seuraava »

[Jannanne]

Luulen että poikani 2v pystyy jotenkin nähdä taikka kuulla ajatukseni joskus. Viisi kertaa on käynyt niin, että olen pyöritellyt mielessäni jotain sanaa, ja yhtäkkiä poikani on sanonut tämän sanan, neljä niistä ollut sellaisia mitä ei ole ikinä ennen sanonut edes. osaakohan kaikki lapset luonnostaan vaiko mikähän. Oletteko muut huomanneet tällaista?

[Hiisitär]

Lapset ovat luonnostaan enemmän henkisesti aistivia ja toimivia kuin fyysisesti, ihan siitäkin syystä, että heidän sielunsa totuttelevat kehoon ja fyysiseen maailmaan. Joka kerta pitää totutella uuteen kehoon, joten on helpompaa olla enemmän henkisellä puolella ja siirtyä siitä hiljaksiin kehon ja fyysisyyden puolelle. Hiljaa hyvä tulee.

Me olemme luontaisesti kaikki selvänäköisiä, selväkuuloisia, telepaattisia ja intuitiivisia. Ne ovat sielun perusominaisuuksia, jotka me kaikki osaamme. Ihan samanlaisia perusominaisuuksia kuin keholla ruoansulatus, nukahtaminen ja aivotoiminta.

kannattaakin muistaa, että me olemme henkiolentoja, joilla on keho, emme kehoja, joilla on henkinen puoli

[Witch-83]

En muista ajatustenlukua tapahtuneen, mutta paljon kaikkea muuta "erikoista" on meidän 1,5-vuotias tytteli tehny. Meillä oli tuossa pari viikkoa sitten "enkeleitä 5 päivää vieraina" ja toden totta meillä oli enkeleitä kylässä!  Leikin lapseni kanssa eteisen käytävällä ja tyttöni halusi ojentaa kaiken aikaa nukkeaan pusuteltavaksi. Yht'äkkiä tyttö alkoi haroa tyhjää edessäni, kuitenkin aivan minun ohitseni. Samalla hän hymyili ja katseli ylös päin ja yritti tarttua "johonkin". Tyttö käväsi keittiössä ja tuli takaisin. Hän ojensi taas minulle nukkeaan pussattavaksi ja minä pussasin, jonka jälkeen hän ojensi nukkensa siihen samaan kohtaa pussattavaksi mistä hän oli haronu kädellään. Taas hän hymyili ja katseli ylös. Hän laittoi nuken pois ja alkoi taas haromaan kädellään tyhjää ihan kuin tarttuakseen johonkin. 

[AY34]

Hei! Täytyi ihan rekisteröityä tämän aiheen vuoksi kun tuli omakohtainen kokemus mieleen.

Kävi pari kuukautta sitten poikani kanssa tällainen erikoinen juttu. Jostakin syystä aloimme arvailla erään pelin kuvakortteja, eli n.20 korttia jotka sekoitettiin joista toinen valitsi kortin jota ajattelee. Sitten taas sekoitettiin ja levitettiin pöydälle tai näytettiin kädessä viuhkana. Toinen sitten valitsi kortin jonka ajatteli olevan oikea. Poikani ei niinkään arvannut oikein ensimmäisellä yrittämällä, olikohan kolmas kortti oikein paras tulos, mutta itselläni meni hämmästyttävän hyvin. Ehkä noin seitsemästä kerrasta arvasin 5 kertaa oikein ensimmäisellä yrittämällä, yhden kerran taisi olla toinen kortti oikein. Mutta viimeisellä kerralla, jolloin en enää halunut arvuutella mutta poikani vaati, vasta viimeinen kortti oli oikea. No, saavutus sekin. Viimeisellä kerralla oikein keskityin, ja silloin ei tavallaan onnistunut.

Jännä juttu oli sekin että katsoin korttien selkäpuolia ja hieman epätarkasti niin olin näkevinäni osan korteista tummempina kuin toiset, mikä johdatti oikean kortin luokse. Samoin varsinkin silloin kun kortit olivat pöydällä levällään kädessä olevan viuhkan sijaan, ja liikuttelin kättäni korttien päällä, olin tuntevinani jotain erilaista ja vahvempaa tietyllä alueella ja lopuksi tietyn kortin päällä. Enpä osaa tuota paremmin selittää sen enempää itselleni kuin teille.

Poikani ihmetteli asiaa ja oli melko epäileväinen että teinkö jonkun tempun tai huijasinko, ja samaa kysyin kyllä pojaltanikin. Hän oli harmissaan ettei arvannut itse oikein mutta samalla ihmeissään miten minä arvasin oikein peräjälkeen. Tietenkin tämä arvuuttelu perustui rehellisyyteen ja luottamukseen, mutta poikani tuntien ja hänen reaktionsa perusteella näin olikin. Emme ole ennen emmekä jälkeen tuota tapahtumaa tällaista kokeilleet, enkä oikeastaan haluakaan. Kuitenkin uskon sen johtuneen siitä että koin poikani kanssa vielä keskittyneempää yhteyttä kuin normaalisti, olimme juuri lähdössä ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkalle joka oli ollut haaveenani jo vuosia. Tavallaan tiesin jo kauan sitten että lähdemme joskus tuolle matkalle kahdestaan, ja varttitunti tuon korttiarvuuttelun jälkeen sinne lähdimme.

Uskoisin että lapset ovat herkempiä aistimaan ja välittämään tunnetiloja, ajatuksia ja kenties yksittäisiä sanojakin. Vanhetessa tällainen herkkyys sitten katoaa tai ainakin jää taka-alalle lähes huomaamattomaksi. Mutta on sitten joskus poikkeuksiakin myös vanhemmissa. Tämä on varmaan sitä ns. telepatiaa mutta olisi kiva tietää mitä se on tieteellisessä mielessä. Pari muutakin normaalista elämästä irroitettavaa esimerkkiä muistan, mutta tämä on konkreettisin ja pitkäkestoisin esimerkki jonka olen poikani kanssa kokenut.

[Hiisitär]

AY34, ihan normaalilta selvänäköisyydeltä kuulostaisi! Siskoni on tehnyt pelikorttien kanssa lapsesta lähtien niin, että hän tunnustelee niitä kädellään ja se mikä kihelmöi, on kortti joka kannattaa ottaa. Toimi aina.

Pystyn itse myös "näkemään" esineiden läpi kuvaamallasi tavalla. Käytän tätä harvemmin, mutta eteenkin telkkaria katsoessa on kiva tutkailla mitä mahtaisi olla piilotettuna.

[Jannanne]

Juu, tiedän tuon, kun jokin asia tuntuu vahvemmalta kun joku muu, elän oikeastaan täysin sen tunteen varassa, ajan sitä reittiä mikä milloinki tuntuu parhaimmalta, jokus tulee voimakas tunne, että nyt käänny, ja niin teenkin. Hoidan lapseni sen tunteen varassa, laitan esim kävelylle sen takin, mikä on vedenkestävä, mutta vähän turhan lämmin sille kelille, ja kesken kävelyn vettä alkaakin tulla taivaantäydeltä. Luota siihen sinun tunteeseen ja vaistoon muisakin arkipäivän asioissa. Minä nimittäin aluksi tein monesti vastoin sitä tunnetta, muka järjen nimissä, ja sitten kävikin aina enemmän tai vähemmän kehnosti.

tuli tästä mieleen, poikani kirkossa katsoi kattoon ja sanoi, enkeli, enkä edes tiennyt hänen osaavan sanoa enkeliä, silloin oli nuoremman pojan kastajaiset, ja tämä vanhempi halusi välttämättä äitin syliin alttarille toimituksen ajaksi. Siinä se sitten ihaili enkeleitä katossa äitin sylistä

Olen miettinyt, että olisi niin ihanaa, kun olisi vielä tuo lapsen herkkyys tallella

Mieheni on muuten pienenä lapsena piirtänyt tarkkoja piirustuksia siitä, että minkälaisen bunkkerin rakentaa sitten maailmanloppua varten, tehnyt tarkkoja listauksia siitä, että mitä sinne ottaisi mukaan ja paljonko. Bunkkereistakin oli tarkat pohjapiirustukset yms hapensaanti suunnitelmat
Hän onkin kalat ja nouseva neitsyt:)

[liveforever]

itse olin jo koulussa en muista minkä ikäinen kun olimme mummolassa ja teimme lähtöä,niin pappa jotain jutteli eteisessä ja yhtäkkiä sain kirkkaasti sanan päähäni ja ajattelin että kohta pappa sanoo sen ja noiin hän tekikin eikä ollut sanaa minun kuulteni ennen käyttänyt.

olen monesti ajatellut että jos teen noin niin tapahtuu näin ja juuri näin on käynnyt.

pieni poikani puhuu kanssa välillä enkeleistä välillä iloisena,leikin lomassa,ollen myös itsekkin enkeli ja välillä ahdistuu esim.koiramme on jo vanha ja oli vaihe ettei meinannu yhteen vaivaan saada oikeata lääkettä ja sanoimme että se voi muuttua enkeliksi,ahsistui kovin ja huusi ei saa.

[Witch-83]

AY34, ihan normaalilta selvänäköisyydeltä kuulostaisi! Siskoni on tehnyt pelikorttien kanssa lapsesta lähtien niin, että hän tunnustelee niitä kädellään ja se mikä kihelmöi, on kortti joka kannattaa ottaa. Toimi aina.

Ja minä käytän tarot-kortteja valitessa. Jos tulee vahva tunne (magneettinen) tai kihelmöinti, niin silloin se on tärkeä kortti.

[SanctAstra]

Lapset ovat 7-vuoteen saakka avoinna näille henkisille asioille, kunnes heidän oman fyysisen kehityksensä takia chakrat sulkeutuvat. Näin on ollut siis ennen. Nykyään on syntynyt yhä herkempiä lapsia, indigoja ja kristalleja (nimet auran väreistä), jotka ovat läpi elämänsä herkkiä. Varsinkin nämä kristallilapset ovat selvänäköisiä.

[MegaNarri13]

 

Nykyään on syntynyt yhä herkempiä lapsia, indigoja ja kristalleja (nimet auran väreistä), jotka ovat läpi elämänsä herkkiä. Varsinkin nämä kristallilapset ovat selvänäköisiä.

mistä heidät tunnistaa? vai voiko edes?

[SanctAstra]

Yleensä nämä lapset ovat hyvin kauniita ja suuri silmäisiä. Heidän käytöksensä eroaa selvästi muiden lasten käytöksestä siinä, että he ovat herkkiä luonnolle ja eläimille, ihmisten tunteille. He ovat kilttejä ja avuliaita, vaikka olisivat kuinka pieniä. Näin siis kirjoittaa Doreen Virtue. Hän myös kirjoittaa, että nämä uuden ajan lapset luokitellaan hyvin usein autistisiksi, koska puheen kehitys saattaa viivästyä, sillä lapset kommunikoivat telepaattisesti vanhempiensa kanssa. Nämä lapset eivät nää pahaa missään ja siksi heitä ennen on tarvittu indigoja, jotka ovat heidän esitaistelijoitansa valheiden ja pahuuden maailmassa (karrikoidusta sanoen).

Yleensä ottaen nämä lapset ovat hyvin herkkiä kaikelle karkealle käytökselle, eivätkä voi ymmärtää julmuutta. He ovat suorassa yhteydessä henkimaailmaan.

Tässä nyt pähkinänkuoressa jotain.   

[Witch-83]

Yleensä nämä lapset ovat hyvin kauniita ja suuri silmäisiä. Heidän käytöksensä eroaa selvästi muiden lasten käytöksestä siinä, että he ovat herkkiä luonnolle ja eläimille, ihmisten tunteille. He ovat kilttejä ja avuliaita, vaikka olisivat kuinka pieniä.

Mulla heräsi tästä ajatuksia omaan tyttäreen...  Hän on vasta 1,5-vuotias, mutta hyvin omanlaisensa. Hän on ollut synnäriltä asti hyvin kaunis ja suuri silmäinen. Pitkät ripset ja kauniit kulmakarvat lisäksi vielä. Tietty jokainen äiti pitää lastansa kauniina ja kaikki lapset ovat kauniita, mutta mun tytär saa kaikkien huomion kauneutensa ja suurien silmiensä vuoksi. Toiset äidit huokaa miten kaunis hän onkaan. Joten siksi se ei ole pelkästää minun äidillinen mielipiteeni 

Hän on avulias jo nyt!!! Pyynnöstä siivoaa lelujaan, laittaa roskia roskiin, avaa kissoille ovia jne. Hän hellii kaikkia ja kaikkea. Isi, äiti, kissat ja lelut saa päivittäin pusuja ja haleja.
Jos jollakin on haava, rupi, palovamma tmv. niin tyttö kyllä huomaa ja hokee et pipi ja aikansa sitä pipiä tutkittuaan hän haluaa antaa pusun. 

Tyttöni myös on nähny enkelin, ketjun alussa kerroinkin siitä. Hän myös reagoi erilailla enonsa kuviin. Hän juttelee enon kuville ja tuntee hänet hyvin... tätä on vaikea selittää.  Minun veli, eli tyttöni eno kuoli 2 kk sitten.

On monta juttuja joiden perusteella olen aatellu, että tyttöni on herkkä ja hänellä on yhteys henkimaailmaan ja enkeleihin. Mutta olen ajatellu, et kaikilla lapsilla on, koska he eivät ole kasvaneet vielä rajoittuneeseen ajatusmaailmaan.

Yksi asia ei tosin osu ollenkaan. Tyttöni puhuu paljon. Sanavarasto on tosi laaja ja hän kommunikoi jo puhuenkin jonkun verran. Hän on muutenkin hirmusen kiireinen kehityksessään ja jos/kun hän ei vielä osaa, nii siitä tulee mielipahaa. Jo alta 2 kk ikäisenä hän sai hirveän hepulin, kun ei osanu kääntyä mahalleen. Tämä sama toistu monta kertaa päivässä, päivästä toiseen.

Pitääkin siis lukea näistä indigo- ja kristallilapsista lisää. Eihän sitä tiedä vaikka omakin olisi. 

[SanctAstra]

Minun poikani on myös tällainen suurisilmäinen ja kaunis, ollakseen poika. Hän on kristalli, vaikka onkin ollut motorisesti kehittyneempi kuin ikäisensä yleensä. Myös puheen tuottaminen on alkanut varhain.


Näitä kristallilapsia on alkanut syntyä 2000 luvulla. Toki aikaisempiakin kristalleja on, minun äitini on myös. Mutta nyt maapallon värähtelyt alkavat olla sen verran korkeat, että kristallien on mahdollista syntyä. Ja hyvä niin, me tarvitsemme näitä lapsia. 

Oma elämäntilanteeni oli pojan syntymän aikaan aika hurja, enkä olisi siitä luultavasti selvinnyt ilman poikani rakkautta. En nyt halua väheksyä tytärtäni tai eriarvoistaa lapsiani, sillä molemmat ovat rakkaita minulle. Molemmilla vain on erilaiset lahjat.

[Witch-83]

Oma elämäntilanteeni oli pojan syntymän aikaan aika hurja, enkä olisi siitä luultavasti selvinnyt ilman poikani rakkautta.

Mulla oli kanssa! 

[MegaNarri13]

minun kaverini on suuri silmäinen, ja nätti. =) hän on mukava muita kohtaan, mutta ottaa helposti kohteliaisuuden loukkauksena... -.-" voiko hän olla indigo? tai se, mikä nyt olikaan...