seuraava »

[Veskari-83]

Kun varmasti löytyy paljon oppimista sieluina, vaikka olisikin jo ihmisenä oppinut ja kokenut jo aivan kaiken tarpeellisen.

Piste. Meidän universumimme on vain hiekanjyvä kaikessa siinä mitä tuolla on vielä opittavana jälkeenpäin. Jos kuvitellaan mittasuhteita, niin jos esim. tämä tuntemamme fyysinen maailmankaikkeus olisi hiekanjyvän kokoinen, niin seuraava taso (astraali) on jalkapallokentän kokoinen vertauskuvallisesti, ja taas sen takana oleva taso (kausaali) on koko maapallon kokoinen verrattuna edellisiin. Eli, opittavaa riittää vielä useiden juttujen ajan, ja valaistuminen on vain kuten tasohyppelypeleissä tämän "kentän" läpäisy

[Ikuinen Trikki]

Valaistuminen, onko se jotain opittua; tietoa jonka voi omaksua esim. pänttäämällä kirjoista?

Vai olisiko se olemisen tila? Voisiko se olla rakkauden tila, pyyteettömän rakkauden jolla ei ole kohdetta? Voisiko se olla ankkuroituminen tähän rakkauteen, joka ei ehkä ole tästä maailmasta? Voisiko tämä rakkauden olemisen tila saada ihmisen rakastamaan kaikkea ja kaikkia, elämää ja olemista? Voisiko se saada ihmisen tuntemaan empatiaa ja ymmärrystä kaikkia ihmisiä kohtaan?

Saisiko se ehkä ihmisen kokemaan todellisen ykseyden, sen että olemme vain yksi, että minä olen kaikki ja kaikki on minä? Että sen minkä teet toiselle teet sen itsellesi? Voisiko se olla juuri sitä todellista itsensä tuntemista?

Voisiko se myös saada ihmisen ymmärtämään tämän valvemaailmamme väliaikaisuuden, jatkuvan muutoksenalaisuuden ja sen unenomaisen luonteen?

Vai onko tämä vain valaistumisen osa 1? Vai mennäänköhän siitä vielä diipimmille olemisen tasoille?

En tiedä. Mutta en tiedä että voiko sitä tietääkään. Vai?

[dodobien84]

Mulla toi uni-,valve ja henkimaailma alkaa pikkuhiljaa sekoittumaan yhdeksi ja samaksi. Kaikkea tulee koko ajan tarkempana ja enemmän kasvavalla syötöllä. Muistan kuinka ennen unissa yritin juosta painot nilkoissa, eli vähän kuin vesijuoksua. Raskasta hommaa. Ja herääminen oli sitten se pelastus. Nykyään en enää tiedä kumpi on kummin päin. Suurin osa heräämisistä tuo mieleen yhden päivän lapsena kun ensimmäisenä asiana herätessäni astuin koiran paskaan.

Elämä tuntuu jotenkin surrealistiselta. Päivä ja yö, todellisuus ja epätodellisuus on yhtä isoa velliä vaan. Aivan kuin odottaisi juna-asemalla, että juna jo vihdoinkin saapuisi. Millään ei todellakaan ole enää pahemmin väliä. Tuntuu että ymmärrän enemmän pää sekaisin olevia ihmisiä nykyään, kuin selväpäisiä. Kaikki selvät ihmiset on vain käveleviä ja lärpättäviä haamuja. Noh, pikkukiviä tässä potkiskellessa...

[sideman]

"Kerrataampa" hieman:

Intian filosofiassa on kuusi ortodoksista koulukuntaa. "Ortodoksinen" tässä
yhteydessä tarkoittaa sitä, että ko. koulukunta hyväksyy vedakirjallisuuden
tahi -perinteen auktoriteettiaseman, tai jotain.

Nämä koulukunnat esitettäneen usein kahden "nipuissa":

nyaaya [lausu: njaaja] ja vaisheSika [vaisheeshika]
saaMkhya [saankhja] ja yoga [jooga]
miimaaMsaa [miimaamsaa tai miimaansaa?] ja vedaanta [veedaanta]

Kaikkien noiden koulukuntien päämääränä lienee tila, jota
länsimaissa kutsutaan valaistumiseksi.

Koulukuntien käyttämät  sanskritinkieliset termit eivät välttämättä viitanne suoranaisesti valoon. Esimerkiksi MaharSi Patañjalin yoga-suutra käyttää  päämäärästä termiä 'kaivalya':

Cologne Digital Sanskrit Lexicon:

kaivalya   n. (fr. %{ke4vala}) , isolation Va1m. ; absolute unity Veda7ntas. BhP. ; perfect isolation , abstraction , detachment from all other connections , detachment of the soul from matter or further transmigrations

Yoga-suutrassa näyttäisi olevan kaksi määritelmää(?) kaivalya-tilalle.
Kolmannen osan (vibhuuti-paada) vika suutra toteaa:

sattva-puruSayor shuddhi-saamye kaivalyam.

(Sanskritissa käytetään usein ns. dvandva-yhdyssanaa kun esim. suomessa
on kyse jonkinlaisesta "luettelosta", vaikkapa viikonpäivien luettelemisesta.
Jos dvandvassa on vain kaksi komponenttia kuten yllä, siinä käytetään duaalin eli
"kaksikon" [jollainen sanskritissa ja tietääksemme esim. klassisessa
kreikassa -- kuten myös ainakin joissakin saamen kielen alalajeissa --
 on yksikön ja monikon lisäksi] päätteitä. Yllä oleva  pääte -yor [ilman
sandhia: -yoH] on duaalin genetiivin/lokatiivin pääte. Sana sanalta
käännös voisi siis olla jotakin seuraavantapaista: sattvan ja puruSan
puhtaus-samuudesta [seuraa tila jota kutsutaan nimellä] kaivalya.)

Taimni kääntää tuon seuraavalla tavalla:

Kaivalya is attained when there is equality of purity between the
puruSa and sattva.

Wanhahko suomenkielinen kommentinomainen käännös Ruusuristin
kustantamasta vihkosesta Patandshalin jooga-ajatelmat:

Kun järkitajunta ei enää käsitä [on vapautunut siitä käsityksestä?? -- sidis]
, että se itse on se, joka tietää tai
kokee , ja se on kokonaan sulautunut yhteen sielun [puruSa -- sidis] kanssa --
joka todellisuudessa on se, joka tietää ja kokee --, seuraa
eristäytyminen [kaivalya -- sidis], ja sielu vapautuu.

YS:n neljännen osan (kaivalya-paada) vikana suutrana on tällainen:

puruSaartha-shuunyaanaaM guNaanaaM pratiprasavaH kaivalyam
svaruupa-pratiSThaa vaa citi-shakter iti.

Taimni:

Kaivalya is the state (of Enlightenment) following re-emergence of
the guNas because of their becoming devoid of the object of the
puruSa. In this state the puruSa is established in his Real nature
which is pure consciousness. Finis.

(Mikäli jotakuta "kiinnostaa", voin yrittää "selittää", mitä guNat eli
prakRti, ja puruSa oikein tarkoittavat...)

 

[dodobien84]

Meikäläinen on jollain ihme valaistumisen pikakurssilla. Tainnut tukkakin lähteä pästä. Alan saamaan hajua tästä omasta helvetin toilailusta. Joskus noissa mun unissa missä nostettiin iluusion verhot (ja ihme juttuja on alkanut tapahtumaan) muun ihmisjoukon kanssa lavalla maailman edessä omaksi rooliksi oli oli langennut joku Frederikin kaltainen iljetys missä lauleskelin Titaniccia. Lavalla oli joku valssaava pariskunta ja lähin etsimään takahuoneista tyhmyyksissäni jotain nuotteja.

Luulen että tuo valssaava pariskunta joukon keskellä tarkoitti Twin Flameseja. Fawnette saanko luvan?

Rupeaahan se lamppu loistamaan tässäkin osoitteessa.... hehe! Opetat mulle astrologian nuotit, niitä mä taisin etsiäkin. Hieron sulta ne tanssijalat kondikseen jos on pipit...  

Meni valaistumisaiheen ohi, mutta menköön. Synkronisaatio hoitaa tämänkin viestin daamille. Hehheti hei!

(Fawnette, taisi muuten se Saturnus-veikkaus pitää paikkaansa, näin näet viimevuonna unia jostain Saturnuksen satulasta ja sen hallitsemisesta. Tää mun hevonen on vaan vähän tämmönen vaikee tapaus.)

[jukkap]

Noista henkisistäkin keskusteluista olen monesti yrittänyt löytää joitain totuuksia, mutta aina kun tarkemmin alkaa miettimään ja pohtimaan juttuja, niin huomaa sen ettei asiat ole mitenkään sellaisia että olisi yksi ainoa totuus.

Joten eikö myöskin voisi asian ilmaista siten että, mittaamatonta ei voi mitata?

Ja tuon mittaamattoman muodot ovat mittaamattoman monisäkeiset.
Eikä mikään noista muodoista voi omia totuutta yksinoikeudella itselleen.

 

[Lilli]

En ole tästä kauheasti huudellut ympäriinsä, mutta minulla on takana hyvin voimallinen valaistumiskokemus kymmenen vuoden takaa. Prosessin vaiheet menivät suurin piirtein näin:

1. Tarvittiin ihmissuhde, joka oli minun puoleltani täynnä rakkautta, toisen puolelta pelleilyä. Tämä pettymys johti sydämen särkymiseen ja eräänlaiseen tulivuoren purkaukseen, jos nyt tällaista vertauskuvaa voisi käyttää. Siihenastisen elämän kaikki käsittelemätön negatiivisuus lähti purkautumaan täysin hallitsemattomasti. Kävin lävitse jopa oman syntymäni. Prosessi oli niin raskas, että välllä luulin kuolevani ja tavallaan näin tapahtuikin. Kyseessä oli egon kuolema.

2. Sitä mukaa kun kuona poistui, alkoivat rakkaudellisemmat tunteet vallata tilaa. Nyt voisi sanoa, että kyseessä oli tukossa olleen sydänchakran väkivaltainen avautuminen ja chakran energiat alkoivat levitä "ytimestä" käsin koko kehoon. Kuvailisin tätä henkiseksi kasvupyrähdykseksi. Melko kirjaimellisesti tunsin, miten valtava elinvoima sykki joka solussa. Tässä vaiheessa tosiaankin alkoi tuntea yhteyttä kaikkeuteen ja erityisesti elolliseen luontoon. Noin muutenhan sitä oli kuin kävelevä auringonpaiste, ei juuri huolet painaneet.  

3. Kun kaikki negatiivisuus oli pois ja tilalla oli universaali rakkaus, olin hetken aikaa selvänäköinen. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauan. Tässä vaiheessa minulla oli myös suuruni, jossa selvisi elämäntehtäväni.

4. Prosessi jatkui vielä. Chakrani olivat olleet epätasapainossa, mm. sakraalichakra kävi ylikierroksilla ja kurkkuchakra oli tukossa, mutta nyt pystyin selvästi tuntemaan, miten chakrojen energiat tasapainoittuivat. Vanha änkyttäjäkin löysi äkillisesti puhelahjat.

5. Oman persoonan maskuliininen ja feminiinen puoli yhdistyivät. Näistä puolista olin ollut tietoinen pienestä pitäen, eivätkä ne olleet aina sopusoinnussa keskenään. Nyt olivat. Yleensäkin kaikki persoonan lokeroisuus hävisi, jäljelle jäi ykseys.

7. Voimakkaimman muutoskauden jälkeen perusolotila on rauhallinen, täyteläinen, voimakas ja lämmin.

Oma prosessinsa onkin sitten yrittää elää ihmisenä, joka on kaiken kaikkiaan käynyt lävitse melko poikkeuksellisen kokemuksen. Yritin tätä aikoinani selittää muille, mutta eipä tuota ymmärrystä kauheasti herunut. Tästä päättelin, että tätä ei todellakaan tapahdu kaikille. Kirjallisuudesta löytyviin valaistumiskokemuksiin minun oli sen sijaan hyvin helppo samaistua.

[Lilli]

Thanks, friends. 

Sain keväällä lapsen, jota synnytin peräti 30 tuntia, suurimmaksi osaksi ilman tehoavaa kivunlievitystä. Silti pidin oman lapsen synnyttämistä sunnuntaikävelynä oman itsensä synnyttämiseen verratuna, jona minä tuota valaistumiskokemusta pidän.

[Lilli]

KV,

ensinnäkin ohimenevät valaistumisen tunteet ovat lukemani perusteella melko yleisiä. Oma mieskin on kertonut kahdesta erillisestä tilanteesta, jolloin kaikki on muuttunut kristallinkirkkaaksi. Nämä tilat eivät ole kuitenkaan jääneet mitenkään vallitseviksi.

Toisekseen synnytyslääkäri ihmetteli rauhallisuuttani, vaikka avautumisvaihe supisteluineen oli niin pitkä. Tässä kohtaa vain hain ajatuksissani tukea kaikilta niiltä naisilta, jotka olivat ennen minua selvinneet kunnialla synnytyksestä lävitse. Ei minulla ollut tarvetta hermoilla luonnollisen asian takia.

[Rakkauden enkeli]

Thanks, friends. 

Sain keväällä lapsen, jota synnytin peräti 30 tuntia

Wau, pistit 10 tuntia paremmaksi kuin minä. 

[sideman]

Enpä muista  mitä kaikkea tässä ketjussa on tullut höpötetyksi,
mutta näin kaamean flunssan kourissa lienee terapeuttista
yrittää vaikkapa esittää MMY:n näkemyksen mukainen käsitys
valaistumisesta...

Tuo näkemys pohjautunee ensi sijassa MaharSi Patañjalin (n. 200 eaa??)
yoga-suutraan (jooga-suutraan).

Patañjalin mukaan yoga on cittan [tshittan] vRttien [vrittien] nirodha [niroodha]

 yogash citta-vRtti-nirodhaH.

Tuon voisi ehkä kääntää vaikkapa:

Jooga [on] mielen aktiviteetin ("pyörteiden, heilahdusten") hillitsemistä.

Kommentaattori Vyaasa toteaa tuosta suutrasta mm:

yogaH samaadhiH (jooga [on] samaadhi).

Pata toteaa lisäksi:

tadaa draSTuH svaruupe 'vasthaanam.

Idän viisautta -kirja  kääntää  tuon seuraavalla tavalla:

Silloin näkijä (itse) on pysyvästi omassa muodossaan.

Tuohon liittyy footnote 1:

Eikä samaista itseään näihin heilahduksiin (vRtti).


Tuota prosessia, jolloin mieli "sukeltaa" kohti samaadhia,
voidaan kutsua vaikka transsendoitumiseksi.  

MMY käytti "kuplavertausta"  kuvatessaan transsendoitumisen
prosessia. Hänen mukaan jokainen ajatus on kuin kupla joka
lähtee valtameren pohjalta. Aluksi se on miltei huomaamaton,
mutta paineen vähetessä sen koko kasvaa ja samalla voima
heikkenee.

Samoin on jokaisen  ajatuksen laita.  Mitä syvemmällä ihminen
tulee tietoiseksi ajatuksistaan, sitä enemmän niissä on poweria.

Mieltä  voidaan kai periaatteessa treenata tulemaan tuossa
suhteessa  "herkemmäksi" minkä tahansa aistin kautta. Helpoiten
se kuitenkin tapahtunee kuuloaistin kautta, koska kuuloaisti (shabda tanmaatra)
on yhteydessä hienoimpaan relatiiviseen elementtiin eli sthuula-bhuutaan,
nimittäin aakaashaan.

Tuosta voinemme päätellä, että helpoin  tapa kokea  transsendoituminen
saattaa olla  merkityksettömän tavun eli biija-mantran oikeanlainen
hyödyntäminen mielen auttamiseksi sukeltamaan syvemmälle tajuntaan,
kohti transsendenssia eli samaadhia.

Samaadhissa on kaksi päätyyppiä:

1. saMprajñaata, jolloin mukana on henkistä  toimintaa tai jotain.

2. asaMprajñaata, eli "pelkkä" samaadhi.

Ykkösessä on useita hienousasteita, karkeimmasta lähtien:

vitarka
vicaara [vitshaara]
aananda
asmitaa

Ainakin TM:n näkökulmasta valaistuminen lienee sitä,  että
kun meditaation aikana toistuvasti koetaan samaadhi-tilaa,
se alkaa vähitellen tulla mukaan myös "normaaliin valvetilaan"
sekä unennäkö- ja syvän unen tilaan.

MMY käytti mm. sellaista Intiassa kaiketi suosittua analogiaa,
että kun väritön kangaskappale kastetaan väriliuokseen (meditaatio) ja
tuodaan aurinkoon kuivumaan (normaali päivittäinen aktiviteetti), se
 haalistuu, mutta  kun tuo toistetaan tarpeeksi usein kangas ei  enää  menetäkään
auringon paisteessa väriään,  jolloin se vastaa  sitä,  että
samaadhi pysyy vaffana myös meditaation ulkopuolella, muiden
tietoisuuden tilojen "alla".

Riittäisiköhän tuo tältä erää....

[Veskari-83]

Thanks, friends. 

Sain keväällä lapsen, jota synnytin peräti 30 tuntia, suurimmaksi osaksi ilman tehoavaa kivunlievitystä. Silti pidin oman lapsen synnyttämistä sunnuntaikävelynä oman itsensä synnyttämiseen verratuna, jona minä tuota valaistumiskokemusta pidän.

Tuli vaan väistämättä mieleen tosta synnyttämisestä, että ei sen aina tartte olla niin vaikeaa ja kivuliasta Näin tehtynä se on suorastaan jopa tyydyttävää

[sideman]

Älä välitä Saturnis-Poppis, en mäkään tajua sidemanin jutuista mitään.

Mutta kaiketi minun ei tarvitse niistä ymmärtääkään.
Onkohan ne jotain mantroja sun muita sellaisia, mitä hoetaan omassa mielessä kun hiljennetään se oma pää?
Jotenkin siten ne olen ajatellut menevän.

Transsendenttisessa meditaatiossa mantraa ei "hoeta". Sitä tulisi ajatella kuin mitä
tahansa muuta ajatusta.

Mielellä on luontainen taipumus "sukeltaa" kohti syvempiä tasoja, koska mitä  syvemmälle
mieleen mennään, sitä enemmän kaikki mielen positiiviset ominaisuudet lisääntynevät.

Arkielämän huolet sun muut  tuppaavat  kuitenkin  pitämään  mielen lähellä pintaa --
tiedä  häntä voisiko sanoa "ohuena".

Kun  istuu mukavasti, sulkee silmät ja heittää normaalin ajatuksenjuoksun väliin merkityksettömän
tavun (biija-mantran eli "siemen-mantran") sen kummemmin keskittymättä,  sen  värähtely alkaa parhaassa tapauksessa hienontua, ja mieli saa tilaisuuden sukeltaa kohti hienompia, energeettisempiä
tasoja ja  suurempaa autuutta. Useimmat tietänevät, että  mitä syvemmälle aineen rakenteeseen
mennään, sitä suurempia energioita  tarvitaan rakenteen esille tuomiseksi. Aivan sama pätee
mieleen: mitä  syvemmälle mennään,  sitä suurempi on energia. Kun tarpeeksi syvällä kykenee
ajattelemaan tietoisesti,  saattaa kyetä vaikkapa lentämään ajatuksen voimalla...

 


Useimmat kokenevat  ainakin jonkin musiikin lajin rentouttavana ja muutoinkin positiivisia
fiiliksiä aikaansaavana. Tuo vaikutus perustunee samaan kuin mantran efekti,  eli värähtelyyn.

(Tämä menee  vähän nyt epätieteellisen hassuttelun  puolelle, mutta saattaa  olla mahdollista,
että siperilaiset  shamaanit vuosisatojen saatossa yrityksen ja erehdyksen kautta löysivät
sellaiset  äänneyhdistelmät, jotka mahdollisimman tehokkaasti saivat aikaan tuon musiikin
relaksoivaa vaikutusta vastaavan efektin. Kun shamaanit porukoineen sitten muuttivat
hiljalleen etelään  päin, he  päätyivät nykyiseen Intiaan, jossa heidän henkinen perintönsä
säilytettiin näihin päiviin asti,  aluksi suullisena perimätietona ja myöhemmin myös kirjallisena.
Näin syntyi Intian mahtava veda-kulttuuri??)

[Ratkaisu]

No minä ainakin koen ymmärtäväni näitä mantroja, vaikka en juuri itse niitä käytäkään. Energiahan värähtelee eri tasoilla ja mantroilla tai äänillä pääsee helposti käsiksi juuri haluamaansa "taajuuteen". Kamppailulajeissakin käytetään erilaisia ääniä erilaisten asioiden saavuttamiseksi. Löytyyhän erikseen lajikin, joka keskittyy itsensä puolustamiseen ja hyökkäystekniikoihin pelkän äänen avulla.

Ainahan noissa perus chakra-kirjoissa tai teksteissäkin kerrotaan mikä äänne tai sointu liittyy tiettyyn chakraan. 

[sideman]

Tämä lienee tämänhetkinen "virallinen" transsendenttisen meditaation "esittelylitania":

http://www.meditaatio.org/the-technique.html

PS. Seuraavat TM:n esittelyluennot:


Helsinki   Keskiviikkona 13.10. klo 19.00
Torstaina 14.10. klo 19.00
TM-keskus, Unioninkatu 10 A 2, 2. krs

Tampere   Keskiviikkona 20.10. klo 17.00 ja 19.00
kaupungin pääkirjasto (Metso), luentosali 2, os. Pirkankatu 2

Jyväskylä   Torstaina 11.11. klo 18.00
Lauantaina 13.11. klo 12.00
Tiistaina 16.11. klo 18.00
Kauppakatu 28, 5. krs (Halosta vastapäätä, DNA-kaupan ja Urhevan välissä oleva ovi)

Esittelyluennoille on vapaa pääsy.