seuraava »

[Jannanne]

Elikkä olemme tähän mennessä asuneet perheeni kanssa neljässä eri asunnossa, kolmessa niistä, minulla on ollut jokin paikka mihin en ole halunnut mennä, tai sitten on tullut vaan huono olo kun on mennyt sinne.

Ensimmäisessä asunnossa pelkäsin yläkerran vessaa, aina kun olin yläkerrassa hampaiden pesulla, minulla tuli vahva tunne siitä, että siihen lavuaarille on kuollut joku, ehkä jopa väkivaltaisesti, samassa asunnossa oli myös aivan valtavasti hämähäkkejä ja kaikkia ötököitä. Kerran kun olimme olleet noin viikon pois, synnytyslaitoksella, kun kulimme takaisin, niin koko asunto oli täynä pökkyrässä olevia ampiaisia, se oli jotenkin kammottavaa, sillä tähän asuntoon ei teoriassa mitään ötököitä edes olisi pitänyt päästä kun oli niin uusi ja "muoviin kääritty".

Kolmennessa asunnossa oli öisin kammottavat tunnelmat, tunsin monesti, aivankuin minua olisi koskettu käteen. Lapseni myös alkoi tässä asunnossa saada pelko kohtauksia, saattoi herätä keskellä yötä ja huutaa apua, apua, ei saa, ei saa. On kuitenkin niin pieni vielä, ettei osaa selittää mitä tapahtui. Viimiset kaksi viikkoa en enään uskaltanut mennä makuuhuoneeseen tässä asunnossa, koska öisin tuli aina niin jäätävät tunnelmat siellä. Myöhemmin kuulin, että tämän rivitalon seinänaapurissa on nuori mies tappanut itsensä, joitain vuosia sen jälkeen kun hänen isä oli tappanut koko hänen muun peheen. Tässä asunnossa oli lapsen nukkumaanmenokin aina yhtä taistelua, ei vain millään halunnu tmennä nukkumaan.

Nyt olemme muuttaneet taas uuteen asuntoon, Muutama eka viikkoa meni hyvin, mutta nyt ne yöheräämiset on taas alkanu, poika herää yöllä, huutaa kurkku suorana ja tärisee, menee kauan ennen kun rauhottuu. Nukahtaminen menee hyvin pojalla, mutta ei suostunu nukkumaan jos valot on pois päältä. Yläkerrassa on kieltämättä vähän kalsta tunnelma... Onko muilla ollut tämmöistä, ja jos on niin miten tästä pääsee eroon, enään emme voi vaihtaa asuntoa.

[Witch-83]

Mulla on jostain syystä ollu aina tässä meidän talon meidän makkarissa vähä karmiva tai pelottava olo. Tosin ei enää, kun alan ymmärtää paremmin asioita, mutta mieheni ja minun makuuhuoneessa tunnen usein, että jotain muutakin siellä on.
Me ostettii talo kesällä 2003 leskeksi jäänneeltä naiselta ja hänen mies oli kuollu vuosi aiemmin. Ensimmäisinä vuosina tuntu jatkuvasti, että joku "katselee" ja tapahtukin hassuja, mut en enää muista mitä.  Toinen meidän kissa näki "mörön" kerran.  Ehkäpä kaiken takana on ollu se Matti-vainaa, joka on itse rakentanu tän talon perheelleen 70-luvulla ja siksi niin kiinni vielä täällä.

[Jannanne]

Juu sen verran minäkin tiedän tästä talosta, että tämän talon entinen omistaja oli nainen joka uoli syöpään vähän yli 50 vuotiaana, miehelleni myös kerrottiin, että nainen oli ollu pahoissa riidoissa tyttärensä kanssa, aina kuolemaansa asti. Meillä on myös pihalla alvariinsa joko tajuttoman lihava kissa, taikka sitten se on raskaana, se seuraa miestäni jokapaikkaan ja kököttää meidän oven takana, luulen että se voisi olla tämän talon entinen asukki, kun täälä karvoista päätellen on ollut kissa.

[Ebenia]

Oletko koettanut puhdistaa asuntoa? Asunnossa voi polttaa esim. salviaa ja lausua haluamiaan puhdistavia rukouksia. Voit käskeä vanhaa talonomistajaa/pahoja henkiä katoamaan. Voit kertoa heille, että te asutte nyt täällä ja heidän tulee jättää teidät rauhaan. Voit ohjata heitä kävelemään kohti rakkautta ja valoa. Voit pyytää henkioppaitasi suojelemaan asuntoasi kaikilta muilta hengiltä ja pitämään huolta, että nukutte hyvin ja saatte olla rauhassa. Kannattaa ainakin kokeilla!

[Jannanne]

En ole koskaan tehnyt mitään tuommosta, mutta voisin kyllä kokeilla, ei ole mukava tunne, kun tuntuu että joku on aina läsnä.. Miten muuten, kun talon entinen omistaja on norjalainen, ei tod. näk. osannut suomea eläessään, niin pitäiskö sille nyt puhua norjaksi, että ymmärtäis??

[Ebenia]

En ole koskaan tehnyt mitään tuommosta, mutta voisin kyllä kokeilla, ei ole mukava tunne, kun tuntuu että joku on aina läsnä.. Miten muuten, kun talon entinen omistaja on norjalainen, ei tod. näk. osannut suomea eläessään, niin pitäiskö sille nyt puhua norjaksi, että ymmärtäis??

Heh, hauska ajatus! Ei tarvitse puhua norjaa, kyllä henget varmasti ymmärtävät ihan kaikkia kieliä. Näin uskoisin.

[Corvus Leonis]

Metroasemien edustat on kyllä aika hirvittäviä.

[Jannanne]

Jos joskus muuten olette liikkumassa Karigasniemellä päin niin pysähtykää karigasniemi-kaamanen väliselle tielle. Siellä on aivan omat tunnelmansa. Saksalaiset rakennuttanu sen tien orjatyöllä, sekä siellä on ollut paljon taisteluita sodassa, tien alle ja viereen on myöskin haudattu paljon ihmisiä :|

[Hiisitär]

Jos tuntuu, että henki ei ymmärrä muuta kuin norjaa, voit pyytää enkeliäsi oleman tulkkina hengelle. Tätäkin voi tapahtua. Yleensä maanpäälle jääneet henget reagoivat parhaiten kieleen, joka on ollut heille äidinkieli eläessä.

[Jannanne]

Haa, okei hyvä tietää. Tai sitte opettelen sanomaan sen norjaksi enkelini kanssa kommunikointia en ole vielä harrastanut, mutta joka ilta kun menen nukkumaan, niin hän silittää kättäni

[tari73]

Pelottavia taloja on esimerkiksi mun "mummola" jossa nykyään asuu enoni vaimoineen.
Siellä rappusissa kävelee joku mutta mitään ei näy,ja aina kun siellä käy niin niskavillat on auttamati pystyssä,vaistoan siellä olevan jonkun meidän lisäksi.
Ja tätä kävelyä siellä on eniten aina kun joku suvusta on kuolemassa.
Toinen pahapaikka oli mun nuoruuden koti kuopiossa,kolmikerroksisessa talossa,kerran heräsin siihen kun joku ihan selvästi nykiminua ylös siellä ja tunsin kuinka joku istui minun jalkojen päällä,mutta ketään ei näkynyt. Ja muutenkin nukuin kauhean levottomasti siellä aina.
Sitten kun asuimme miehen kanssa meidän toisessa omakotitalossa,näin öisin aika merkillisiä juttuja,kerran näin kun kävin juomassa pimeässä meidän keittiössä kun joku aukaisi eteisen oven ja näkyi ihan kuin taskulampun valo,joka leijui mun äitin huoneeseen,ovi aukesi ja sulkeutui näin oikein kun kahva meni alas ovesta.No välittömästi menin katsomaan että mitä se muori oikeen hiippailee siihen aikaan yöstä,mutta kuin ollakkaan äiti nukkui omassa sängyssään täydessä unessa.Eli ei ole voinut keretä mennä ja nukahtaa uudelleen, koska aukaisin oven heti kun näin kahvan nousevan takaisin ylös.Ja sitten ihmettelenkin ettei niin hiljaa voi kukaan kulkea.Niin ja meidän koirat kerran ihan päisväs aikaan alkoivat katsella seinää olohuoneessa ja heiluttivat häntää ja uikuttivat,silloin jokseenkin nousi karvat pystyyn.
Täällä nykyisessä talossa uskokaa tai elkää, mutta en tykkää meidän toisesta vessasta,jotenkin välillä tuntuu ettei sinne voi mennä kun siellä istuu joku.
Ja sitten olen makuu huoneessa pääni yläpuolelta pariin kertaan kuullut koputusta.
Ja hajuhavaintoja on sitten paljon. Sekä mua inhottaa yläkerran toinen vintti,siellä nousee jostain syystä karvat pystyyn.

[Suljin]

Perheeni omakotitalo on välillä karmiva..
Pienempänä kuulin aina kun olin yksin kotona, että keittiössä oli joku,
naurua, puhetta, astioiden kolistelua, kävelyä.. Usein siis oli tunne,
että joitain muitakin siellä oli, enkä sitten yleensä lähtenyt paria
huonetta pidemmälle seikkailemaan ja joskus jopa menin vain peiton
alle piiloon/nukkumaan.. Olen myös koko ikäni nähnyt paljon
painajaisia tai ehkäpä juuri tuosta kyseisestä talosta lähtien, mutta
en tiedä liittyvätkö ne tähän ollenkaan kun olen kuitenkin niin paljon
muutakin kokenut..

Samalla tontilla oli kun perheemme muutti niin vielä toinenkin talo
pystyssä, joka sitten purettiin, siellä oli tavaroitakin ja muistaakseni
siellä oli kuollut joku

[Jannanne]

juu nuo hajuhavainnot on erikoisia, joskus tulee meillä asunnossa voimakas tupakan lemu, vaikkei kukaan olekkaan polttanut, en tosin ole varma tuleeko se alakerrasta vaiko mistä, mutta en tiedä miten se voisi tulla niin voimakkaasti alakerran asunnosta meidän asuntoon, jos siellä poltettaisiin. Ainakin voisi päätellä, että talon entinen asukas on polttanut tupakkaa täällä, kun joissakin huoneissa seinät ja katon raja keltaisena ja haisee semmonen... Yhdessä asunnoistamme, tuli joskus öisin ensin semmonen kylmä tuulahdus, jonka jälkeen alkoi pelottaa niin julmetusti, etten uuskaltanut liikkua, hyvä että hengittää.

Niin, olen nyt tehnyt niinkun on käsketty täällä Ja tuntuu, että se on auttanut, joskus vieläkin tuntuu, että täällä on joku läsnä, mutta ei enään pelota. Yläkerta on edelleenkin pelottava, mutta ehkä juuri siitä syystä, että aiemmin siellä on ollut niin kammo tunnelma, ja en ole vielä päässyt siitä yli. Olen myös iltaisin nukkumaan mennessä tehnyt sen suojelu hommelin. Pojatki nukkuvat paremmit, heräilevät kyllä yöllä, mutta nukahtavat takaisin ilman kummempia huutoja

[KittyCat]

Meidän talo on ollut vanha päiväkoti... tämän seikan tosin sain kuulla vasta kaksi kuukautta sitten kun oli jo monta vuotta pähkäillyt että mitä ihmettä kun meillä on ihan kumma olo tuolla kämpässä kun lasten juoksentelua kuuluu aina kun vaan hetkeksi hiljenee... ja muutenkin painostava fiilis ollu meitin talossa.
kerrankin kävi niin että oli yksin kotona ja lähdin kiipeämään yläkertaan kun puolivälissä portaita kuulin kovan rysähdyksen keittiöstä kuin viikon tiskit olis pudonnu alas tiskikoneen päältä... no minäpä ajattelin sitten että helkkari pitikö näinkin vielä sattua ja menin alas mutta yllätyksekseni ei mitään ollut tapahtunut ja joku oli kaupanpäälle laittanut tiskit koneeseenkin ettei tiskikoneen päällä edes ollut mitään... katselin siinä sitten hetken hölmistyneenä tiskikonetta...
Tosin pari vuotta takaperin meillä sattui vesivahinko ja on tukipuita ja puruja myöten pistetty kaikki uusiks ni on kadonnu tuo outo fiilis... ihan kuin talo saisi uuden pohjan jolta alkaa kerätä muistoja sekä tapahtumia itseensä...

[SanctAstra]

Lapsuuden kotini, kaksikerroksinen 70-luvulla rakennettu talo. Portaat takkahuoneesta yläkertaan saattoivat narista, vaikkei niillä kukaan kävellyt. Samoin kuulin useammankin kerran kuinka alakerran ulko-ovi avautui ja meni kiinni, kuin joku olisi joko tullut sisälle tai mennyt ulos. Varastokäytävään en mielelläni mennyt, enkä varastohuoneeseen, sillä siellä pelotti. Varastokäytävästä siis pääsi autotalliin, pannuhuoneeseen, kylmiöhuoneeseen sekä sinne varastohuoneeseen. Jos käytävään joutui menemään esim. hakemaan pakastimesta jotain, yleensä tuli juosten sieltä pois. Tupakanhaju tuli usein, vaikkei perheestämme kukaan polta. Eräänkin kerran se haju tuli viereeni, kun soitin pianoa. Tämä siis tapahtui, kun olin ala-asteella ja jatkui aina lukiovuosiin asti, kunnes muutimme talosta pois.

Minä ja äitini kuulimme talossa "etiäisiä" ja haistoimme tupakan. Tosin äitini myös haistoi liljat ja ruusut ja hänen enkelinsä kävi hoivaamassa häntä vaikeassa elämäntilanteessa. Minä myös näin voimakkaasti oman enkelini tuossa talossa omassa huoneessani.