Mä itse uskon kohtaloon. Omassa elämässä on tapahtunu sellaisia käänteitä ja tapahtumia, että enhän mä voisi muuhun uskoa. Nyt kun olen tutustunut asioihin enemmän, nii tämä kohtalo on saannu hienomman nimen sielunsuunnitelma, mutta minusta on hullua nussutella pilkkuja sen asian suhteen mitä nimeä ko asiaan käyttää.
eikö kurjiin asioihin todella voi vaikuttaa?
Mä jäin tuota oikein miettimään ja itse tulin siihen tulokseen, että elämään kuuluu myös kurjat asiat ja ihminen ei opi yleensä mitää, muuten kun sen "kantapään kautta". Kaikkiin kurjiin asioihin ei vaan voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi ja siksi uskon, että juuri ne asiat ovat niitä joita sanotaan kohtaloksi, sielun suunnitelmaksi tmv.
Yleensä mä olen löytäny tapahtumiin syyn, miksi niin tai näin kävi. Joskus oivallus tulee heti, joskus se taas saattaa kestää vuosia kun ymmärtää miksi se niin ikävä asia tarvitsi kohdata.
Tiedättekö sanonnan jossa sanotaan, että kukaa ei saa enempää harteilleen, kun mitä jaksaa kantaa. Toisten elämä on täynnä ikävyyksiä, vaikka he yrittävät ja yrittävät, vaikka he ovat kuinka rakastavia ja ystävällisiä, vaikka kuinka he ovat henkisiä ja tekevät asiat ns. "oikein". Sellaiset ihmiset ovat silti monesti onnellisia siitä mitä heillä vielä on ja kiittävät siitä. Sitten on niitä joiden elämän suurin kolaus on saada pakit joltakin tai saada finni nenään tärkeiden treffien alla. Toisille tapahtuu paljon hienoja asioita ja kaikki tulee helpolla. Heille ei satu mitää traagista... mut he masentuvat jos jokin ei menny just niinkun olisivat halunneet. Tälläiset ovat kateellisia ja haluavat aina vaan enemmän ja enemmän. He ovat itsekkäitä ja kiittämättömiä.
Mä kärjistin hieman asioita, mut pointtini varmaan selvisi.
Toisten suunnitelma on toisenlainen ja toiset päättävät kulkea sen polun mitä kuuluukin kulkea, kun toiset eivät ymmärrä minkää muun kun pinnallisten ja materialististen asioiden perään... hehän jatkavat samalla luokalla seuraavalla kierroksella. :
Kaikkien harteet eivät kestäisi samaa taakkaa, kun toisten.
Mä en itse oikein tiedä miten ajatella/uskoa sellainen asia, et onko näissä "luokissa/tasoissa" kumpi edemmällä. Vaikeudet vai sit se ns. helpompi elämä, vai päättääkö meidän jokaisen oma sielu järjestyksensä? Jokainenhan käy läpi samat asiat. Mulla nyt sattuu olemaan se traagisia ja surullisia asioita sisältävä elämä meneillää, johon mahtuu paljon hyvääkin, mut hyviin asioihin pitää aina kulkea vaikeaa reittiä.
Sitä siis mietin, et onko mun aikasemmat elämät olleet "helpompia" vai onko ne "helpommat" elämät vielä edessä? Mikä on teidän usko/mielipiteenne asian suhteen? Yksikään elämä ei ole helppoa, sitä en tarkoita, vaan sitä et onko elämän opetukset vähemmän raskaita?
