Mulle tulee mieleen yhteisvastuullinen aika.
Pieniä arjen tekoja, jotka kuitenkin muovaavat
asenteita yhteisöllisempään suuntaan.
Yhteisöllisyyshän on "henki", tunne, ei se synny lainsäädännöllä.
Esmes. ystävän luona Helsingissä käydessäni hän opetti minut kierrättämään metrolipun.
Eli jos siinä on aikaa jäljellä enkä ite sitä enää tartte ja näen että joku on ostamassa lippua itelleen niin eikun sinne kouraan vaan ja ole hyvä, hyvää matkaa.
Pieni ele mut iso asenne. Ilmeetkin ovat sitten senmukaisia..
Ystäväni sanoo aina tekevänsä noin ja on yhden kerran saanut myös itse lipun.
Mutta siis ei asenteita muuteta niinkään puhumalla vaan omalla esimerkillä.
Muutetaan ajatustapaa konkreettisen teon kautta.
Että asioilla voi olla muutakin kuin rahallista arvoa.
Ehkä
yhteistyön meininkiä, vastuuta kanssakulkijoista.
moraalista ja eettistä ajattelua.
Hyvän tekemistä.
