Posti
Kohtuuastroilija
Viestejä: 141
Toivo elää ja niin minäkin!
|
 |
« : 16.08.2010 08:01:20 » |
|
Pieni poika tunsi olevansa matkalla ufossa ja tutkivansa kiinnostuneena paikkoja, kun heräsikin unesta. Hän huomasi, että hänen yllään oli silkkinen potkupuku ja riisui sen, mutta keksikin että hänen matkansa ufoon varmaan johtui tästä unipuvusta. Samassa portaita laskeutui pitkä tosikon oloinen ja hieman erikoisen näköinen mies. Poika kysyi saako hän pitää unipuvun ja mies vastasi, että ”noh, kyllähän sinä sen saat pitää”. Poika innoissaan alkoi pukea pukua uudestaan päälle toivoen pääsevänsä takaisin ufoon.
Poika heräsi uudestaan isossa hyvin vanhassa kivisalissa, jossa nainen ihmetteli lattiaa. Siihen oli yön aikana tullut jokin muutos isolle suorakulmaiselle alueelle. Nainen ei oikein pitänyt tästä muutoksesta ja mietti, että ”minkähän takia he sen tekivät”. Naista myös hieman pelotti outo muutos lattiassa ja uskaltaako siihen kohtaan astua ja voiko täällä jatkaa enää toimintaa. Hän kuitenkin käveli siitä läpi itsepäisesti, koska ”minunhan tämä luostari on”.
Poika kävi wc:ssä ja oli yhä innoissaan unipuvusta. Hän tapasi uudestaan totisen miehen ja kysyi puvusta häneltä. Mies selitti, ettei tämä unipuku ole kovin tehokas vaan todelliseen uniin vaikuttamiseen tarvittaisiin toisenlaisia menetelmiä. ”Ai isoja antureitako?” kysyi poika ja mies nyökkäsi. Poika alkoi heti innoissaan selittää, että kyllä hän pystyy nukkumaan antureissa ja häneen saa ne kiinnittää, jolloin mies näytti tyytyväiseltä, mutta sanoi vain että ”katsotaan nyt onnistuuko se”. Minua puolestaan hieman pelotti, että tietääköhän tuo poika mihin lähtee mukaan.
Tässä välissä läksin käymään WC:ssä, joka olikin iso huone ja pytty oli siellä perällä. Lähtiessäni huoneesta lattialla olevat paksut voimajohdot alkoivat liikkua aivan kuin jokin vetäisi niitä. Ihmettelin, koska noin paksuja johtoja ei ihan vähällä liikuteta ja nyt ne kaikki vetäytyivät kuin itsestään. Ajattelin, että jossain on todella voimallinen voiman lähde ja mietin että kauankohan puhelimet toimivat, jos tällainen voima saa vallan. Luostarin nainen käveli käytävällä vastaan ja sanoi, että WC täytyy pitää vapaana, koska hänen poikansa tarvitsevat sitä. Ennätin ajatella, että naisellahan ei ole lapsia kun käytävälle saapui satoja miehiä punaisissa munkkikaavuissa ja naurahdin mielessäni, että ”ahaa nämä siis ovat naisen pojat”. Samassa muistin pienen pojan ja päätin mennä katsomaan kuinka hän voi.
Antureita jo kiinnitettiin poikaan ja hän nukahti sen jälkeen heti. Pian poika käännähti ja huomasin hänen sotkeneen ulosteella ympäriinsä itsensä. En ymmärtänyt kuinka niin oli voinut tapahtua, koska poika oli nukkunut ihan rauhallisesti. Epäilin myös ettei poika tule pitämään siitä herättyään. Silloin poika alkoikin muuttua isoksi laakeaksi olioksi vähän karpin näköiseksi ja minä pelästyin, että oliko poika jonkin juonittelun uhrina. Hänen viereensä sängylle ilmaantui toinen olio, jolla oli neljä rajaa ja ihmisen muoto kehossa, mutta hän oli vihertävä ja iho vähän kuin sammakolla. Hänen vieressään lennähteli hyvin vaarallisen näköinen ja teräväkyntinen lepakkomainen iso olio, joka saattoi olla olennon lemmikki. Pelkäsin heidän vahingoittavan poikaa, mutta olento ottikin muuttuneen pojan päälleen ja poika liimautui olion mahalle symbioosiin. Poika rauhoittui selvästi tässä symbioosissa vaikka ”lemmikkiotus” yritti raapaista poikaa isoilla kynsillään, mutta olento nuhteli lemmikkiään ”anna nyt pojan olla rauhassa”. Tilanne näyttikin hyvin rauhalliselta ja rakastavalta, vaikka olikin outo.
Lähdin huoneesta ja saavuin isoon saliin, jossa lattia oli aikaisemmin muuttunut ja se olikin jatkanut muuttumistaan. Nyt se näytti hyvin pehmeältä ja muuttunut osa oli merkitty pylväillä, ettei kukaan astuisi siihen vahingossa. Mietin aikaisempia tapahtumia, poikaa ja hänen muuttumistaan, tosikkoa miestä, ufoa, johtojen liikkumista, wc:n merkitystä, munkkeja ja naista ja lattian muuttumisen merkitystä ja ajattelin, että maailma taitaa nyt muuttua lopullisesti enkä tiedä mihin ollaan menossa. Katsoin lattiaa ja mietin uskaltaisikohan tuohon astua ja sitten astuin muuttuneelle alueelle, koska en voisi tälle muutokselle mitään niin olisi viisainta tutustua siihen rauhassa tuli mikä tuli.
Aioin kävellä muuttuneen alueen poikki, mutta se olikin hyvin raskasta. Putosin polvilleni hyvin ohueen vaaleaan pehmoiseen tuhkaan ja jatkoin etenemistä konttaamalla. Mietin oliko järkevää lähteä tähän, mutta toisaalta olin tyytyväinen että nythän tiesin mitä tässä lattiassa on. Tuhka meni henkeen ja hengittäminenkin oli hiukan vaikeaa, mutta tiesin selviäväni hengissä toiselle reunalle saakka.
Olin selvinnyt tuhkasta ja saavuin pienen pyöreän pöydän luo, jonka ympärillä oli neljä tuolia. Luostarin nainen ja omaksi itsekseen palautunut poika jo istuivat siellä. Olin iloinen että poika oli palannut omaksi itsekseen ja mietin tietääköhän hän muuttuneensa välillä olioksi. Hän oli kuitenkin jotenkin muuttunut luonteeltaan ja arvelin hänen tietävän muutoksesta. Ihmettelin vain miksi kokousta ei jo aloiteta. Silloin huoneeseen tuli tosikkomainen mies, pyysi anteeksi viipymistään ja istui pöytään. Muut eivät hämmästyneet miehen tuloa mukaan kokoukseen ja ilmeisesti olivat odottaneet juuri häntä. Silloin tajusin lopullisesti, että menneisyyteen ei voi enää palata vaan maailma on muuttunut. Valta oli vaihtunut ja vain tuntematon tulevaisuus oli edessä.
|
