Olen Kokija ! Syntynyt tänne -70 vaaka lapsosena. Lapsuuteni elin äidin ja isän alkoholismin/väkivallan pyörteissä.Isäni lähti oman käden kautta -85 ja äitini -93.
Vuonna-93 menetin Ella tyttären keskosena.Ja nyt Thaimaan tsunamissa menetin mieheni 38.v ja tyttäreni 15.v ja poikani 10.v. Sain kaikki oman maamme multiin.
Itse tulin kotiin ambulanssikoneella 1.1.2005 ja leikkaukset tästä ovat yhä kesken.
Kirjoitin kirjan khao lak ja tsunamin jälkimainingit ja kirjan kustansi myllylahti oy tapaninpäivänä 2005.
Minulta leikattiin viime vuoden lopulla aivoista kasvain, joka todettiin oikean otsalohkon syöväksi.Sädehoidot loppuivat 4.1.2006 ja nyt odotan lisää tietoa tästä maaliskuussa.
Henkimaailma on ollut aina lähellä sydäntäni...enhän muuten jaksaisikaan.
Valoisan asenteen saan monien valon lähettiläiden asiosta, rukouksesta ja ilon etsimisestä mm. kynttilänvalo, meditaatio ym.ym.
Maanpäälliset lääkärimme ovat jo tuominneet minut kuolemaan, mutta en usko heitä.Pyydän apua ylhältä
Haaveilen vielä perheestä ja edes yhdestä lapsesta joka pysyisi hengissä
On oltava syy, että tänne jäin!!! Mutta kuolemaa on ollut ehkä liikaa minun elämässäni.Silti tuo kirjan kirjoitus auttoi minua eteenpäin.Sitä voi kurkkia
www.myllylahti.fiNyt kirjoitan kolmesta enekelistäni Iina, Ella, Santeri kirjaa tyhjä syli.
Kiva, että tällainen lämminhenkinen paikka on olemassa! Teen myös itse auttamistyötä voimieni mukaan.Eihän me olla koskaan täydellisiä, eikä valmiita!