seuraava »

[sansai]

Elenamorin pohdinta oli realistinen.
Olen pitänyt monia sururyhmiä,aloitan ensi viikolla uuden.Ihmiset jotka kaipaavat vertaistukea ja apua,ylleensä ovat kokeneet hyvin rakkaan ihmisen poismenon.Surun kokemusta ei voi toinen tietää.
Usein puhutaan siitä, mihin se rakas on mennyt.Hyvin läheisen menetys kuvastuu siinä miten jäljelle jäänyt etsii mielessään pois mennyttä,näkee kadulla,odottaa kotiin,kaipaus on niin kova,käsittämättömän suuri,siinä ei ole rajaa.
Vähitellen surija alkaa etsiä mielessään paikkaa,kohdetta, mihin rakas on joutunut.Lohtua tuo juuri se oma ajatus,oivallus,että rakas on taivaassa,toisella tasolla,hyvässä paikassa.Aina kuitenkin hyvässä paikasssa oli se sitten mikä hyvänsä.Surussa on niin monia vaiheita,kaikki tunteet ovat pinnalla voimakkaana.Jossain vaiheessa surija alistuu menetykseen,tietää ettei toinen tule takaisin,siinä vaiheessa usein on niin lohduton olo,että haluaisi mennä sinne,minne se läheinen,kuoleman toive,se toisi lopun surulle,joka on vaikeaa,ja tekee elämän vaikeaksi.
Tästä on syntynyt luottamus ja usko,että vainajalla on hyvä olla,hän on turvassa.Se tuo turvaa surijallekkin.Kun etenemme,nousee kova vihakin läheistä kohtaan,"joka häipyi,jätti toisen selviämään yksinään,täällä kamalassa maailmassa" Ne ovat yhdet surun kokemisen kasvot.Tarpeellisia tunteita kaikki.
Itse haluan ajatella omien läheisteni olevan tallessa,hyvässä paikassa,olen lempeä itselleni.
Minun kohdallani se nimenomaa on lempeyttä itseäni ja toisia kanssani surevia kohtaan.

[Rakkauden enkeli]

Kyllä mä ymmärrän tuon ajatuksen, AJATUKSEN, että kuolemaa ei ole ja olen varmasti onnellinen kun ITSE poistun täältä. Mutta mun mielestä on epäinhimillistä se, että ei saisi surra sitä että rakasta ihmistä ei enää ole lähellä. Mä en iloitsisi pätkääkään, jos mies vaikka nyt kuolla kupsahtaisi. Ei siinä mikään ajatus enää auttaisi, vaikka yli varmaan ehkä joskus pääsisi.

Saa tietenkin surra ja sehän on ihan inhimillistä. Olenhan itsekin surrut ja suren varmasti jatkossakin jos joku läheisistäni kuolee. En sitä tässä tarkoittanut, etteikö saisi surra. Se suru on itsellä kuitenkin sitä, että tulee ikävä niitä yhteisiä hetkiä, kokemuksia, muistoja, toisen ihmisen konkreettista fyysistä läheisyyttä. Silti vaikka aikani suren, tiedostan myös koko ajan samalla, että kuolema on luonnollista, eikä mikään paha asia, läheisellä on nyt hyvä olla ja että hän ei ole kuitenkaan poistunut elämästäni kokonaan vaan elää siinä omalla tavallaan henkenä.   Eli minulle, (ei tarvitse olla muille) se suru on pikemminkin ikävää kuin varsinaista surua. Vaikea selittää...  

[Rakkauden enkeli]

En kyllä haluaisi, että minua surraan paljon. Kuollut veljeni tuli unessa sanomaan, että kaikki on hyvin ja älkää surko liikaa - se estää hänen etenemistään.
 

Näinpä juuri...

[rovatar]

Jos joku läheiseni kuolisi,
tuntisin ikävää,
tunnetta siitä,
että Hän on poistunut lopullisesti tästä elämästä/ maailmasta.

En tiedä,
ikävöisinkö itse henkilöä niinkään,
vaan sitä lopullisuuden tunnetta.
Siltä osin ja sen henkilön kohdalta, osaltani kokemuksena,
kaikki on ohi.

Hänen elämänsä on ohi.

En tiedä,
missä hän sen jälkeen on,
en edes sitä,
onko hänellä parempi olla,
mutta,
elämän loppuminen, ainakin täällä, tällä hetkellä,
on ohi.

Onko se sitten ikävä asia vai onnellinen,
on eri asia.

[Rakkauden enkeli]

Jännä miten tämä kuolema teema on ollut "tapetilla" elämässäni. Olen käsitellyt ja miettinyt sitä paljon tähän aiheeseen innoittaneen kohtaamisen jälkeen.  : Sitten tänään muistin unenikin, jonka näin josta kirjoitin täällä unet osioon.http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=37158.0 ja olen taas miettinyt sen merkitystä. Olen pohdiskellut tänään myös sitä, kuinka arvokas elämämme täällä on. Kuinka pitäisi osata nauttia joka hetkestä ja olla kiitollinen ajasta jonka saamme täällä viettää. Sillä koskaan ei voi tietää koska on aikamme lähteä.

Tämä ei nyt varsinaisesti liity tähän kuolema aiheeseen, mutta olen itse ollut hieman huolissani terveydestäni. Ei liene mitään vakavaa, sillä minulla on ennenkin ollut anemiaa. Hemoglobiini oli kuitenkin vain 86. Alimmillaan minulla on ollut se 89. En ymmärrä miksi se on taas laskenut ja aika lyhyessä ajassa ja miksei se pysy hyvänä vaikka syönkin rautaa. Koskaan ei ole tarkkaan tutkittu syytä ja nyt aion sitä vaatia, koska vaikuttaa siltä että minulla todellakin olisi jokin imeytymishäiriö tms. En tiedä...

Jokatapauksessa alunperin menin lääkäriin pitkään jatkuneiden oireiden takia. Minulla on ollut reilun kuukauden ajan kurkku enemmän tai vähemmän kipeä ja käheä. Varsinaista nuhaa ja kuumetta ei ole kuitenkaan ollut.   Reilun viikon sisällä minulle on nyt myös tullut yhtäkkisiä niskakipu ja jäykkyys kohtauksia. Niskaa on vain ruvennut särkemään ja se on jotenkin jäykistynyt ja kipu on levinnyt takaraivoon ja koko pään alueelle. Se on tullut ja mennyt.   Kuukautiseni olivat juuri ja silti eilen ja tänään on tullut pientä veristä tiputtelua. No se nyt ei välttämättä liity tähän mitenkään, mutta ensi viikolla otetaan sitten varalta papa näytekin.

Tänään minulta otettiin tosiaan verenkuva ja nieluviljely.  Nielu näytti tulehtuneelta ja toisessa poskessakin näkyi hieman tulehduksen merkkejä. Lääkäri epäili joko bakteeri tai virustulehdusta joka mahdollisesti nyt sitten levinnyt niskaan tms. No anyway, nieluviljelytulokset saan vasta maanantaina, mutta tänään sain jo osviittaa verituloksista. Siinä nyt siis näkyi se todella alhainen hemoglobiini ja jotkin muutkin arvot olivat hieman vinksallaan. Hoitaja ei osannut sen tarkemmin sanoa. Lääkäri ilmeisesti konsultoi tuosta anemiasta ja maanantaina saan tietää muutenkin tuloksista tarkemmin. Ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hälyyttävää. Käskettiin kuitenkin menemään päivystykseen jos oireet pahenevat ja tila heikkenee.

Vaikka tämä ei hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä ole mitään vakavaa, silti olen miettinyt tätä tähän kuolema aiheenkin pompsahtamiseen liittyen, että mitä jos... Jossittelu on kuitenkin turhaa ja ei tämä kuitenkaan mitään vakavaa ole, joku flunssapöpö vain Harmittaa kuitenkin tuo anemia...  

[rovatar]

Rakkauden valo,

pelkäätkö sairautta,
josta voi seurata,
kuolema?

Mistä sen voi tietää, onko loppujen lopuksi kuolema,
onnellinen poistuma tästä katalasta maailmasta  
vai kamala loppu onnelliselle mahdollisuudellesi elää onnessa ja tyytyväisyydessä nyt?

[Rakkauden enkeli]

Rakkauden valo,

pelkäätkö sairautta,
josta voi seurata,
kuolema?

Mistä sen voi tietää, onko loppujen lopuksi kuolema,
onnellinen poistuma tästä katalasta maailmasta  
vai kamala loppu onnelliselle mahdollisuudellesi elää onnessa ja tyytyväisyydessä nyt?

En pelkää.  Elämäni on nyt kaikinpuolin sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että olisi tavallaan hyväkin lähteä hyvillä mielin.  : Nyt kun minut on kuitenkin haastettu jostain syystä ajattelemaan kuolemaa monelta näkökantilta niin tajusin, että kuolemassa "pelkäisin" ainoastaan sitä miten minun tyttäreni pärjäisivät sen jälkeen. Se ajatus tuntuu pahalta. En luule kuitenkaan olevani niin korvaamaton, etteivätkö tyttäreni voisi selvitä isänsä hoidossa ja muutenkin. Se heidän suru ja hätä, sekä muidenkin läheisten olisi kuitenkin kaikkein vaikeinta kohdata, ei itse kuolema.

[rovatar]

En pelkää.  Elämäni on nyt kaikinpuolin sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että olisi tavallaan hyväkin lähteä hyvillä mielin.  : Nyt kun minut on kuitenkin haastettu jostain syystä ajattelemaan kuolemaa monelta näkökantilta niin tajusin, että kuolemassa "pelkäisin" ainoastaan sitä miten minun tyttäreni pärjäisivät sen jälkeen. Se ajatus tuntuu pahalta. En luule kuitenkaan olevani niin korvaamaton, etteivätkö tyttäreni voisi selvitä isänsä hoidossa ja muutenkin. Se heidän suru ja hätä, sekä muidenkin läheisten olisi kuitenkin kaikkein vaikeinta kohdata, ei itse kuolema.

Mulla on kyllä sama asia,
enemmän mietin tänne jälkeenjäävien tunteita,
miten he selviävät,

pärjäävätkö

...ilman minua?
 

Mutta eikös se ole sama kehä jota kiertää...

Kun kuitenkin täällä jokainen selviää,
omalla tavallaan..
Se, ettei ns. selviä,
on vain meidän näkemys...

 

[Witch-83]

Elämäni on nyt kaikinpuolin sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että olisi tavallaan hyväkin lähteä hyvillä mielin.  :

Oli ihan pakko lainata tämä osa tekstistäsi Rakkauden valo ja laittaa omia mietteitä. Pikkuveljeni kuoltua olemme äitini ja veljeni kihlatun kanssa miettineet sitä, että kun veljeni aika olikin jo nyt, nii onneksi hän sai lähtä huipulla. Hänellä oli elämä mallillaan ja hän oli onnellinen. Sitä samaa soisi jokaisen kohdalle... sitä, että saisi lopettaa huipulla. 

En tiiä ymmärtääkö tuosta mikä se mun tarkoittama ajatus on... 

[Rakkauden enkeli]

En pelkää.  Elämäni on nyt kaikinpuolin sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että olisi tavallaan hyväkin lähteä hyvillä mielin.  : Nyt kun minut on kuitenkin haastettu jostain syystä ajattelemaan kuolemaa monelta näkökantilta niin tajusin, että kuolemassa "pelkäisin" ainoastaan sitä miten minun tyttäreni pärjäisivät sen jälkeen. Se ajatus tuntuu pahalta. En luule kuitenkaan olevani niin korvaamaton, etteivätkö tyttäreni voisi selvitä isänsä hoidossa ja muutenkin. Se heidän suru ja hätä, sekä muidenkin läheisten olisi kuitenkin kaikkein vaikeinta kohdata, ei itse kuolema.

Mulla on kyllä sama asia,
enemmän mietin tänne jälkeenjäävien tunteita,
miten he selviävät,

pärjäävätkö

...ilman minua?
 

Mutta eikös se ole sama kehä jota kiertää...

Kun kuitenkin täällä jokainen selviää,
omalla tavallaan..
Se, ettei ns. selviä,
on vain meidän näkemys...

 

  Aivan

Elämäni on nyt kaikinpuolin sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että olisi tavallaan hyväkin lähteä hyvillä mielin.  :

Oli ihan pakko lainata tämä osa tekstistäsi Rakkauden valo ja laittaa omia mietteitä. Pikkuveljeni kuoltua olemme äitini ja veljeni kihlatun kanssa miettineet sitä, että kun veljeni aika olikin jo nyt, nii onneksi hän sai lähtä huipulla. Hänellä oli elämä mallillaan ja hän oli onnellinen. Sitä samaa soisi jokaisen kohdalle... sitä, että saisi lopettaa huipulla. 

En tiiä ymmärtääkö tuosta mikä se mun tarkoittama ajatus on... 

Kyllä ymmärrän vallan hyvin. 

[Rakkauden enkeli]

Tänään sain papakokeen tuloksen ja saan kutsun n. kuukauden sisällä tarkempiin tutkimuksiin (kalposkopia). Jotain solumuutosta näet oli... 

[Rakkauden enkeli]

Tänään sain papakokeen tuloksen ja saan kutsun n. kuukauden sisällä tarkempiin tutkimuksiin (kalposkopia). Jotain solumuutosta näet oli... 

Paljon voimia ja valoa... 

Kiitos. 

[Riitta]

Hei Rakkauden valo, jos sinulla olisi jotain todella vakavaa, niin olisit jo sairaalassa ja etenkin solumuutosten (esim.syöpä) kanssa, minulla on pari tuttua näiden samojen asioiden kanssa ja he olivat jo päivä kokeiden jälkeen sairaalassa hoidettavina.
Pidä mielesi optimistisena ja usko hyvään, en usko, että sinulla on syytä huolestua ja itse olen kärsinyt paljon pahemmasta anemiasta(hemoglobiini oli 52) ja minullahan B12 ei imeydy-so what, nykymaailmassa ovat piikit olemassa ja elät loistavasti niiden avulla!
Sinulla on vielä paljon tehtävää tässä maailmassa ja tyttösi tarvitsevat sinua!!!!

[Rakkauden enkeli]

Hei Rakkauden valo, jos sinulla olisi jotain todella vakavaa, niin olisit jo sairaalassa ja etenkin solumuutosten (esim.syöpä) kanssa, minulla on pari tuttua näiden samojen asioiden kanssa ja he olivat jo päivä kokeiden jälkeen sairaalassa hoidettavina.
Pidä mielesi optimistisena ja usko hyvään, en usko, että sinulla on syytä huolestua ja itse olen kärsinyt paljon pahemmasta anemiasta(hemoglobiini oli 52) ja minullahan B12 ei imeydy-so what, nykymaailmassa ovat piikit olemassa ja elät loistavasti niiden avulla!
Sinulla on vielä paljon tehtävää tässä maailmassa ja tyttösi tarvitsevat sinua!!!!

Juu olet oikeassa ja näin minäkin tahdon ajatella.  Minun täytyy kuitenkin mitä ilmeisimmin varata uusi aika lääkärille(taas), koska nyt yksi luomi joka minulle ilmaantui muutamia kuukausia sitten on suurentunut, muuttunut väriltään ja sen ympärillä on tulehdusta... No jospa sekään ei ole mitään... Kummallista kuitenkin, että nyt kaikki "pamahtaa" samaan aikaan... Nyt tästä on tullut näköjään mun sairauskertomusketju.  Sori. 

[Rakkauden enkeli]

Piti vielä kirjoittaa tuosta anemiasta, että minultahan on nyt se tutkittu tarkemmin ja ei pitäisi johtua mistään imeytymishäiriöstä. Ruokavaliokaan ei pitäisi olla syynä, vaan todennäköisesti järkyttävät kuukautiseni, jotka ovat viime aikoina olleet aivan mahdottomat, kun tuntuu että vuodan kuiviin. Nyt ne vielä kaiken lisäksi kestivät 2 viikkoa.  Sitten tosiaan välillä ollut pientä tiputtelua kuukautisten välillä. Äidilläni oli aikoinaan samoja oireita ja hänellä löytyi myoomia, siis vaarattomia kasvaimia ja jouduttiin poistamaan kohtu... Siitä on kuitenkin aikaa ja hoitomuodot ovat kehittyneet...