Anteeksi kun olen täällä taas kyselemässä
Ihan mielenkiinnostani olen halunnut asioista enemmän tietoa, ja muistellut elämääni taaksepäin..
ja kaikkea mitä siellä onkaan tapahtunut... ja tässä kolme asiaa jotka minä vain
tiesin...
1:Olin vielä lapsi ja isoäidillä hoidossa kun rupesin aivan äkisti haluaaman kotiin, silmiä kiristi ja itketti ilman syytä, hississä ajattelin "jotain puuttu, jotain puuttu" ja kun ovikelloa soitimme, tajusin sen heti, koira ei haukkunut... sillä aikaa kun olin hoidossa niin koiramme oli kuollut ja voin sanoa että TUNSIN sen.
2:Olin juuri muuttanut pois kotoa miehenkanssa, ja alkanut oman elämän.Eräänän päivänä mulla oli huolestunut olo kokoajan, sanoin miehellekkin että "tämä on kamalaa, itkettää, masentaa ja huolestutta ilman syytä" (olin jopa peloissani ettämikä MINUN on) kävimme nukkumaan, purskahdin itkuun ja sanoin että mennäänkö ajelemaan äitini talon ohi, on tunne että äidilläni on hätä. Ja samassa siskoni soitti "tuu äkkii tänne, äitin suu vaahtoa , ja hän ei herää"
Äitini oli yrittänyt itsemurhaa.
3:Aloin odottaa toista lastamme, viikko raskaustestin jälkeen "tiesin" että vauva ei tule syliin asti, itkin iltaisin ja koitin olla rohkea ja jaksaa.Mies rauhoitteli ja sanoi että palko on normaalia, koitin selittää että ei tämä ei ole normaalia! 4pv ennen ultrakuvausta itkin ja sanoin "en halua sinne, en halua nähdä lasta jota me emme saa!!" päivää ennen ultraa sain rankan keskenmenon.
En oikeastaan ole aiemmin pohtinut noita, siivuttanut vaan jonkinlaisena arvauksena (paitsi tuo "äiti" aavistus, se oli rankka... mun ei oo koskaan ollu NIIN pahaolla )
Ovatko nuo niitä etiäisiä??
Ja miksi tuo äiti kokemus oli niin vahva?