Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Luurangon näkeminen, ikävä tunne  (Luettu 12812 kertaa)
0 jäsentä ja 13 vierasta katselee tätä aihetta.
sansai
Astro-nauttija
****
Viestejä: 808


Profiili
« Vastaus #15 : 15.08.2010 07:10:46 »

Olen silloin tällöin miettinyt tuota asiaa.Mietin miksi vainajat eivät kosketa sillä tavoin,siis minua itseäni. Näen luurangon jollain tavalla avuttomana ja suojattomana,ei edes sitä lihaa luiden päällä.Tuo kyllä oli hiukan oudosti sanottu,mutta sopii minun aivotoimintaan,jotka toimii tällä tavoin.Tunne asioita on kyllä toisaalta vaikea järjellä selittää.Samalla tavalla,kuin jonkun aivan ihanan musiikin kuuntelu,josta lumoutuu,eikä järjellä ole senkään kanssa mitään tekemistä,silmät vain pyörivät päässä,tai ei pyöri.Näitä tunne juttuja taitaa olla yhtä paljon kuin ihmisiäkin,saman
suuntaisia sitten löytyy kylläkin.
Noitatädin ajatus,kuvaus,että luurangot terapioisivat pahat tuntemukst pois kuulostaa minunkin mietteiltäni.Jotakin sellaista tunnen kovastikkin  idiot2
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6625


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 15.08.2010 10:25:44 »

Tuosta hautarauhan häiritsemisestä tuli mieleen tämä elokuva, jossa venäläisen sotilaan pääkallo näytteli yhtä osaa.
http://plaza.fi/kaista/elokuvat/elokuva-arvostelut/skavabolen-pojat

Pääkallo toimi poikien purkkajemmana vessassa,
eivätkä he tajunneet, että sen olemassaololla oli jotenkin mielenrauhaa rikkova merkitys ja että siinä konkretisoitui perheen vaiettua historiaa, joka kuitenkin alitajuisesti vaikuttaa.
Sodan käynyt, kallon ottanut mies sai mielenrauhan vasta kun palautti sen takaisin muun luurangon jatkoksi sanoen tyyliin "olet varmaan kaivannut tätä".
tallennettu
sansai
Astro-nauttija
****
Viestejä: 808


Profiili
« Vastaus #17 : 15.08.2010 10:53:47 »

Tuossa tulee esille se asia,mihin minulla ei löydy sanoja.Mieskin palautti vähin elein,vähin sanoin kallon takaisin.
tallennettu
noitatäti
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 118


Profiili
« Vastaus #18 : 18.08.2010 22:19:29 »

Jouduin käymään siellä tänään. Sade oli täyttänyt hautakuopat (osa kiveen hakattuja, ihmeen pieniä). Putkimiehet askartelivat siihen päälle reilua muoviputkilinjaa.

Kumma energia siinä paikassa oli, vaikea selitää. Voimakas, ei hyvä.

Yksi lapsista oli mukana eikä reagoinut kohtaan mitenkään. Viimeksi mukana kaivausten lähellä oli myös renki, kieltäytyi tulemasta paikalle.

Haudat siis jo 1200-luvulta.
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #19 : 19.08.2010 03:04:28 »

Hmmm.. onhan se kornia, kun hautojen pääle rakennetaan uutta, mutta...
se on elämää ...joka jatkuu.
Voiko enään missään olla törmäämättä vanhoihin hautuumaihin..? Huh
tallennettu
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #20 : 19.08.2010 06:10:12 »

Oma "pelkoni" ruumiita kohtaan juontaa siihen että minulla on todella hyvä mielikuvitus ja miellän ne aina kauhuelokuviin tai vastaaviin jossa ne hyppäävätkin eloon puoliksi mädäntyneinä  Tongue
Luurankoja en kammoksu, olen kulkenut katakombeissa ja matkustanut Tsekin luukirkossa jossa oli 40000 ihmisen luut ja pääkallot niin että niistä oli tehty kattokruunuja ja koristeita.
Luut ovat puhtaita, ne eivät kammoksuta. Mutta juuri kuollut ihminen tai mädäntyvä ruumis on kammottava ajatus. En haluaisi käydä kuolleita läheisiä katsomassa, moni sitä tekee mutta en tahtoisi muistaa omia rakkaitani kuolleina ruumiina..

Nykyihminen ei tosiaan ole tottunut kuolemaan samoin kuin ennen. Ennen vanhaanhan ruumis saattoi olla päiväkausia tuvassa esillä ja kylä kävi suremassa sitä. Silloin se oli normaalia eikä kuollutta pelätty..

Islannissa törmäsin todella vanhaan hautausmaahan, se oli erilainen kuin mihin olen tottunut. Siellä haudat eivät olleet ns. riveissä vaan sikinsokin ja siellä on ollut tapana kasvattaa puu haudalle, joten kaikilla haudoilla kasvoi puita, jotkut vanhat haudat olivat jääneet todella isojen puiden alle. Se oli hyvin rehevä, "luonnonmukainen" hautausmaa jossa kasvit rehotti. Hautoja oli 1700-1800 luvuilta enimmäkseen.
tallennettu
pikkari
Astroholisti
*****
Viestejä: 1724

I`m hot when I`m not as cold as ice


Profiili
« Vastaus #21 : 31.08.2010 18:31:50 »

Mun hautausmaamieheni näkee luita päivittäin, ei nyt sentään kokonaisia luurankoja mutta osasia sieltä täältä tulee esiin.
Tänään oli 23 vuotta sit haudatussa naisen ruumiissa vielä lihaakin jäljellä koska se kroppa oli muovissa siellä jo maatuneessa arkussa. Yäääääk!!
Valkoista lihaa pieninä osina. Ette varmaan halua tietää enempää  buck2
Kalman haju oli voimakas, sanoi mieheni.
En ole koskaan moista tuoksua haistellut, mutta kiinnostuneena kyselen aina kun mieheni jotain alkaa kertoa.
Kerran löytyi pääkallo jonka sisällä oli kumihanskat  Shocked Ketkä muuten kerää ne ihmislihat ja -luut onnettomuuksien, itsareiden ym jälkisotkut?
Palomiehet ainakin ja monosen pojat. Hitto mitä hommaa, mut jonkunhan sekin on tehtävä toki
Ärsyttävän itsekästä itsareiden tekijöitä aiheuttaa kauhee sotku joka suhteessa. Onnettomuudet ym tapaturmat ihan eri asia
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: