärsin, että motivaationi todella on kadonnut, mikään ei oikeastaan tunnu miltään, ja vaikka joitain tiettyjä mahdollisuuksia onkin, en ota niitä vastaan.

Ellanora. Tekstisi osui enemmän kuin oikeaan. Varsinkin kohta "Se ei tule olemaan helppoa, koska teillä tuntuu olevan asioita mitkä sitovat teillä tavalla tai toisella." Olen jo pitkään halunnut päästä eroon tästä tilanteesta, eroon ahdistuksesta ja ainaisesta epäluulosta. Välitän miehestä paljon, ja tiedän että hänkin minusta. Melkein heti huomasimme kuinka erilaisia oikeastaan olemmekaan, ja minä tiesin alusta asti että tämä ei ole välttämättä hyväksi, sivuutin kuitenkin tuon tunteen. Nykyisin tuntuu että kumpikaan ei enään halua jatkaa tilannetta, mutta jotankin tuntuu ns. "velvollisuudelta" jatkaa. Olemme toisissamme kiinni niin suurella umpisolmulla, että eroon pääseminen tuntuu mahdottomalta, vaikka kumpikin sitä haluaisikin. Nyt viime viikkoina tilanne on kuitenkin on näyttänyt menevän lopun suuntaan, mistä olen ollut itsellenikin yllätyksenä todella tyytyväinen. Ehkä kaikki vielä järjestyykin. 

Kiitos teille!