seuraava »

[unelmassa]

  Mitäs kalaihmisille kuuluu.  Itse olen kalat


  Ja mieheni krapu ja jotenkin tuuntuu et noi merkit eivät sovi yhteen.

[mateve]

Niin  takertuu ja  pakenee ....
   Mateve

[unelmassa]

 
  Juu,näin kävi tänäkin päivänä,yritin rimpuilla tilanteesta pois.

  Ja pääsinkin ,melkein ehjin eväin

[Metsänkeiju]

Tervehdys!

Tälle kalalle kuuluu "ihan hyvää".
Itsellä on sellainen asioiden aloitus-kausi meneillään. Pitäisi jättää tuo pitäisi-sana pois sanavarastosta ja konkreettisesti aloittaa asioita, ainaisen haaveilun sijaan. :

Ex-mieheni on Kovin kiltti luonne, minulle liiankin, ja kova rapumainen kuori jonka alle piilottanut kaikki rankat kokemukset ym..
Veljeni on myös rapu. Ei olla kovin läheisiä, aika eri maailmoista..

edit: Itselle muuten kyllä on erittäin tärkeää saada se oma tila suhteessa.
Jousimies-mieheni kyllä ymmärtää sen hienosti. Ite meinaa sen tosin "unohtaa", itsensä, ja liikaa keskittyy muihin kalamaisen uhrautuneesti, ihan huomaamattaan. Sitten sen kyllä huomaa kasvavana stressinä, ja viimeistään muistaa ottaa itselleen sitä ihan omaa aikaa.

[Ave^^]

Kalat olisivat todella ihania, ellei olisi sitä kummallista häilyvää totuuden ja valheen rajaa. Tunnistan tämän taipumuksen itsessänikin, sillä minulla on vahva kala.

Olen kuullutkin, että nousukalat ovat maailman parhaita valehtelijoita. No, itse en osaa valehdella, siis jauhaa täyttä puuta heinää niin että tiedän sen. Mutta totuuden muovaamista, kyllä, korostaen tiettyjä kohtia, antaen ymmärtää, niin että lopulta se toinen itse päättelee mitä haluan että hän päättelee, sitä harrastan yllättävän paljon. Paras valehtelija on se, joka ei usko valehtelevansa.

Tuo on yllättävää, ja sotii kunniakäsitystäni vastaan, mutta perustelen sitä itselleni niin, että nämä asiat hoituvat paremmin kun hieman törkkään niitä oikeaan suuntaan. Jollain tavalla asetan itseni siis tilanteen hallitsijan asemaan? Se taas ei kovin kalamaista ole..

Sillä näistä kaloista sitten.. En oikein ymmärrä miksi pitää pienissäkin asioissa, sellaisissa joissa ei ole mitään merkitystä, ja joissa ei olisi mitenkään kamalaa sanoa asiat niin kuin ne ovat, pitää jokin hätävalhe keksiä. Ihan vain siksi kai että menisi asiat sutjakkaammin. Sitä kai kalat haluavat, pysyä kaukana kaikista konflikteista, minimaalisistakin, niin että valehdellaan vain ettei tarvitsisi tätäkin asiaa taas selitellä.

Tällä kalat kuitenkin vain kylvävät omaa epäonneaan ihmissuhteissa, sillä miten voi luottaa ihmiseen jolla on noin herkässä taipumus tarinoida? Pitäisi joskus edes osata rohkeasti kohdata se todellisuus eikä vältellä sitä.

[Metsänkeiju]

Ave^^ Mä olen harrastanut samaa.
Se on just sitä että asiat menee sutjakkaammin, ilman konflikteja. Ei siinä sen kummempaa tarkoitusta ole.. Huono itsetunto ehkä myös itsellä vaikuttanut siihen, että viimeiseen asti mielellään välttää niitä konflikteja.

Vaan kävipä tälle Kalalle sellainen isku päin kasvoja kerran, kun oman valheellisuuteni jouduin
kohtaamaan, eräässä isossa asiassa. Täysin rakkaimman luottamuksen petin.. Siitä suosta kun selvittiin,
on mulle ollut sydämenasia kertoa kaikki totuudenmukaisesti. Joskus on tuntunut jopa että meneeköhän tämä nyt jo överiksi, kun jokaisen sielunsopukan ajatuksen olen ilmoille laukonut, halusta olla todella rehellinen. Sitten kyllä löytyi sellainen balanssi, että varmasti joitakin ajatuksia saan pitää ihan omanani mutta muuten olen kyllä erittäin rehellinen kaikessa. Sain niin suuren elämänläksyn aiheesta, että se on sydämenasia..

Ehkä äidille voi jonkin valkoisen valheen jos toisenkin suoltaa, että saa Kala-äidin hössötyksen loppumaan.