seuraava »

[sideman]

En todellakaan väitä tietäväni, mitä ns. valaistuminen tarkoittaa.
Ilmeisesti se saattaa viitata useisiin erilaisiin menttaalisiin kokemuksiin,
tai sitten ei.

Aikani kuluksi naputtelen tässä muutamia hajanaisia ajatuksenpoikasia,
jotka ovat vuosien varrella kai muhineet päänuppini sisäpuolella.

Mistähän alkaisin? Noh, vaikkapa siitä, kun vuosia sitten kaverini silloinen
tyttöystävä, nykyinen mui... vaimo soitti minulle muistaakseni melko kiihtyneen
oloisena, todeten, että mietiskelyn (TM) aikana "kaikki" yht'äkkiä rävähti
aivan kirkkaan valkoiseksi. Olin muistaakseni palannut hieman aiemmin
ns. joogalentokurssilta (TM-siddhi -kurssi). Hän kaiketi oletti, että minä
pystyisin hänelle kertomaan, mistä on kysymys.

Noh, enhän minä sitä tietenkään kyennyt varmana sanomaan, koska
itsellä ei milloinkaan ollut vastaava kokemusta ollut. Oma valokokemukseni
meditaation aikana oli tavallisimmin erittäin kauniin sininen sykkivä
ruiskaunokin näköinen "kukka".

Viime  päivinä muuan jenkkiläinen TM-siddha on kertonut vastaavanlaisesta
kokemuksestaan SSRS:n (Shrii Shrii  Ravi Shankar, Maharishi Mahesh Yogin
entinen "oppilas") AoL (Art of Living) kriyan jälkeen. Hän väittää, että tuo kirkas
valo säilyy meditaation jälkeenkin ikäänkuin "taustalla". Hän olettaa
että kriya on aktivoinut tuon kokemuksen uudelleen, koska hänelläkin
oli vuosia sitten vastaavanlainen kokemus TM:n harjoittamisen jälkeen,
mutta hän "kadotti" sen vuosikausiksi. Kuulemma AoL opettajat eivät
oikein tiedä miten neuvoa häntä. Ilmeisesti tuo kokemus ei sitten synny
pelkästään SSRS:n tekniikkoja harjoittamalla, vaan se edellytys on
em. kaverilla ollut että hän on pitkän aikaa harjoittanut TM:a ja TMSP:a
(transcendental meditation siddhi program, including Yogic Flying).

AoL:n ruotsalainen saitti

http://www.artofliving.se/srisri.html

[Soile]

Minustakin olisi kiva tarkalleen tietää, mitä se valaistuminen oikein on. Kävin katsomassa ja (siunattavanakin) Sri Swami Vishwanandaa, kun hän oli Helsingissä käymässä - viikko sitten. Hän kuulemma on valaistunut mestari, ohjeistuksessa etukäteen mainittiin, että häntä ei pidä itse koskea, koska hän on jo eri energiatasolla kuin me. Siis kun valaistuu, siirtyy eri tasolle? Ja mistä sen voi tietää, että hän todella on valaistunut? Vosihan tuolta tulla kuka vaan ja kertoa, minäpä olen valaistunut...

Tilaisuus oli kyllä kokemisen arvoinen ja kyllä hänestä lempeyttä välittyi. Parit seuraavat yöt näin kauheita painajaisia, nyt olo on tasaantunut.

[sideman]

Taisin ottaa liian vaativan aiheen, mutta yritetään tähän nyt jotain
järjellistä(?) naputella.

Yoga-suutrassa on useampikin sana, jotka I.K.Taimni kääntää
enkun sanalla 'light'(valo), ainakin seuraavat:

prakaasha
(adhyaatma-)prasaada    (spiritual) light
(muurdha-)jyoti   (pään [sisällä oleva?]) valo

Noista arpoisin prakaashan olevan lähinnä sitä, jota
~Karuna~ kutsui astraalivaloksi.

Yoga-suutra II 52:

tataH kSiiyate prakaashaavaraNam (prakaasha + aavaraNam)
(lausu: tatah kshiijatee prakaashaavaranam)

Taimni kääntää tuon seuraavasti:

From that is dissolved the covering of light.
(Idän viisautta: Sen avulla katoaa [kSiiyate -- sidis] peite [aavaraNam -- sidis] valon edestä.)

Mikä tuo "se" sitten on? Noh, sehän on tiätysti neljäs praaNayaama
 (caturthaH [praaNaayaamaH]), YS II 51:

baahyaabhyantara [baahya-abhyantara]-viSayaakSepii [viSaya + aakSepii] caturthaH
(baahjaabhjantara-vishajaaksheepii tshaturthahaa).

Taimni:

That praaNaayaama which goes beyond the sphere of internal and external is the
fourth (variety) [sisäänhengityksen, pidättämisen ja uloshengityksen lisäksi].

Kommenttaattori Vyaasa toteaa muistaakseni että neljäs praaNaayaama
on gatyabhaavaH (en muista oliko hänellä sana praaNa eksplisiitisti mainittuna)
elikä kaiketi [hengityksen] liikkeen (gati) lakkaaminen (a-bhaavaH: olemattomuus).

Bhoja-deva taas käyttää muistaakseni ilmausta

stambha-ruupo gativicchedaH

joka tarkoittanee suunnilleen samaa kuin Vyaasan gatyaabhaavaH.

Olen ihmetellyt, että esim. aamulla herätessä saatan hengittää melko
kiivaasti, mutta lähes heti kun istuudun funtsimaan punkalle, hengitys
miltei pysähtyy. Se taitaa olla jonkinlainen ehdollinen refleksi, joka
liittyy jotenkin istuma-asentoon, koska olen harrastanut meditaatiota
jo sen verran pitkään. Jos yritän tietoisesti makuulla ollessa hidastaa
hengitystä, tuntuu miltei heti siltä kuin happi alkaisi loppua, vaikka
kyseessä tietenkin on veren hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen,
johon aivot eivät sitten ilmeisesti reagoi juuri ollenkaan kun istun
meditoimassa!  

 

Minusta vaikuttaa siltä, että tuo "neljäs" (praaNaayaama) on juuri tuo
hengityksen hidastuminen ja ajoittainen jopa pysähtyminen esim.
meditaation aikana. Kuulemma joillakin transsendenttista meditaatiota
harrastavilla on ollut kokeissa jopa lähes minuutin mittaisia täydelliseltä
vaikuttavia hengityksen spontaaneita lakkaamisia. Luultavasti sama
saattaa tapahtua minkä tahansa sellaisen meditaatioharjoituksen aikana, jossa
mielen toiminta hiljenee ja miltei lakkaa.

En kyllä toisaalta muista koskaan kokeneeni mitään "visuaalista" valoilmiötä,
(lukuunottamasta "sähkönsinistä sykkivää kukkaa") kuten aloitusviestissä mainitsemani tuttava.

Taitaa riittää tältä erää...

[Rakkauden enkeli]

Usknopa, että ihan oikeasti "valaistuneet" eivät pidä siitä hirveätä showta ja älämölöä.  :

[Rakkauden enkeli]

Olen kyllä samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Eivät valaistuneet tuo esiin valaistustaan, heillä vaan on se. He eivät tarvitse kenenkään hyväksyntää sille tosiasialle eivätkä ainakaan meidän tavallisten pulliaisten taholta. Eihän miljardöörikään tarvitse kerjäläisen todistusta rikkauksistaan.

Paitsi että valaistuneet eivät edes erottele mitenkään itseään tavallisista pulliaisista. He eivät ajattele noin ja koe olevansa mitenkään muita ylempänä. He tietävät, että kaikki on yhtä. 

Vinkiksi siitä, miten tunnistaa valaistunut: korkeammalla värähtelytasolla oleva herättää monesti ujouden vihan ja kaunan tunteita alemmalla tasolla olevissa. Nähtiinhän se miten Jeesuksellekin kävi. He ottavat vieläkin mieluummin Barabbaan ... noin kuvaannollisesti sanoen.

Saanen olla tästäkin hieman eri mieltä.  Nimittäin yleensä korkeammalla värähtelytasolla oleva levittää ympärilleen rakkautta ja harmoniaa, sellaista hyvän olon tunnetta. Hänen kanssaan on jotenkin helppo ja hyvä olla. Ainakin heidän jotka ovat valmiita sille.

Tässä kuitenkin piilee eräs sudenkuoppa, että toiset lähtevät liiankin hanakasti seuraamaan ja ylistämään häntä, nostamaan "jalustalle", jota todellinen valaistunut ei hae ja toivo. Se sitten joskus saatetaan kääntää valaistunutta vastaan ja toisissa hän voi siis kyllä aiheuttaa tietynlaista närää, joka kumpuaa kateudesta . Se kumpuaa siitä, että toinen on jotenkin erilainen, uskaltaa olla ja näyttää sen ja olla sitä mitä on. Hän olemuksellaan ja teoillaan on usein ns. "valtavirtaa" vastaan eikä asetu mihinkään muottiin. Näin kävi mielestäni Jeesuksenkin tapauksessa. Hänet haluttiin vaientaa, jotta valtaapitävät saisivat edelleen pitää valtansa ja kansan "nuhteessa" ja alamaisena. Hänen opetukset ja ajatukset olivat liian radikaaleja ja pelottavia monille. Niille jotka eivät olleet vielä valmiita muutokseen, jota valaistunut aina jollain tavalla ja tasolla tekee ja tuo tullessaan. Joskus se muutos voi olla hyvin hienovaraista ja suhteellisen näkymätöntäkin, ei siis aina yhtä mullistavaa kuten Jeesuksen tapauksessa oli. Vaikka tietyt perusasiat ovatkin samat, valaistuneetkin ovat hieman erilaisia ja erityylisiin tehtäviin suuntautuneita. Sitäpaitsi valaistuminen ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki inhimillisyys olisi poistunut. Jeesuskin välillä suuttui, oli surullinen ja epäileväinen jne.

[jukkap]

Ihmettelen mitä tuolla sanalla "valaistuminen" tarkoitetaan.
Itse sanahan on vain symbolinen kuva tuosta asiasta, se ei ole itse tuo asia todellisuudessa.

Monet varmaan ajattelevat tuon jonkinlaisena vapautumisena, kenties korkeamman tietoisuuden, ymmärryksen saavuttamisena jne...
Itsekkin halusin saavuttaa tuon kaltaisen tilan, mutta en tajunut sitä että minunhan on ensin tunnettava mitä haluan, mikä tuo etsimäni kohde on, ennenkuin lähden sitä etsimään.

Mikä tämän hetkisessä henkisessä tilassani mättää?
Olisiko tämä valaistuminen jokin uusi tajunnan tila, ymmärryksen tila?
Jokin missä olisin ainiaan tyytyväinen, onnellinen?
Jos turvaudun aikaan ja lähden tavoittelemaan tuota tilaa, hyvin todennäköisesti tavoittelen sitä hautaan asti.
Tosin voidaan keksiä että kuolemankin jälkeen jatkutte jossain taivaassa tai synnytte yhä uudelleen niin monta kertaa kunnes lopulta koette valaistumisen jne..

Niinpä voitte vain paeta tätä tavoittelemaanne asiaa, sillä se joka tavoittelee saattaakin olla jo alunalkaenkin täydellinen.
Lopulta kun, viimeinenkin tavoittelu ja jopa tavoittelu tavoittelusta luopumisesta päättyy, kaikki ovet ovatkin yllätten avoina ja "se jokin" alkaa ilmestyä.

"Tämän kaiken jälkeen, kun enää ei jää mitään mahdollisuutta, jää jäljelle: ei mitään mahdollisuutta.
Omituista kyllä, se on ainoa oikea, ainoa pätevä mahdollisuus."


-Orvo Raippamaa


Valaistumisen, jumalan, rakkauden tai minkä nimen sille annattekin, tavoitteleminen ei siis sinänsä ole minusta ollenkaan se olennainen asia vaan se miksi meissä ei ole rakkautta, miksi kaipaamme elämäämme jotakin enemmän; miksi me olemme hämmentyneitä, tuskaisina valitamme arkipäivän kurjuutta.
Sitten kun elämässämme on järjestys, mieli on täysin vapaa kaikesta hämmennyksestä ja on täydellisen hiljaa, silloin voidaan vain nähdäkseni vastaanottaa tai ymmärtää sellaista joka ei ole tämän ajan piiristä kotoisin.

[Riitta]

Mielestani valaistuminen voi olla paljon maallisempikin kasite-tajuaa jonkin asian ja osaa ratkaista pulman, mutta sitten on tietysti paljon universaallisempia valaistumisia, jotka hyodyntavat ihmiskuntaa(riittaako yhden kaden sormet laskemaan todella valastuneita?)
Mutta itse pahkiessani ihan tavallisten maallisten oivallusten kanssa olen myos huomannut, etta kun juuri on menettamassa kaiken toivon-niin ratkaisut loytyvat ihan silmien edessa 

[sideman]

Transsendenttisen meditaation slangissa Kosminen Tietoisuus (CC) tarkoittaa
sitä, että ollaan kaiken aikaa - myös syvän unen tilassa - tietoisia
eksistenssin transsendenttisesta perustasta (Itse, Self, aatmaa, draStaa, jne.)

Tuo on Maharishin mukaan Valaistumisen "alin aste". Seuraavassa puheessa
Mallorcalla vuonna 1971 Maharishi selitti, kuinka RSi VasiSTha kuvaa
Rgvedan seiska-maNDalassa sitä, miten Valaistumisen "korkeammat"
asteet (GC ja UC) perustuvat siihen että Absoluutti ja Relatiivinen
kadehtivat [sic!] toisiaan:


Vasishtha`s cognition

Majorca, 3.4.1971

 

MAHARISHI:   ...CC itself is a state of enlightenment because the

infinite unboundedness has already been gained. But because there is

some thought of opponent, some opposite is there - the infinity is

there, the Self is there and the non-Self is there. The non-Self is

there to challenge the validity of the infinity of the Self.

 

Then the Self, very kindly, very quietly starts to infuse its

non-changing value. And this the teaching says is the cognition of

Vasishta - this cognition of the transformation of the state of CC

into the value of unity, this is the cognition of Vasishta, in the

seventh mandala of Rik Veda.

Read more:

http://groups.yahoo.com/group/FairfieldLife/message/257465

[AY34]

Olen sitä mieltä että jos jotain on tulossa niin se tulee vaikka pistäisi vastaan. Henkinen kehitys muuttaa kokonaisvaltaisesti suhtautumisen itseensä ja ympäristöön. Se vaikuttaa luonnollisesti myös vuorovaikutukseen näiden välillä. Myös muut vaistoavat millaista energiaa sinusta säteilee. Siksi toisella ihmisellä on rauhoittava vaikutus tai hän on muuten kiinnostava, kun taas toisesta paistaa epävarmuus, viha tai hätä.

Valaistuminen, jos sen käsittää etappina tai päämääränä, on verrattavissa uskoontulemiseen tai rakastumiseen. Valaistuminen on henkisen kehityksen ja aivojen prosessoinnin tulos, minkä johdosta ihminen saa rauhan ajatuksiltaan ja kysymyksiltään. Se on mielestäni siis ihmisen henkinen ja luonnollinen kehitysvaihe. Valaistumisen jälkeen voi jossakin määrin unohtaa itsensä ja kanavoida positiivista energiaa ympäristöön. Jos valaistuneen ihmisen sähköinen aivotoiminta kuvattaisiin, sillä olisi varmasti omat erikoispiirteensä, mutta ei sekään selittäisi sitä mistä valaistuminen johtuu. Se on vain prosessin fyysinen puoli.

[dodobien84]

En tiedä voiko mua sanoa valaistuneeksi. Paljon on vain kaikenlaista "yliluonnollista" sattunut elämässä. Kait se valaistuminen on sitä, että tajuaa olevansa jotain suurempaa kuin mitä on. Tai jotain. Mun kohdalla se alkaa oleman silleen että en nakkaa paskaakaan mistään, kunhan muilla on hauskaa. Ei mulla taida olla itsekunnioitustakaan enään, mutta toisaalta, ompahan noita kundalini, selvänäkö, enne- ja lucid-unia, transseja, chakra jne. jne blaa blaa juttuja... Paljon parempaa mitä arkipäivän painajainen on ennen kohdalle heittänyt. Mattoja on vedetty alta siihen tahtiin elämässä (kenellä ei olisi) että ei vaikuta mitenkään erikoiselta enään mikään.

Haluaisin vain kokea sen perkeleen sähkövirran pään läpi uudestaan, minkä koin "oikeassa" ruumistapoistumisessani. Parempaa kuin ryyppääminen... toistaiseksi.

Minäkö kyynikko? Ainoa mikä elämässä ratkaisee, on arkipäivä. Ja se on Suomessa harmaata. Loistan kyllä aina pahoissa paikoissa, mutta kun homma on hoidettu, alkaa taas peruspainajainen. Kait tuokin on oma valinta... sekasotkua sekasotkun perään.

[Veskari-83]

Valaistuminen (enlightenment) tarkoittaa itsensä oivaltamisen tilaa, eli sitä jossa tajuat miksi olet olemassa, mitä olet tekemässä, miksi, milloin ja miten jnejnejne. Kaikkiin niihin perinteisimpiin kysymyksiin mihin ihminen aina hakee tiedostamattaan tai tiedostaen vastauksia, saa vastauksen kun tämä itseoivalluksen tila herää (toisissa piireissä tästä puhutaan myös nimellä Hengellisen Heräämisen tila, tai Sielun herääminen). Kukaan joka kuvittelee olevansa valaistunut ei sitä todennäköisesti ole, kun ei asiasta ole varma, tämä tila on niin korkea itseoivalluksen tila, että sitä ei voi "missata". Pieniä kokemuksia asiasta voi saada melkein mistä tilanteesta tahansa, kun saa hiljennettyä oman mielensä ja kuuntelee omaa sieluaan hetken, mutta pysyväksi tämän tilan voi saavuttaa vain ahkeralla "työllä", mitä tämä työ sitten jokaisen kohdalla on, on täysin yksilökohtaista. Sen voin sanoa, että hyvin hyvin hyvin harvoin sitä saavutetaan istumalla nojatuolissa katsomalla jalkapalloa televisiosta

[dodobien84]

Jep odottelen mielenkiinnolla itseoivaltamiseni tilaa. Mulla on viimeaikoin tuo käpyrauhanen ruvennut potkimaan sisään ihan innolla. Viimeyönäkin koin pitkin yön tunteja erikoisuuksia. Koskettelin (taas) astraalikäsilläni chakrapisteitäni. Kuten sydänchakraa ja kolmatta silmää. Pienen valvoskelun ja nortin polton jälkeen pötkölleen mennessäni kruunuchakrani avautui ja koin ihme näkyjä.

Tajusin noissa näyissäni yhden asian. Miten helvetin yksin olen niidenkin kanssa. Näin vain tyhjiä huoneita, penkkejä epäjärjestyksessä pöydän äärellä, tyhjän makuuhuoneen jne. Pyysin nähdä ihmisiä. Ei onnistunut.

Jos tuo korkeampi minä (higher-self) kehtaisi sytyttää ne meikäläisenkin lamput päälle niin olisin enemmän kuin onnellinen. Kait siellä joku pikkuhitler niitä kytkimiä tuolla ylhäällä säätelee... ihme sadisti sattui munkin kohdalle

[Eklektikko]

Valaistumisesta on lukuisia eri käsityksiä. Klassinen lienee se, että kokee konkreettisesti, että kaikki on yhtä. Siis täysin kokee olevansa itse osa kaikkea - vierustoverin päänsärky on oma päänsärky jne.
Tämä lienee melko harvinaista, Sri Sri Ravi Shankar (Art of Living) on oman kertomansa mukaan valaistunut, mutta kun haastattelussa kysyttiin miltä se tuntuu, hän sanoi että tuntemusta on melko mahdotonta selittää sanoin.

Toinen uudempi selitys (Kryon) on, että valaistunut on jokainen, joka on tietoinen siitä että on solu Jumalan ruumiista ja ikuinen, vaikka juuri nyt onkin inkarnoituneena tänne. Tälllä määritelmällä minä olen valaistunut.

[dodobien84]

Kun olen pienellä onnenpoikasella saanut tätä omaakin tajuntaa nostettua keskivertoa ylemmäs tulee sellanen helvetin epätoivonen olo aina kun lähtee tonne ulos pyörimään ihmisten keskuuteen. Jengi on samassa painajaisessa missä sitä itsekin joskus oli.

Asioista voi puhua aika luonnollisesti kaikkien kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Siinä vaiheessa kun toinen hiljenee huomaa että alkaa tulemaan joku arka paikka vastaan siellä sisällä ja pitää lopettaa siihen. Jokainen parantaa loppupeleissä itse itsensä. Mutta saavatpahan ajattelun aihetta, sen sijaan että höpötellään niitä "mukatärkeitä" asioita mitä naistenlehdet, tv, iltapäiväjuorulehdet jne. jne. miljoona muuta asiaa mitä ihmiset ottaa ANINOANA totuutena. Ainoa totuus mitä olen opinut, on että semmoista ei olekaan.

Sitten pärähdän minä paikalle ja pyörittelen mennen tullen murmelit pyörryksiin. On sitä tullut oltua itsekin NIIIN koomassa että annan vastalääkettä takaisin nyt.

Tehkää tekin lähimmäisillinne samoin, niin saadaan noita hapannaamoja vähän pirteimmiksi tuolla ulkona.

Vain näillä konsteilla niitä omia "taikavoimia" saadaan paremmiksi. JOKA IIKKA!

[Ratkaisu]

Eikö valaistuminen voisi olla vain hetkestä nauttimista? Itse en halua ajatella, että valaistunut ihminen olisi vain henkisistä asioista kiinnostunut ihminen, jolle tämän hetken maailmalla ei olisi mitään merkitystä. Mielestäni myös tämä tämän hetken elämä ihmisenä on yhtä tärkeä kuin se mitä mahdollisesti vietämme henkiolentoinen ja sieluina tämän elämisen lisäksi.

Jos kaikella on tarkoituksensa, niin eikö jokaisen hetken merkitys ole silloin tärkeä. En halua hävittää läsnäoloani henkimaailmaan tai eteerisiin kerroksiin. Henkiset kokemuksetkin ovat hyvin fyysisiä. Jos olemme pohjimmiltamme sieluja fyysisessä kehossa, niin silloin myös fyysisellä keholla on oma merkityksensä. Eikö myös fyysisentason hyväksyminen ole tärkeää?

Mielestäni valaistumisen voi saavuttaa vaikka pesemällä autoja tai toteuttamalla itseään työssään. Jokaisella on se oma kutsumus, eikä kaikille sovi se perinteinen tie valaistumiseen. Tunnen monia ihmisiä, jotka elävät harmonista elämää ilman sen kummempaa meditointia. Heillä on ikäänkuin se elämäntaito luonnostaan hallusssan ja he ovat kouliintuneet elämällä ihan normaalia elämää.