Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kuolema  (Luettu 35560 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Vedenhelmi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #45 : 31.03.2012 22:59:55 »

Lueskelinpa tuossa juuri vanhoja juttuja täällä ja törmäsin tähän omaan aiheeseeni. Tänne, (vaikka toisaalle kyllä) en sitten näköjään tullutkaan kommentoimaan, että lopultahan minulta poistettiin syyskuussa 2011 myoomainen kohtu. Sen jälkeen hemoglobiinini on noussut ja viimeksi kun mitattiin se oli 131.  Cheesy En muista milloin olisi ollut noin hyvä. Kyllä elämänlaatu on kohentunut leikkauksen jälkeen, kun ei enää ole tarvinnut kärvistellä kuukautisten ja muiden myooman aiheuttamien vaivojen takia. Sairaalassa, leikkauksen jälkeenhän tuli kuitenkin takapakkia kun tuli tulehdus ja jouduin takaisin sairaalaan ja siellä "törmäsin" kuolemaan ihan konkreettisesti:

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=43711.0

Mitä tuohon luomeen (josta täällä mainitsin) taas tulee, joka tämän kirjoittelun aikoihin ilmaantui, muuttui, kasvoi ja tulehtui niin siinähän kävi siten niin, etten koskaan päässyt luomen poistoon asti, koska se suihkussa irtosi itsestään ja meni pesuveden mukana tutkimattomiin.  Shocked
No, kolme viikkoa sitten olin kahden luomen poistossa, jotka olivat kasvaneet ja muuttuneet väriltään jne. Ensi viikon alussa saan tulokset, kun menivät tutkittavaksi. Lisäksi minulla on nyt ollut parisen viikkoa lämpöilyä, joka tulee ja menee. Kaikki alkoi luomien poiston jälkeen kun poistettiin tikit sellaisella heikotus/kuvotus "vatsataudilla" ja korkealla kuumeella ilman, että olisin vessaan asti kuitenkaan joutunut... Näiden poistettujen luomien ja lämpöilyn takia, tämä aihe nyt taas jostain syystä pompsahtanut mieleeni... Tiedän varsin hyvin, että on kaikenmaailman flunssia, pöpöjä ja muita taas liikkeellä, eikä verikokeissa ei ollut mitään ihmeellistä, eikä luomistakaan ilmene välttämättä yhtään mitään. Kuitenkin on taas on sellainen jännä olo, että jotain on kehossani vialla, aivan kuten aavistin ennen myooman löytymistäkin...
Niin ja mitä tuohon kuolemaan tulee, jostain syystä olen itse aina kokenut etten välttämättä edes haluaisi elää kauhean vanhaksi, vaikka olisin tervekin. En tiedä miksi.  idiot2


Täällä myös viime aikoina ollut "lisääntynyttä kuolemaan liittyvää pohdintaa"... 37-vuotias tätini sitten lähti täältä tasan 4 viikkoa sitten, yhdellä läheisellä juuri aloitettu syöpähoidot ja itseltäni löysin ihmeellisen patin käsivarresta, jota kävin näyttämässä lääkärillekin...hetkeksi rauhoitti mieltä, kun lääkäri sanoi, ettei ole mitään vakavaa...mutta mistäs sitä koskaan tietää  Sad Eihän sitä edes ultrattu tai mitään!
..paljon on siis tullut mietittyä syöpää, yleensä sairautta, ja kuolemaa....ihan loputtomaan ahdistukseen saakka  Cry
Se usko, mitä minulla on ollut liittyen siihen, mitä tapahtuu, kun kuolemme (eli se kaikki kaunis, kuinka vain ruumiimme on ikään kuin kuori ja kaikki jatkuu miljoona kertaa kauniimpana kuin koskaan jne.) niin tuo usko on horjunut nyt viime viikkoina toden teolla. Olen ollut jopa äärimmäisen vihainen siitä, ettei minulle ole "näytetty" / "kerrottu" mitään, että voisin "helpommin uskoa" tuohon kaikkeen kauniiseen...vaikka ymmärrän toki, että silläkin on varmaan tarkoituksensa, kuten kaikella... (Tai sitten millään ei ole yhtään mitään tarkoitusta  tickedoff )
Jotenkin olen todella uupunut ja kyllästynyt ja kaikki kirjat liittyen tuohon kaikkeen kauniiseen, joita minulla on, ja jotka ovat olleet Suurimpia Aarteitani, niin on jopa käynyt sellainen ajatus mielessä, että nakkaan jokaikisen roskiin, enkä enää ikinä lue tai ajattele yhtään mitään mihinkään syvällisempään liittyvää, niin raivoissani olen ollut! (Tässä sitä taas näitä pohditaan, tuskinpa niitä kirjojakaan oikeasti tuhoan  Grin idiot2)
Olen oikeasti tällä hetkellä kateellinen jokaiselle, joka on kokenut edes jotakin, että voi olla jollain tasolla "varmempi" siitä, mitä tapahtuu, kun kuolemme, ja tiedän, että kateus on p***eestä, mutta näin tunnen...ja kylläpä helpotti sanoa se rehellisesti ääneen!
Jotenkin on vain fiilis, että "mittani on täyttynyt", vaikka tiedän, että todellakin voisi olla huonomminkin jne., mutta minua pelottaa ihan totta elää, ja kaikki tämä koko hemmetin elämä....ja minua pelottaa myös ajatus kuolemasta, jollain tasolla, ja paljon...

Vaikka olenkin vihainen ja kateellinen (ja surullinenkin), niin silti olen aivan äärettömän onnellinen ihan jokaisen ihmisen puolesta, jolla on rauha ja varmuus sydämessä siitä, että kuolema on vain fyysistä, siirtyminen sinne paljonpaljon kauniimpaan paikkaan
 - kotiin...  smitten

..kunpa voisin itsekin tuntea sydämessäni niin ja uskoa siihen.....

Toivottavasti et kuole vielä vähään aikaan, sillä luulen, että tarvitsen ajatuksiasi täällä... Jaksamista  smitten ...ja kerrohan sitten, millaiset ne tulokset luomista olivat...
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #46 : 01.04.2012 11:08:06 »

Täällä myös viime aikoina ollut "lisääntynyttä kuolemaan liittyvää pohdintaa"... 37-vuotias tätini sitten lähti täältä tasan 4 viikkoa sitten, yhdellä läheisellä juuri aloitettu syöpähoidot ja itseltäni löysin ihmeellisen patin käsivarresta, jota kävin näyttämässä lääkärillekin...hetkeksi rauhoitti mieltä, kun lääkäri sanoi, ettei ole mitään vakavaa...mutta mistäs sitä koskaan tietää  Sad Eihän sitä edes ultrattu tai mitään!
..paljon on siis tullut mietittyä syöpää, yleensä sairautta, ja kuolemaa....ihan loputtomaan ahdistukseen saakka  Cry
Se usko, mitä minulla on ollut liittyen siihen, mitä tapahtuu, kun kuolemme (eli se kaikki kaunis, kuinka vain ruumiimme on ikään kuin kuori ja kaikki jatkuu miljoona kertaa kauniimpana kuin koskaan jne.) niin tuo usko on horjunut nyt viime viikkoina toden teolla. Olen ollut jopa äärimmäisen vihainen siitä, ettei minulle ole "näytetty" / "kerrottu" mitään, että voisin "helpommin uskoa" tuohon kaikkeen kauniiseen...vaikka ymmärrän toki, että silläkin on varmaan tarkoituksensa, kuten kaikella... (Tai sitten millään ei ole yhtään mitään tarkoitusta  tickedoff )
Jotenkin olen todella uupunut ja kyllästynyt ja kaikki kirjat liittyen tuohon kaikkeen kauniiseen, joita minulla on, ja jotka ovat olleet Suurimpia Aarteitani, niin on jopa käynyt sellainen ajatus mielessä, että nakkaan jokaikisen roskiin, enkä enää ikinä lue tai ajattele yhtään mitään mihinkään syvällisempään liittyvää, niin raivoissani olen ollut! (Tässä sitä taas näitä pohditaan, tuskinpa niitä kirjojakaan oikeasti tuhoan  Grin idiot2)
Olen oikeasti tällä hetkellä kateellinen jokaiselle, joka on kokenut edes jotakin, että voi olla jollain tasolla "varmempi" siitä, mitä tapahtuu, kun kuolemme, ja tiedän, että kateus on p***eestä, mutta näin tunnen...ja kylläpä helpotti sanoa se rehellisesti ääneen!
Jotenkin on vain fiilis, että "mittani on täyttynyt", vaikka tiedän, että todellakin voisi olla huonomminkin jne., mutta minua pelottaa ihan totta elää, ja kaikki tämä koko hemmetin elämä....ja minua pelottaa myös ajatus kuolemasta, jollain tasolla, ja paljon...

Vaikka olenkin vihainen ja kateellinen (ja surullinenkin), niin silti olen aivan äärettömän onnellinen ihan jokaisen ihmisen puolesta, jolla on rauha ja varmuus sydämessä siitä, että kuolema on vain fyysistä, siirtyminen sinne paljonpaljon kauniimpaan paikkaan
 - kotiin...  smitten

..kunpa voisin itsekin tuntea sydämessäni niin ja uskoa siihen.....

Toivottavasti et kuole vielä vähään aikaan, sillä luulen, että tarvitsen ajatuksiasi täällä... Jaksamista  smitten ...ja kerrohan sitten, millaiset ne tulokset luomista olivat...

Voimia sinulle, koska sinulla on nyt rankkaa.  smitten Tuo kateus... Hienoa, että tunnistat sen ja pystyt sen myöntämään. Silloin siitä on mahdollista päästä eroon. Koska todella, mitään syytä kateuteen ei ole. Sinulla on aivan yhtäläiset mahdollisuudet olla yhteydessä, nähdä ja kokea. Me kaikki olemme kuitenkin erilaisia ja asiat tapahtuvat meille eri tavoin ja eri aikoina. Ei siis kannata tavoitella samaa mitä jollain toisella, koska se ei ole sinulle välttämättä juuri sitä mitä tarvitset. Omalle polullesi tulee kyllä ne asiat mitkä sinulle on tässä elämässä on tarkoitettu.
Usko tai älä, mutta tuo on ollut minullekin tuttua, että joskus aikoinaan minustakin on tuntunut siltä että ei mitään henkimaailmaa, Luojaa yms. edes ole ja olen ollut myös äärettömän vihainen. Meidän jokaisen uskoa välillä koetellaan ja välillä tuntuu että  kaikki apu, merkit ja varmuus on täysin kadoksissa. Silloin ja juuri silloin, meidän tulee kuitenkin kaikista eniten uskoa. Kun jaksamme tehdä näin sydämestämme, huomaamme pian että asiat muuttuvat ja "taivas" tuleekin taas yllättäen lähemmäs ja saamme varmuuden ja olemme yleensä sen jälkeen varmempia kuin koskaan. Luota siihen, että sinua ei ole hylätty, et ole yksin.  smitten

Opettele päästämään irti, luopumaan. Sillä kaikki maallinen on katoavaista, vain henki jää.  angel
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #47 : 01.04.2012 11:39:16 »


Jaksamista Rakkauden Valo ja Vedenhelmi!
Minulla on jostain syystä varma tunne siitä, että siellä toisella puolella on hyvä olla. Isäni on juuri kynnyksellä, päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Kivut täällä ovat kovat ja helpotusta jo toivomme. Ei ole muuta tehtävissä kuin lähettää rakkautta. Käyn töissä, enkä asu samalla paikkakunnalla, en pääse edes käymään tarpeeksi usein. Näin on varmaan tarkoitettu.


Kiitos ja voimia sinnekin!  smitten Itseasiassa hassua kyllä, en minä tällä hetkellä edes koe tarvitsevani jaksamista, vaikka löytyisikin jotain...  :Smiley Olen hyväksynyt sen, että come what may.  Sisälläni on rauha, varmuus siitä, että kaikki on ja menee niinkuin pitääkin. Olen turvassa, minusta pidetään huolta.  angel  smitten Jos kuolen tänään tai huomenna tai vasta monen kymmenen vuoden päästä, ihan sama.  Grin Aiemmin olen murehtinut sitä, että jos kuolisin kun lapset vielä lapsia, että miten he pärjäisivät jne. niin jotenkin kummasti en enää murehdi edes sitä. Olen siitäkin saanut varmuuden, että tietenkin hekin ovat enkelten hyvässä hoidossa ja he kyllä pärjäisivät ja selviäisivät. Onhan heillä muitakin ihmisiä, isä ym. jotka heitä rakastavat. En minä ole niin korvaamaton, vaikka äiti olenkin. Sitäpaitsi, olisin itse myös heidän lähellä ja tukena niin paljon kuin vain henkenä olisi mahdollista ja niin pitkään kuin tarpeellista. Uskon, että he kyllä tuntisivat minun läheisyyden ja se lohduttaisi myös. Sitäpaitsi tiedän, että olen lupautunut kuolemani jälkeen (milloin ikinä se onkaan) auttamaan maapalloa ja sen ihmisiä jollakin tavalla ja tasolla enkelten ym. kera. Tämä tieto on jostain syystä niin vahvana sydämessäni että.  smitten

Yhdessä vaiheessa mietin ja pohdin tuota kuolemaa ja omaa elämääni niin opas sanoi tuolloin että "perustuu vapaaehtoisuuteen" ja tuolloin päätin että haluan vielä elää ja olla mukana täällä maan päällä.

Mutta välillä kun on tosi rankkaa koen suunnatonta ikävää johonkin ja koen että olisi niin ihana palata kotikonnuille levähtämään mutta onneksi tuo tunne sitten korvaantuu ilolla olla täällä maan päällä.
Itse uskon että vapautuminen fyysiseltä tasolta on helpottavaa ja henkimaailmassa olemme ehyitä ja onnellisia  smitten

Aivan, kyllä oma kuolemamme perustuu omaan sielunsuunnitelmaamme ja tietyllä tavalla juuri vapaaehtoisuuteen. On kuitenkin tilanteita, jolloin tuota kuoleman hetkeä jostain syystä muutetaan, usein tulee ns. "lisäaikaa" kun on ollut tilanteita, että joku ihminen on jo käynyt kuoleman rajalla, mutta siinä sitten saanut valita että jatkaako vielä vai meneekö kotiin ja sitten taas toisinaan on aika vahvastikin kehoitettu palaamaan maapallolle sen vuoksi, että on vielä jotain tärkeää tehtävänä/kesken. Uskon, että tuollaisia kuoleman "aikaistamisiakin" tapahtuu, niistä emme vain luonnollisestikaan jää tänne kuulemaan, ei kukaan tule kertomaan. Uskon kuitenkin, että jos jostain syystä asiat ovat edenneet niin, että ei ole enää mitään varsinaista tehtävää jäljellä tässä elämässä ja on parempi tai tarvitaan enemmän ns. toisella puolella, niin voi kuolla ehkä aiempaa suunnitelmaa aikaisemmin. Kuitenkin, kuolemme aina juuri silloin kun on tarkoitettu.  angel

Tuosta ikävästä ja kaipuusta... Minullekin tulee aika ajoin, tai itseasiassa jos rehellisiä ollaan niin aika usein tuota kaipuuta ja ikävää sinne kotiin. En silti tarkoita sitä, ettenkö nauttisi elämästä täällä ja haluaisi elää. Siitä ei ole kyse. Tämä maapallo on ihmeellinen ja kaikessa raadollisuudessaankin aivan ihana ja ainutlaatuinen paikka ja päivääkään en vaihtaisi pois. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.  smitten




tallennettu
Emosta_kiinni
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 48



Profiili WWW
« Vastaus #48 : 03.04.2012 12:13:45 »

Voihan kuolema.

Kuolema on varmaan ikuinen kompastuskiveni. Lapsesta asti olen hullun lailla pelännyt kuolemaa ja muistan sen hetken kun ymmärsin kuolevani. Olin silloin 8 vuotias. Olin sängyssäni ja en saanut unta kun ymmärsin tuon. Huusin äitini paikalle ja kerroin pelkoni. Äitini kertoi myös pelkäävän ja sitten itkettiin yhdessä.
Välillä olen elänyt pahoissa pelkotiloissa kuoleman takia. En uskaltanut astua autoon.En uskaltanut emnnä mihinkään kylään. Aina nukkumaamennessä piti ottaa kaikki johdot irti seinistä ettei tule tulipaloa. Vieläkin otan. Varmaan vanhasta tavasta.

En ymmärrä miksi kuolema on minulle niin vaikea pala. Omalla tavalla uskon ja olen aikanani vahvasti uskonut sielun kiertoon, mutta silti se on ollut vaikeaa. Nautin ehkä liikaa itsenäni olosta. Näistä ihmisistä ja muistoista - jopa ikävistä. Juuri tuo oman egoni menetys tuntuu ikävältä. Pidän itsenäni olosta ja tästä elämästä.
Tiedostan myös että tämä on elämäni suurin haaste. Päästää irti itsestäni. Otan sen tehtävänä minkä minun täytyy selvittää. Mieluiten ennen kun kuolen.

Ehkä nyt lasten myötä kuolema on saanut myös uuden uhan. Sen että mitä lapsilleni tapahtuu jos nyt kuolisin. Etenkin esikoiseni kenellä on eri isä ja tämän isä on väkivaltarikollinen. Esikoiseni ei saa tätä tavata ja asumme kaukana, mutta paperillisesti oikeudet on olemassa. Mielessäni nämä paperit on nyt hoidettava kuntoon ihan vaan jos satun kuolemaan. Oikeuden kautta tämä menisi.
Toisin käsittelen kuolemaa paljon taiteessanikin. Se on ollut pääaiheeni jo vuosia. Se on minun labyrinttini mistä pitää löytää se oikea reitti oman mielenrauhan löytämiseksi.

Kuolema on aika mysteeri minulle. Toivon löytäväni yhteyden ja hyväksynnän siihen.


Olkaa siis onnellisia kun olette sinut kuoleman kanssa. Olette päässeet siihen mikä on minun suurin tavoitteeni tässä elämässä.

Toivotan myös voimia teille joilla on läheisen menetys edessä. Vaikka kuoleman seuraaminen voi olla valaisevaa niin se osaa olla myös raskasta. Voimasäteitä siis niitä tarvitseville!
tallennettu
Aminanda
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 35


Profiili
« Vastaus #49 : 03.04.2012 16:34:30 »

Havaijilainen Israel – IZ (on itsekin jo edesmennyt) puhuu ja laulaa parantavasti
http://www.youtube.com/watch?v=YUVfQ8xivho Starting all over again
 smitten

tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #50 : 05.04.2012 21:26:32 »

Luomet eivät onneksi olleet pahanlaatuisia. Lämpöily on kuitenkin jatkunut. Pöh.  buck2 Kuolema ja siihen liittyvät asiat on olleet muuten nyt töissäkin monella tavalla esillä.
tallennettu
Emosta_kiinni
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 48



Profiili WWW
« Vastaus #51 : 11.04.2012 12:18:51 »

Tänään onkin sitten edessä pieni kuolema ja silti suuri. Päästetään gerbiilivanhus eteenpäin kun näyttää aika lailla kärsivän olostaan.

Aika jännä homma. Aluksi tämä tuntui ihan itsestäänselvältä, mutta nyt kun on tarkka aika tiedossa tuntuu haikealta. Mikä oikeus minulla on päässää koska toinen kuolee? Minäkö päätän että nyt sitten olet tarpeeksi vanha ja kärsivä. Toisin jotenkin tuo olo tuli hyvin spontaanisti tänään. Katsahdin vanhustamme ohi kulkiessani ja se iski. Nyt on aika mennä.

Hm... Saatto siis edessä. Minnekköhän mahtaa Vesta olla menossa? Toivottavasti mukaviin uusiin seikkailuihin! Smiley
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #52 : 14.04.2012 12:12:29 »

Tänään onkin sitten edessä pieni kuolema ja silti suuri. Päästetään gerbiilivanhus eteenpäin kun näyttää aika lailla kärsivän olostaan.

Aika jännä homma. Aluksi tämä tuntui ihan itsestäänselvältä, mutta nyt kun on tarkka aika tiedossa tuntuu haikealta. Mikä oikeus minulla on päässää koska toinen kuolee? Minäkö päätän että nyt sitten olet tarpeeksi vanha ja kärsivä. Toisin jotenkin tuo olo tuli hyvin spontaanisti tänään. Katsahdin vanhustamme ohi kulkiessani ja se iski. Nyt on aika mennä.

Hm... Saatto siis edessä. Minnekköhän mahtaa Vesta olla menossa? Toivottavasti mukaviin uusiin seikkailuihin! Smiley

Voimia sinne!  smitten
tallennettu
Emosta_kiinni
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 48



Profiili WWW
« Vastaus #53 : 15.04.2012 15:23:24 »



Voimia sinne!  smitten

Kiitos  smitten

Mutta minä meninkin peruumaan ajan  laugh
Hankin oman kopin vanhukselle ja hoidin haavaa oikein kunnolla ja nyt eilen illalla hän oli taas oma itsensä  smitten Vielä pysyy Vesta kotia suojemassa  smitten
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
 
Siirry: