seuraava »

[Metsänkeiju]

Tätä tapahtuu joidenkin lasten kohdalla.. Minunkin esikoispoikani, nyt neljävuotias, joskus 2-3vuotiaana kuuli välillä ajatukseni. Poika on muutenkin äärimmäisen herkkä ja kiltti, ja toisten energioille altis.
Eräs sanoikin hänet tavatessaan 4kkn iässä, että "Mikä tietoisuus, mitkä silmät! Hän katselee suoraan läpi" ym. että hän ois kristalli..
Hänellä on suuret silmät ja pellavatukka, kaunis poika on. <3 Hän on myös  ollut ikäisiään kehittyneempi aina. Minä uskon että saatan olla itse indigolapsi, ja indigoillehan syntyy kuulemma kristalleja.

[Jannanne]

heh, minunkin pojalla on suuret jäänsiniset silmät, ja platina blondi tukka, on myöskin ollut verbaalisesti huomattavasti kehittyneempi muita, liikkumiset yms on tullut samaan aikaan

[söpöliini]

Tässä on asia mitä olen miettinyt todella paljon, mutta en ole lukemastani huolimatta pässyt selvyyteen omalla/omien lapsieni kohdalla. Poikani on aivan vaalea, siis hyvä kun tukkaa näkyy kun on lyhyt siili. Pidempänä se kihartuu. Silmät on todella suuret ja siniset. On aina ollut herkkä ja yliauttavainen. Itkee herkästi varsinkin jos pitää häntä torua, ja opettaa tekemään asioita toisella tavalla. Jotenkin epävarma itsestään, samalla omaa jotain suurta pinnan alla. Varsinkin nykyään tulee usein tunne, että hän voi katsoa suoraan lävitseni, eli hänelle on oltava ehdottomen rehellinen koska tuntuu vaistoavan vilpin heti. Katsetta on vaikea kuvailla, poika katsoo suoraan sisään kuin avoimesta ovesta, ja se tuntuu välillä pahalta, jos olen joutunut sanomaan kovasti hänelle ja hän siitä suuttuu.. katse on todellä syvä. Poikkeus on tohon kristallilapseen se, että on kyllä kaukana autistisesta lapsesta, oppi nopeasti liikkumaan ja on verbaalisesti hyvin kehittynyt. "vanhempi" kuin muut. Viihtyy luonnossa ja hyvin korkeat ja laakeat paikat vetoavat. Toisaalta hän on moninkertainen  , että sinällään ymmärrän jo tuon vapauden ja rajattomuuden tarpeen. Pojan herkkyys on sitä luokkaa että se huolettaa aivan tosissaan..  Hitto! 

Sitten tyttöni, hän on myös vaalea, mutta sillä suomalaisella tavalla.. Eli vielä on kaunis väri, mutta muuttuu myöhemmin maantien väriseksi. Myös kiharat hiukset. Silmät on suuret ja tuntuvat katsovan myös ikäänkuin ohitse, ja kuitenkin sisään. On hellämielinen, mutta veljeään agressiivisempi ja riitelevämpi. Selkeä taistelija-luonne.    . Eräs viikko tässä taannoin kun makasimme sohvalla sylikkäin ja katselimme pikku kakkosta, tyttö oli muistaakseni kipeä tai jotain, hän yhtäkkiä tokaisi: että annetaanko se tollekin? Jos oikein muistan että olikohan jokin pehmolelu silloin kädessäni. Tyttö vain hymyili ja katseli "jotain" sohvamme edessä olevaa. Aivan kuin siinä olisi ollut joku. Itse en tuntenut mitään, mutta kysyin tytöltä että kuka siinä on, niin hän jatkoi hymyilemistä tähän kohteeseen ja vastasi ujosti että toi.. En tiedä oliko enkeli vai oliko joku jo edesmennyt sukulainen? Toisaalta, en ole saanut tuntea omaa sukuani, joten jälkimmäinen tuntuisi oudolta..

Ja mistä sitten tietää onko itse esim. indigo? Musta tuntuisi paksulta ja itserakkaalta sanoa niin itsestäni, mutta kuitenkin joku siinä vaivaa että onko se mahdollista? Niin moni asia puhuu sen puolesta, mutta..

[SanctAstra]

Mitäs itserakasta siinä on, jos/kun oletkin indigo? Jos ja kun olet, niin et sinä tänne turhan takia ole tullut. Indigot ovat kristallien esitaistelijoita, jotka kitkevät valheet kristallien tieltä. Kristallit eivät voi ymmärtää valhetta, mitä vanha maailma tarjoaa. Ja indigot tulivat oikeudenmukaistamaan tätä vanhaa maailmaa olemassa olevalla murroskaudella. Indigot pystyvät näkemään valheen, eikä heitä voi huijata. Minua voi ja on manipuloitukin, minkä vuoksi en koe olevani indigo, vaikka henkilökohtaisia taistelujani olenkin saanut käydä.

[Witch-83]

Hitsit, kun mua vaan niiiiin paljon kiinnostais tietää, et onko lapseni kristalli. En vaan oikein halua häntä viedä auran tulkitsijalle ja oma aurojen katselu taito on vähä vielä vaiheessa. Kun kristalli ei ole minkää värinen, eikös? Ja kun mä en vielä hirveesti hahmota värejä, joten näen vaaleaa ja väreilevää... 

[Jannanne]

samoin samoin, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, kiinnostais tietää itsestäkin, että olenko indigo tms...

[SanctAstra]

En minä ole lapsiani minnekään aurannäkijöille vienyt, enkä ole käynyt itsekään. Enkä minä näe auroja. Olen vain verrannut omia kokemuksiani tietoihin, joita olen indigoista ja kristalleista lukenut.  

[Witch-83]

Ahaa... ehkäpä mä sitten luen enempi ja seuraan tässä pikkuneitiäni.  Toki jos itse opin näkee ne aurat kunnolla, nii sittenhän saan varmistuksen asiaan.

[söpöliini]

Eli en mä siis tarkoittanut pahalla sitä että olisi itserakasta sanoa olevansa indigo. Puhuin itsestäni, en muista. Ehkä tässä on nyt vain taas heijastuma lapsuudestani, kun minulle tehtiin selväksi että en ole mitään.. jne.. Vaikka tiesin sisälläni että olenpas. Kiitos SanctAstra että autoit näkemään ton. 

Jos indigoa ei voi höynäyttää, niin silloin en ole sitä. Koska mut vain joskus ajettiin niin alas, että minua pystyttiin käyttämään hyväksi (henkisesti) ja uskoin omaan kauniiseen mieleeni. Mikä taas ei ole totuus. Samalla se on ollut jännää, että olen kuitenkin vaistonnut "pa..kan" puhujat, varsinkin viimevuosina se on rajusti nostanut päätään ja herättänyt vihaa. Ja aina mä niillä parrikadeilla olen ollut ja huutanut rehellisyyttä ja totuutta muilta. Ja se on lisää tuonut vihaa, koska ihmiset eivät vain halua halua nähdä maailmaa/maailmoja niin kuin ne on. vaikka se kuinka kauniisti kerrottaisiin.. No mitä tulee ulkoiseen olemukseeni, niin ei mua koskaan kauniiksi ole haukuttu, päinvastoin. Silmistä on tullut kyllä kommenttia: lähteet, tähdet, niihin hukkuu, totiset, viisaat ja syvät yms..  Plaah.. Mikä ei kyllä avaudu kun niitä katselen. Paitsi ne totiset.

Että taitaa olla minullakin vain niitä henkilökohtaisia taisteluja..  Taidanpas katsoa lapsieni vuoksi jotain opusta minäkin, jospa se sivistäisi lisää. 

[SanctAstra]

Luota vain itseesi, Söpöliini. Ihmiset, jotka huomaavat sinussa olevan valtavan potentiaalin, pyrkivät omassa pelossaan tekemään sinusta heikon, jotta saisivat käyttöönsä sinun voimasi omiin tarkoituksiinsa. Ja tämähän onnistuu nimenomaan manipuloinnilla ja valehtelulla. Tähän itsekin olen törmännyt.

Se, että vedät rajat itsellesi, ei ole itsekästä vaan tervettä itsensä rakastamista. Asetat rajat sille, ettei sinua voi käyttää hyväksi, vaan päätät itse kuinka haluat lahjasi kanssa palvella universaalia valoa ja rakkautta. Ja kuten huomaat, itseluottamuksesi vahvistuu, samoin myös sisäinen tehtäväsi. Kuulet paremmin sen, minkä vuoksi olet tullut tänne, vrt. oikeudenmukaisuuden tunne, joka nostaa päänsä kohdatessaan valhetta ja vääryyttä.

Muista kuitenkin, että asenne on se, mikä ratkaisee. Kun sisimmässäsi tiedät olevasi erityinen ja olet sinut sen kanssa, ei sitä tarvitse kuuluttaa maailmalle. Se näkyy tavassasi elää ja toimia. Ne, jotka eivät vielä ole sinut itsensä kanssa, kuuluttavat itsestään ja yrittävät antaa itsestään toisia paremman kuvan. Tällä tarkoitan ylpeilyä ja toisten aliarvioimista, kun pitää itseään arvokkaampana kuin muita. Minä itse olen kapsahtanut katajaan, ennen kuin nöyrryin (en nöyristele kuitenkaan) ja opin olemaan kiitollinen lahjastani.
Ja edelleen huomaan, etten pidä sellaisista ihmisistä, jotka eivät suuren lahjansa kanssa ole nöyriä, vaan pikemminkin pröystäileviä.  Sen vaan tuntee kanssakäymisessä. Se heijastuu aurassa.

Rohkeasti vaan eteenpäin.  Jos nyt lainaisin lasteni animaatioelokuvasta hyvän voimalauseen: "Usko, rohkeus ja keijupöly!"

 

[Witch-83]

Muista kuitenkin, että asenne on se, mikä ratkaisee. Kun sisimmässäsi tiedät olevasi erityinen ja olet sinut sen kanssa, ei sitä tarvitse kuuluttaa maailmalle. Se näkyy tavassasi elää ja toimia. Ne, jotka eivät vielä ole sinut itsensä kanssa, kuuluttavat itsestään ja yrittävät antaa itsestään toisia paremman kuvan. Tällä tarkoitan ylpeilyä ja toisten aliarvioimista, kun pitää itseään arvokkaampana kuin muita. Minä itse olen kapsahtanut katajaan, ennen kuin nöyrryin (en nöyristele kuitenkaan) ja opin olemaan kiitollinen lahjastani.
Ja edelleen huomaan, etten pidä sellaisista ihmisistä, jotka eivät suuren lahjansa kanssa ole nöyriä, vaan pikemminkin pröystäileviä.  Sen vaan tuntee kanssakäymisessä. Se heijastuu aurassa.

Oon huomannu, että toiset lahjoja omaavat ovat nöyriä, mut eivät nöyristele ja toiset ovat kovinkin toisten yläpuolella ja parempia. Kävin yhdellä messujen luennolla ja voi elämä miten sen naisen ego siellä vaan puhu ja puhu... sisältökin oli vain häntä ja hänen mahtavuutta. Mä aloinkin siinä epäilemään, että ehkäpä hän on näitä wanna be-tyyppejä. : Hänen omin sanoin hän on valo, hän on voima, hän on rakkaus...

Noh, tokaisin ystävälleni, että minäkin olisin parempaan luentoon pystyny. Voisin kertoa tarkemmin niistä asioista joita hän vaan löyhästi sivuutti, jotta taas pystyi puhumaan itsestään ja mainostaa omaa yritystään parantajana.

[söpöliini]

Kiitos vinkistä St. Pop!! Pitää käydä kirjakaupassa katsomassa..