Toki ymmärrän ettei parisuhteet oo sitä ruusunpunasta koko aikaa.
eikä ees joka toinen päivä.
adhd:ni ei tietenkään tätä(kään) asiaa helpota, varsinkin kun oon inattentiivi.
(en ole siis hyperaktiivinen vaan surraan ns. sisäisesti. en siis saa mitään aikaseks, toisaalta voin tuntikausiksi ylikeskittyä)
Sama täällä. Viime päivinä on tullut pohdittua sitä kuinka suuri vaikutus itse sairaudella on siihen, että suhde kuin suhde tuntuu jossain vaiheessa "jämähtävän" paikoilleen. Rauhallinen kumppani kuitenkin tasapainottaa ja pitää jalat maassa, toisenlaisen kanssa palaisi herkästi loppuun kun molemmilla olisi sekä intoa, että passivoitumista vuorotellen.
Joskus tulee kurja olo kun tuntuu tosiaan että on vain kodinkone ja kämppäkaveri ja ettei toinen välttämättä edes usko kykyihin, mutta toisaalta se terve kriittisyys saa itsenkin uudistamaan itseä ja toimintatapoja ja kyllä ne todisteet tulevat sieltä kun niitä todella tarvitsee. Romantiikkakin vaatii aikaa ja tilaa, sitä pitäisi itsekin muistaa järjestää.
En tiedä olisiko sinulle hyötyä siitä, että joku muu ihan katsomalla katsoisi, sinulla kun kuitenkin on jo vastaukset itselläsi.
